Eilen alkoi jo 37. raskausviikko, laskettuun aikaan on enää alle kuukausi! Kohta meidän vauva on täysiaikainen ja periaatteessa valmis syntymään. En tosin jotenkin jaksa uskoa, että tämäkään itsekseen syntyisi tai ainakaan ennen laskettua aikaa. Edellisen postauksen jälkeen on ehditty muuttaa takaisin Rovaniemelle ja uuteen kotiin, joka on aivan ihanalla paikalla keskustan lähellä. Asuttiin melkein kolme viikkoa minun vanhemmilla ennen kuin päästiin omaan kotiin muuttamaan, mutta nyt on uusikin koti aika lailla järjestyksessä.
Ehdittiin sairastaa influenssa minun vanhemmilla asuessa. Sain itse sen ensimmäisenä, oletettavasti matkalla Imatralta Rovaniemelle, vaikka kuinka pesin käsiä ja olin muka huolellinen. Oli melkoinen tauti, kuumetta pari päivää ja kipeä olo pitkään, yskä kesti monta viikkoa. Varsinkin minun äiti sairasti taudin oikein kunnolla. Aada taas välttyi siltä kokonaan. Nyt ollaan onneksi terveitä ja vältellään turhia käyntejä missään.
Raskauden suhteen kaikki sujuu hyvin. Vauva on pää alaspäin ja muuten olo on hyvä. Liitoskivutkin on helpottaneet, mikä on ehkä vähän hassua, kun kuitenkin tässä koko ajan maha kasvaa ja vauva kasvaa. Olisiko sitten kevyempää tämä elämä nyt kuin aiemmin vai mikä lie vaikuttaa. Närästystä on ja maha alkaa olla tiellä joka asiassa, mutta muutenhan tässä sujuu ihan hyvin ja aika kuluu toistaiseksi ihan nopeasti!
Koronavirus vähän ahdistaa, mutta minkäs teet. Ei olla kukaan onneksi riskiryhmää eikä suuremmin käydä missään, niin toivotaan, että vältytään siltä ahkeralla käsien pesulla tai sairastetaan ainakin lievänä. Koronaviruksen takia Aada ei tule pääsemään katsomaan vauvaa sairaalaan, eikä pääse isäkään muualle kuin synnytykseen mukaan. Se vähän harmittaa ja mietityttää, miten Aada reagoi siihen, ettei näe minua moneen päivään, kun se on niin äidin tyttö ja me ei olla oltu erossa ikinä edes yötä. Ja vitsi miten ikävä mulla varmasti ehtii tulla tinttistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti