Vauvan vaatteiden inventaario

Kävin läpi kaikki pienet vaatteet, Aadalta jääneet ja kirppislöydöt ja olin vähän tyrmistynyt, ku sitä vaatetta olikin jo ihan reilusti. 11kpl 50/56 kokoisia bodeja ja housujakin melkoinen kasa! Kuvittelin, että ainakin pieniä kietaisubodeja voisi vielä tarvita, mutta ei todellakaan… 68 kokoiset jätän sitten myöhemmin hankittavaksi, niiden aika on kuitenkin vasta joskus ensi syksynä tai talvena, niin turhaa vielä hankkia ja saapa sittenkin tehdä kirppiskierroksia ja sieltä löytöjä, kun ei kaikkea heti hamstraa!

Kirppikseltä voi keskittyä bongailemaan enää ehkä 62 kokoisia bodeja tai jos löytyy jotain erityisen ihanaa ja söpöä. Joku collegehaalari pienessä koossa voisi myös olla hyvä, koska tuo Popin raidallinen haalari on aika reilua kokoa ja fleece voi olla liian kuuma. Touko-kesäkuussa kuitenkin joku sellainen ohuiden sisävaatteiden ja fleecen välimalli voi tulla tarpeeseen. Ja jos rehellisiä ollaan, niin Suomen ja etenkin pohjoisen kesässä ihan milloin vaan.

Nyt olen ostanut lähinnä newbien ja Lindexin vaatteita, koska niistä pääsee todennäköisesti vielä joskus eroonkin kirppiksellä. Uutena olen ostanut kaksi bodya ja yhdet housut. Niin suloisia kuin jotkut Peuhun ja Cirafin vaatteet olisivatkin, niitä ei kirppiksellä tunnu ostavan kukaan ja siksi jätän ne itsekin ostamatta. Huomaan, että olen ihastunut näissä vauvanvaatteissa mintunvihreään ja tummansiniseen, sekä harmaaseen. Todennäköiset kotiutumisvaatteetkin valikoitui sen mukaisesti, tämä seuraavan kuvan setti miellyttää silmää tosi kovasti! Hieman malttamattomuutta ilmassa, koska tänään on tasan 100 päivää laskettuun aikaan ja minun tapauksessa todennäköisesti paukutellaan siitäkin vielä toista viikkoa yli.

26. raskausviikko

Tänään alkoi 26. raskausviikko eli 25+0 on nyt. Aika menee ihan uskomatonta tahtia, enää reilu kolmannes jäljellä raskautta. Rakenneultra oli joulukuun 19. päivä ja siellä vauvalla kaiken todettiin olevan niinkuin pitää. Sukupuolensa hän esitteli heti alkuun niin selvästi, että tiesin sen heti, vaikka kätilöltä vielä lopuksi varmistettiin asia. Meille tulee pieni poika ja Aada saa pikkuveljen. ♥ Istukka oli vielä kohdunsuulla, minkä takia neuvolantäti kielsi kovat rehkimiset, kun istukka kohdunsuulla nostaa hieman verenvuotoriskiä. Kontrolliultra on sitten viikolla 32 eli maaliskuussa. Aadasta oli sama juttu, mutta silloin istukka nousi kunnolla pois kohdunsuulta, toivotaan, että niin käy nytkin.

Raskaus on mennyt ihan hyvin. Liitoskipuja on ehdottomasti enemmän kuin esikoisesta heti, jos vähänkin enemmän jotain tekee, samoin harjoitussupistuksia, mutta toisaalta muuten on oikein hyvä olo. Lenkkeilyä saisi kyllä lisätä ja liikuntaa muutenkin, mutta jotenkin tuon rattaissa viihtymättömän taaperon kanssa on vähän heikkoa se lenkillä käynti. Toisaalta iltalenkki yksinään silloin tällöin voisi tehdä todella hyvää.

Opiskelut vähän huolettaa. Ensimmäinen harjoittelu oli tarkoitus tehdä nyt keväällä päiväkodissa, mutta se nyt jäi, kun tuli muuttoaikeet takaisin pohjoiseen ja äitiysloma alkaa kuitenkin jo 26.3. En tiedä, mitä senki kanssa tekisi. Harjoitteluita on kuitenkin puolen vuoden edestä jäljellä, joten yksikin harjoittelu vähempänä olisi ollut hyvä. Muuttohässäkkä ja tämä kaikki sirkus sen ympärillä sekoitti myös pakkaa lahjakkaasti. Ehdin irtisanoa Aadan hoitopaikan, minkä takia joudun tekemään opiskeluhommat illalla ja keksimään päivät touhutaaperolle tekemistä. Ei viitsi hakea uutta hoitopaikkaa näin lyhyeksi aikaa, kun kaikenlaista muutosta on tiedossa muutenkin ihan tarpeeksi.

