2-viikkoinen

Eilen tuli ikää 2 viikkoa ja muistin jopa ottaa kuvan! 2-viikkoisena meidän pötkylä on leppoisa tapaus, nukkuu ja syö ja ihmetteleekin jonkin verran. Automatkat sujuu myös nukkuen ja turvakaukalossa nukkuu mielellään, nukkuu yhtä hyvin vaunuissa kuin kantorepussakin, tai yöllä sängyssä. Öisin herättelee syömään noin 3h välein ja kerran yössä pitää vaihtaa vaippa, kun ähinä ei rauhoitu syötöllä. Masujumppaa tehdään jokaisella vaipanvaihdolla ja se tuntuu rauhoittaneen piereskelyäkin, joka aiemmin aiheutti ähinää ja häiritsi unta. 

Eilen pikkuveli sai ensimmäisen d-vitamiinitipan (Fiiluksen maitohappobakteeri+d-vitamiini) eikä aiheuttanut ainakaan eilen mitään ihmeempää. Saa nähdä, miten sitten kun määrää lisätään, mutta toivotaan, että masu ei ala vaivata. :) Ja jos alkaa, niin vaihdetaan sitten johonkin muuhun.

Tänään käytiin ensimmäinen pidempi vaunulenkki, melkein 4km ja se tuntui äidistä tosi hyvältä ja poitsukin nukkui sen ajan hyvin.

37. raskausviikko ja kuukauden kuulumiset

Eilen alkoi jo 37. raskausviikko, laskettuun aikaan on enää alle kuukausi! Kohta meidän vauva on täysiaikainen ja periaatteessa valmis syntymään. En tosin jotenkin jaksa uskoa, että tämäkään itsekseen syntyisi tai ainakaan ennen laskettua aikaa. Edellisen postauksen jälkeen on ehditty muuttaa takaisin Rovaniemelle ja uuteen kotiin, joka on aivan ihanalla paikalla keskustan lähellä. Asuttiin melkein kolme viikkoa minun vanhemmilla ennen kuin päästiin omaan kotiin muuttamaan, mutta nyt on uusikin koti aika lailla järjestyksessä.

Ehdittiin sairastaa influenssa minun vanhemmilla asuessa. Sain itse sen ensimmäisenä, oletettavasti matkalla Imatralta Rovaniemelle, vaikka kuinka pesin käsiä ja olin muka huolellinen. Oli melkoinen tauti, kuumetta pari päivää ja kipeä olo pitkään, yskä kesti monta viikkoa. Varsinkin minun äiti sairasti taudin oikein kunnolla. Aada taas välttyi siltä kokonaan. Nyt ollaan onneksi terveitä ja vältellään turhia käyntejä missään.

Raskauden suhteen kaikki sujuu hyvin. Vauva on pää alaspäin ja muuten olo on hyvä. Liitoskivutkin on helpottaneet, mikä on ehkä vähän hassua, kun kuitenkin tässä koko ajan maha kasvaa ja vauva kasvaa. Olisiko sitten kevyempää tämä elämä nyt kuin aiemmin vai mikä lie vaikuttaa. Närästystä on ja maha alkaa olla tiellä joka asiassa, mutta muutenhan tässä sujuu ihan hyvin ja aika kuluu toistaiseksi ihan nopeasti!

Koronavirus vähän ahdistaa, mutta minkäs teet. Ei olla kukaan onneksi riskiryhmää eikä suuremmin käydä missään, niin toivotaan, että vältytään siltä ahkeralla käsien pesulla tai sairastetaan ainakin lievänä. Koronaviruksen takia Aada ei tule pääsemään katsomaan vauvaa sairaalaan, eikä pääse isäkään muualle kuin synnytykseen mukaan. Se vähän harmittaa ja mietityttää, miten Aada reagoi siihen, ettei näe minua moneen päivään, kun se on niin äidin tyttö ja me ei olla oltu erossa ikinä edes yötä. Ja vitsi miten ikävä mulla varmasti ehtii tulla tinttistä. 

31. raskausviikko ja kokemukset tukivyöstä

Tänään pyörähti käyntiin taas uusi raskausviikko, viikko 30+0! Sen kunniaksi otettiin vähän kuvia Aadan kanssa. Vaivat on entiset ja tuntemukset on entiset. Vauva ehkä on nyt masussa oikein päin, koska välillä paine alhaalla on kova ja potkut tuntuu vain ylävatsalla. :) 

Soittelin Rovaniemen päähän neuvolaan istukkakontrollilähetteestä, mutta kuulemma ei vielä voi tehdä, kun täältä päästä ei ole vielä tiedot saapuneet. Olisi minusta jotenkin kätevämpää ja turvallisempaa, että esimerkiksi neuvolatiedot näkyisi eri paikkakunnilla ilman mitään tietojen lähetyksiä postitse...

Tilasin myös tukivyön kokeiluun ja sehän toimii! Aadaa odottaessa mulla oli käytössä Anitan tukivyö, mutta se jotenkin ahdisti alavatsaa ja aiheutti lähinnä supistuksia ja epämukavaa oloa. Nyt hankin Carriwelin saumattoman tukivyön, joka yltää koko vatsan päälle ja se toimii. Ensimmäisen päivän käytön jälkeen sain nukuttua yönkin ilman ainuttakaan herätystä, kun se oli helpottanut päivän aikana niin kovasti. Käveleminenkin onnistuu nyt paljon paremmin. Käytiinkin tänään sitten tunnin kävelylenkki, teki mielelle niin hyvää! Eilisen myrskypäivän jälkeen tänään oli tosi kiva aurinkoinen sää.

Virkattu peitto vauvalle

Aadalle tein aikanaan villapeiton isoäidin neliöistä, pikkuveljelle taas valmistui tämmöinen puuvillainen peitto muunnelluista pajuneliöistä. Lankana käytin puuvillalankaa, sininen ja beige ovat Cotton nr.8, valkoinen on Prisman Perfect Cotton ja vihreä on Cotton nr.8 jämät sekä Sadnes Garnin Mandarin Petit (väri 9635). Tämä on nyt samanvärinen kuin Aadalle tehty vaunulelu, joten sopii sitten sävy sävyyn. Tein puuvillasta kun ajattelin, että on kesävauvalle ehkä parempi. Hieman mietin, pitäisikö taustapuolelle ommella joku pehmeä trikookangas, niin olisi vielä parempi köllöttelyalusta vai olisiko tämä kuitenkin monikäyttöisempi näin. Aadan peittoa tuli käytettyä vaunuverhona pitkään.

Käsitöitä ei ihan kauheasti ole tullut harrastettua tässä välillä, kun en oikein tiedä, mitä sellaista voisi tehdä, mikä tulisi myös käyttöön. Minun äiti ja miehen isotäti neulovat sukkia ja lapasia sitä tahtia, ettei kaikkea ehdi kunnolla pitääkään, joten niitä tuntuu turhalta tehdä vielä itsekin. Virkkaaminen ja neulominen olisivat kyllä kivaa ajanvietettä ja pohdin tässä, että mitä seuraavaksi aloittaisin. Tähän jäi taas koukkuun. 😄

Vauvan vaatteiden inventaario

Kävin läpi kaikki pienet vaatteet, Aadalta jääneet ja kirppislöydöt ja olin vähän tyrmistynyt, ku sitä vaatetta olikin jo ihan reilusti. 11kpl 50/56 kokoisia bodeja ja housujakin melkoinen kasa! Kuvittelin, että ainakin pieniä kietaisubodeja voisi vielä tarvita, mutta ei todellakaan… 68 kokoiset jätän sitten myöhemmin hankittavaksi, niiden aika on kuitenkin vasta joskus ensi syksynä tai talvena, niin turhaa vielä hankkia ja saapa sittenkin tehdä kirppiskierroksia ja sieltä löytöjä, kun ei kaikkea heti hamstraa!

Kirppikseltä voi keskittyä bongailemaan enää ehkä 62 kokoisia bodeja tai jos löytyy jotain erityisen ihanaa ja söpöä. Joku collegehaalari pienessä koossa voisi myös olla hyvä, koska tuo Popin raidallinen haalari on aika reilua kokoa ja fleece voi olla liian kuuma. Touko-kesäkuussa kuitenkin joku sellainen ohuiden sisävaatteiden ja fleecen välimalli voi tulla tarpeeseen. Ja jos rehellisiä ollaan, niin Suomen ja etenkin pohjoisen kesässä ihan milloin vaan.

Nyt olen ostanut lähinnä newbien ja Lindexin vaatteita, koska niistä pääsee todennäköisesti vielä joskus eroonkin kirppiksellä. Uutena olen ostanut kaksi bodya ja yhdet housut. Niin suloisia kuin jotkut Peuhun ja Cirafin vaatteet olisivatkin, niitä ei kirppiksellä tunnu ostavan kukaan ja siksi jätän ne itsekin ostamatta. Huomaan, että olen ihastunut näissä vauvanvaatteissa mintunvihreään ja tummansiniseen, sekä harmaaseen. Todennäköiset kotiutumisvaatteetkin valikoitui sen mukaisesti, tämä seuraavan kuvan setti miellyttää silmää tosi kovasti! Hieman malttamattomuutta ilmassa, koska tänään on tasan 100 päivää laskettuun aikaan ja minun tapauksessa todennäköisesti paukutellaan siitäkin vielä toista viikkoa yli.