Ihanaa kuitenkin päästä muuttamaan takaisin Rovaniemelle, pääsee taas lähelle perhettä ja ystäviä ja tuttuihin ympyröihin. Vielä kun löydettäisiin jostain asunto… Joulun aika vietettiin pohjoisessa ja olihan se ihanaa. Siellä oli lunta ja talvi, ja on edelleen, kun taas täällä Karjalassa maa on musta ja vettä sataa. Tuntuu omituiselta, kun tammikuussa on tällainen sää!

Neuvola 20+3

Raskaus on jo yli puolivälissä, ihan uskomatonta. Aika on mennyt älyttömän nopeasti, kun on niin monia muitakin asioita pohdittavana tämän raskauden lisäksi. Nyt vauva jo potkii selvästi masussa ja liikkeet tuntuu kädellekin. Ihanaa, näitä ehti jo odottaakin. Maha on kasvanut myös hyvää vauhtia, vähän hirvittää jo, mutta onhan raskaumaha toisaalta ihanakin.

Raskaus on tähän asti sujunut hyvin, liitoskivut ja närästys vaivaa riippuen siitä mitä syö ja miten liikkuu, harjoitussupistuksia on myös ollut jonkin verran. Otin lenkitettäväksi Kiko-nimisen koiran, jonka kanssa on kierretty 6km lenkkejä pitkin metsiä ja mäkiä, ne tuntuu nm olevan minun nivusille liikaa, mutta pääkopalle ne tekee todella hyvää. Närästyksen määrään voi täysin vaikuttaa omilla valinnoilla syömisten suhteen.

Tänään oli neuvola. Pienen sykkeet oli noin 160, minun verenpaine 108/80 ja hemoglobiini 131. Painoa on tullut nyt noin 5kg. Verenpaine on aika matala, mikä on toisaalta hyvä, mutta toisaalta aiheuttaa huimausta kun nousee kyykystä tai nopeasti muuten ylös. Omat sykkeet nousee ihan älyttömästi jo kävelystä, normaalisti kävellessä syke pysyy helposti alle 120, nyt huitelee yli 130 jo kevyemmästä kävelystä, minkä todellakin huomaa. Aktiivisuusrannekkeen päiväaktiivisuuskin tulee täyteen paljon aiempaa helpommin, kun se mittaa sykkeitä. Hemoglobiini oli myös tippunut vähän, ehkä pitää kunnostautua mama-vitamiinien syömisessä, ettei ainakaan rauta-arvot tipahda enempää.

Ylihuomenna on rakenneultra ja se jännittää hirveästi. Huh, saa nähdä 😄

26. rv takana

 Rv 25+4 & ukkelien kasauspeliä kavereiden kanssa

Viikko taas sujahti ohi melkein huomaamatta. Tänään laskettuun aikaan on jäljellä 99 päivää ja mulla on työpäiviä enää neljä! Vähän meinaa työmotivaatio olla hukassa, etenkin kun tekemistä tuntuu olevan vähänlaisesti. Eiköhän nämä muutamat päivät tässä kuitenkin kulu.

Rakastan sitä tunnetta, kun tunnen pikkuisen potkivan ja liikkuvan minun sisällä, ja oon ihan satavarma, että niitä potkuja ja liikkeitä tulee ikävä, ihan niin kuin kaikki muistuttaa. Vaavilla oli eilen joku hulinapäivä, oikeastaan lauantai-illasta asti jatkuneet hulinat. Tuntuu, että se touhuaa ihan koko ajan. Vai johtuuko se sitten siitä, että pieni kasvaa koko ajan ja tila käy ahtaammaksi, jolloin liikkeetkin pakostakin helpommin tuntee? Viime yönäkin heräsin pariin otteeseen, enkä meinannut saada unta, kun pikkuinen touhusi masussa ja jäin sen touhuja kuulostelemaan.

Viikonloppuna kävin kaverin tupareissa ja näin sellaisiakin kavereita, joiden kanssa yhteydenpito on jäänyt ihan kokonaan. Oli ihana nähdä kaikkia, nauraa paljon ja vaihtaa kuulumisia. Kahdella kaverilla on heinäkuussa häät, ja meille pitäisi tulla vauva. Saa nähdä pääsenkö kumpiinkaan häihin. :D Riippuu vähän siitä, milloin tämä pieni päättää syntyä.

Rv 25+0 vaunut hankittu

RV 25+2 ja ihanat Emmaljunga-vaunut

Meillä on tietokone korjauksen alla, joten blogin päivittäminen on vähän jäänyt. Kuviakin olisi muistikortilla vaikka kuinka, mutta tällä kertaa blogissakin saa tyytyä katselemaan näitä puhelinkuvia. Pitäisi jossain välissä jaksaa keskittyä tietokoneeseen sen verran, että asentaisi siihen taas kaikki tarpeelliset ohjelmat takaisin.

Viikot vaan vierii ja tänään on jo rv 25+2. 26. viikon alkamisen kunniaksi käytiin hakemassa pienelle vaunut valmiiksi ja mies tunsi vauvan liikkeet kunnolla. Ihania juttuja siis uuteen viikkoon. ♥ Lauantaina käytiin katsomassa, millaisessa kehdossa mies on vauvana makoillut. Pikkuinen saa sen saman perintökehdon, joka oli aika suloinen pastelliväreineen. Nyt on sitten isot hankinnat valmiina, kun vaunut, turvaistuin ja kehto on katsottuna.

Vaunuiksi suunnittelin tosiaan Emmaljunga Viking -yhdistelmävaunuja niiden kapeuden takia, mutta kun toriin tuli myyntiin käytetyt Emmaljungan vaunut, jotka oli Rovaniemellä ja osoittautuivat vain 3cm leveämmiksi kuin nuo kalliit Vikingit, niin käytiin hakemassa ne pois. Olin jostain syystä olettanut niitä paljonkin leveämmiksi. Ja ovathan nuo ihanat; isot, tukevat ja kauniit. Niissä on myös on metallikori, joka varmasti on kätevämpi kuin kankainen. Varmastikaan nämä ei yhtä ketterät ole kulkemaan, kun ei niitä kääntyviä etupyöriä ole, mutta hyvältä vaikuttavat.

Pikkuisella on ollut pari rauhallisempaa päivää ja niiden vastapainoksi esimerkiksi eilen illalla sellaiset potkunyrkkeilyharjoitukset, että mieskin ihmetteli, että miten sie pystyt nukkumaan, jos se noin melskaa. Makoilin siis masu miehen selkää vasten ja pikkuinen jytäsi siinä välissä. :D Eipä siinä paljoa nukuta kyllä ennen kuin pienikin päättää nukkua. Yölläkin heräsin klo 3-4 välillä pienen touhuihin niin kuin muuten lähes joka yö.

Ihanat liitoskivut 24+0

Masun kasvua rv24+0 & rv11+0

Kuten otsikko kertoo, liitoskivut on rantautuneet tännekin. Kävin 8 km hiihtolenkin perjantaina ja sen jälkeen olen saanut kärsiä öisin lonkkakivuista, ja muuten kivuista nivusissa. Ai että... Mahtavaa herätä öisin lonkkakipuihin, joutua kävelemään ympäri kämppää ja hieromaan jalkaa, että kipu loppuisi ja saisi taas nukuttua. Liitoskipuja tuntuu aina vähän, mutta pidempien kävelylenkkien ja hiihdon jälkeen etenkin.

Tänään alkoi 25. raskausviikko. Vaavi liikkuu aika paljon, muljahtelee ja potkii. Iltaisin pieni vetelee iltajumpat, öisinkin herätessä monesti hieman potkii ja aamulla on ihana herätä, kun pikkuinen toivottelee taas huomenet potkuillaan. Nautin niin siitä, kun pienen tuntee masussa. ♥

Eilen tein PregLife-sovelluksen raskausjoogaa iltalenkin jälkeen. Jooga kesti tunnin, mutta aika kului ihan siivillä. Teki kyllä niin hyvää, kun tuo jumppaaminen ja venyttely on vähän jäänyt. (Hups) Oli kummasti vetreämpi olo illalla. Täytyy varmaan taas ruveta enemmänkin joogailemaan ja venyttelemään.