26. raskausviikko

Tänään alkoi 26. raskausviikko eli 25+0 on nyt. Aika menee ihan uskomatonta tahtia, enää reilu kolmannes jäljellä raskautta. Rakenneultra oli joulukuun 19. päivä ja siellä vauvalla kaiken todettiin olevan niinkuin pitää. Sukupuolensa hän esitteli heti alkuun niin selvästi, että tiesin sen heti, vaikka kätilöltä vielä lopuksi varmistettiin asia. Meille tulee pieni poika ja Aada saa pikkuveljen. ♥ Istukka oli vielä kohdunsuulla, minkä takia neuvolantäti kielsi kovat rehkimiset, kun istukka kohdunsuulla nostaa hieman verenvuotoriskiä. Kontrolliultra on sitten viikolla 32 eli maaliskuussa. Aadasta oli sama juttu, mutta silloin istukka nousi kunnolla pois kohdunsuulta, toivotaan, että niin käy nytkin.

Raskaus on mennyt ihan hyvin. Liitoskipuja on ehdottomasti enemmän kuin esikoisesta heti, jos vähänkin enemmän jotain tekee, samoin harjoitussupistuksia, mutta toisaalta muuten on oikein hyvä olo. Lenkkeilyä saisi kyllä lisätä ja liikuntaa muutenkin, mutta jotenkin tuon rattaissa viihtymättömän taaperon kanssa on vähän heikkoa se lenkillä käynti. Toisaalta iltalenkki yksinään silloin tällöin voisi tehdä todella hyvää.

Opiskelut vähän huolettaa. Ensimmäinen harjoittelu oli tarkoitus tehdä nyt keväällä päiväkodissa, mutta se nyt jäi, kun tuli muuttoaikeet takaisin pohjoiseen ja äitiysloma alkaa kuitenkin jo 26.3. En tiedä, mitä senki kanssa tekisi. Harjoitteluita on kuitenkin puolen vuoden edestä jäljellä, joten yksikin harjoittelu vähempänä olisi ollut hyvä. Muuttohässäkkä ja tämä kaikki sirkus sen ympärillä sekoitti myös pakkaa lahjakkaasti. Ehdin irtisanoa Aadan hoitopaikan, minkä takia joudun tekemään opiskeluhommat illalla ja keksimään päivät touhutaaperolle tekemistä. Ei viitsi hakea uutta hoitopaikkaa näin lyhyeksi aikaa, kun kaikenlaista muutosta on tiedossa muutenkin ihan tarpeeksi.

Ihanaa kuitenkin päästä muuttamaan takaisin Rovaniemelle, pääsee taas lähelle perhettä ja ystäviä ja tuttuihin ympyröihin. Vielä kun löydettäisiin jostain asunto… Joulun aika vietettiin pohjoisessa ja olihan se ihanaa. Siellä oli lunta ja talvi, ja on edelleen, kun taas täällä Karjalassa maa on musta ja vettä sataa. Tuntuu omituiselta, kun tammikuussa on tällainen sää!

Neuvola 20+3

Raskaus on jo yli puolivälissä, ihan uskomatonta. Aika on mennyt älyttömän nopeasti, kun on niin monia muitakin asioita pohdittavana tämän raskauden lisäksi. Nyt vauva jo potkii selvästi masussa ja liikkeet tuntuu kädellekin. Ihanaa, näitä ehti jo odottaakin. Maha on kasvanut myös hyvää vauhtia, vähän hirvittää jo, mutta onhan raskaumaha toisaalta ihanakin.

Raskaus on tähän asti sujunut hyvin, liitoskivut ja närästys vaivaa riippuen siitä mitä syö ja miten liikkuu, harjoitussupistuksia on myös ollut jonkin verran. Otin lenkitettäväksi Kiko-nimisen koiran, jonka kanssa on kierretty 6km lenkkejä pitkin metsiä ja mäkiä, ne tuntuu nm olevan minun nivusille liikaa, mutta pääkopalle ne tekee todella hyvää. Närästyksen määrään voi täysin vaikuttaa omilla valinnoilla syömisten suhteen.

Tänään oli neuvola. Pienen sykkeet oli noin 160, minun verenpaine 108/80 ja hemoglobiini 131. Painoa on tullut nyt noin 5kg. Verenpaine on aika matala, mikä on toisaalta hyvä, mutta toisaalta aiheuttaa huimausta kun nousee kyykystä tai nopeasti muuten ylös. Omat sykkeet nousee ihan älyttömästi jo kävelystä, normaalisti kävellessä syke pysyy helposti alle 120, nyt huitelee yli 130 jo kevyemmästä kävelystä, minkä todellakin huomaa. Aktiivisuusrannekkeen päiväaktiivisuuskin tulee täyteen paljon aiempaa helpommin, kun se mittaa sykkeitä. Hemoglobiini oli myös tippunut vähän, ehkä pitää kunnostautua mama-vitamiinien syömisessä, ettei ainakaan rauta-arvot tipahda enempää.

Ylihuomenna on rakenneultra ja se jännittää hirveästi. Huh, saa nähdä 😄

Tutulta vaikuttaa

6. Raskausviikko loppupuolella ja etova olo on täällä. Mitään ei tee mieli, mutta koko ajan on nälkä. Aamuisin tuntuu kuin ois ollu viikon mahataudissa, kauhea nälkä ja heikotus. Nukutin Aadaa päiväunille, niin mietin, että on tämä saakeli taas hommaa ku olo oli niin kamala. Aika lailla päivälleen tuntuu etenevän samalla tavalla tämä raskaus, joten jos oireet etenee samaa kaavaa jatkossakin, niin kyllä tämä ällötys vielä loppuukin.

Välillä epäilyttää, onko siellä masussa tosiaan pieni uuden elämän alku, mutta kai siellä sitten on. Syömisiin liittyen myös kahvin juonti on mahdotonta, kun sen jälkeen saa juosta vessaan vatsa kuralla. Eipä ole vaikeuksia noudattaa max. 3dl/kahvia per päivä -suositusta.

Piti taas kertailla vähän ruokasuosituksia, kun ei niitä kaikkia ihan muistanut. Siitä tuli mieleen, että pitäisi ehkä varata neuvola-aika. Nyt ollaan kuitenki lähdössä pariksi viikoksi reissuun pohjoiseen, niin ehkä sen jälkeen ku eletään yhdeksättä raskausviikkoa. Voiko se olla jo niin pitkällä?!

Opiskelujakin pitäisi saada etenemään ja hankkia harjoittelupaikka. Jännittää, saako sitä ja mistä.

Positiiviselta vaikuttaa

Tämmönen tuli tehtyä 30.8. Ihan selkeä plussa, jota osasin jo epäilläkin, kun lähes päivän tarkat menkat oli myöhässä jo 5 päivää. ❤️ Toivotaan kovasti, että pikkuinen pysyy mukana ja ensi keväänä meillä olisi taas vauva ja Aada saisi pienen sisaruksen.

Raskausoireista löytyy lievä väsymys, ajoittain etova olo (etenkin iltapäivisin), hengästyminen olemattomasta ja jatkuva pissalla juokseminen. Aika lailla samoin ku Aadastakin silloin. Vielä ei niin lamuttavaa väsymystä ole tullut eikä toivottavasti tulekaan, opiskelu+taapero+raskausväsy on huono yhdistelmä.

Ollaan ehditty jo tovi odotella plussatestiä, joten tällä kertaa lähtökohdat odotukseen ovat ihan toiset kuin viimeksi, kun itse olin alusta asti onnellinen raskaudesta ja miehellä kesti toipua järkytyksestä melkein koko raskaus ja sillä jännitti tuleva kovasti. Nyt ollaan molemmat iloisen odottavalla mielellä heti alusta lähtien. Toki jännittää, miten kaikki tulee menemään ja miten opiskelut ja kaikki saa sovitettua yhteen, mutta pitää yrittää pitää positiivinen mieli yllä ja kaivaa kadonnut opiskelumotivaatio jostain.

Vähän kadehdin niitä ihmisiä, jotka luottaa elämään ja asioiden sujumiseen niin kovasti, että pystyvät olemaan onnellisia ja luottavaisia koko raskauden ajan. Itselläni on jostain syystä aina takaraivossa se pieni pelko, että jospa kaikki ei menekään hyvin. Sellainen on vaan niin turhaa, kun minkä sille sitten voi, jos jotain sattuisi ja mitä, jos kaikki meneekin ihan hyvin; tulee vaan turhaa murehdittua ja jää kaikesta nauttiminen sivuosaan.