Rakenneultra

Eilen käytiin viikkojen 21+0 kunniaksi kauan odotetussa rakenneultrassa vilkaisemassa meidän miniä. Pikkuinen mylläsi koko aamupäivän masussa enemmän tai vähemmän, joten koko ultran ajan se sitten olikin tiukalla kippuralla nukkumassa. Vähän käsiä liikautteli ja jalat veti jossain vaiheessa niin, että kutitteli varpailla omaa otsaansa. Kaikki tarvittavat mitat kätilö sai kuitenkin otettua, vaikka aikaa siihen meni. Kaikki oli hyvin, mutta kun sitä on miniksi sanottu, niin mini se tosiaan oli. Vastasi vähän pienempää kuin mitä viikot nyt on. Mies ilmoitti heti, että oon sitten selvästi syönyt liian vähän... Epäilen. ;) 

Istukan sijaintikin katsottiin ja se on kuulemma niin alhaalla, että sitä varten on kontrolli viikolla 32 eli toukokuun puolivälissä. Ja kontrolli sitä varten, että katsotaan, että onhan se riittävän ylhäällä, että pystyy synnyttämään normaalisti. Jos ei, niin sitten vaavi tulee sektiolla tähän maailmaan. Päästään kuitenkin silloin näkemään taas vähän isompaa miniä ultrassa. 

Olen sairastanut flunssaa lauantaista asti, oikein kunnon räkätaudin iski päälle Ikean reissulla, jolla käytiin minun vanhempien kanssa. Mahataudista voi sanoa, että sen hetken voi käytännössä sanoa, milloin se tauti alkaa, tällä kertaa myös flunssasta voi sanoa niin, Ikean matto-osaston kohdalla nimittäin rupesi nenä vuotamaan ja siitä sitten paheni vain sunnuntai-iltaan asti. 

Maanantaina kävin työterveydessä, jossa lääkäri totesi, että mulla on korvatulehduskin, siihen sain sitten antibiootit. Sopivien löytäminen ei taaskaan ollut helppo juttu tällaiselle penisilliini-allergiselle, joka on vieläpä raskaana, kun mikään ei tahdo sopia. Tänään on jäljellä lähinnä pientä tukkoisuutta ja sellainen yskä, joka tuntuu repivän keuhkot kappaleiksi... Mutta paranemaan päin ja huomenna pitäisi varmaan töihinkin raahautua. Sitten pari päivää töitä, ja alkaa loma! 

Muuten voin kyllä erittäin hyvin, selkäkivut ei vaivaa eikä mikään muukaan. Nyt voi jo vähän ruveta miettimään jotain hankintojakin vauvaa varten. ♥

RV 21+1

Hiihtoa ja selkävaivoja

Huomenna olisi jo rv 20+0 eli raskaus iloisesti puolivälissä ja vielä viikon odottelu rakenneultraan! Jännittää kyllä hirveästi. Viikonloppu sujui mukavan leppoisasti, oltiin yötä minun vanhemmilla ja nautittiin metsälenkkeilystä ja rauhasta. Hiihtämässäkin käytiin.

Lauantaina käytiin kävelemässä Lapinvaarassa. Oli todella upea aurinkoinen ilma, ihan kirkas sininen taivas ja aurinko lämmitti niin mukavasti kasvoja. Selkä vaivasi siellä vähän, mutta illalla kun lähdettiin käyttämään koiria iltalenkillä, si-nivel jumahti ihan kokonaan. Oltiin just päätetty kääntyä takaisin, kun nivel meni niin huonoon asentoon, ettei tahtonut saada askeltakaan otettua. Olisiko kylmyys, sopivasti kiskaissut koira ja päivän rasitukset sitten tehneet tuon, että kipu äityi noin pahaksi.

Mies jo kyseli, että pitää sen käydä hakemassa autolla minut pois, mutta onneksi selkä asettui sen verran, että hitaasti könkäten ja itkua tihrustaen pääsin takaisin kotiin. Jumppasin selkää vähän tämän youtube-videon ohjeiden mukaan ja kipu onneksi helpotti. Saunan lämpö auttoi myös ja sunnuntaina selkä tuntui jo taas ihan hyvältä. Tänäänkin on ollut hyvä päivä selän osalta.

Sunnuntaina käytiin hiihtämässä, mutta täytyy sanoa, että nuo nousut vaaran päälle ja mahdottoman epätasainen kelkanjälki oli ehkä vähän liikaa. Pitäisi opetella hölläämään vauhtia vähän reilummin eikä turhia hosua. Oikealla ladulla oli kyllä sitten mahtava hiihdellä, tosi upea keli oli eilenkin. Ymmärsin kyllä äidin kysymyksen "vieläkö olet hiihtänyt" tuon hiihtoreissun jälkeen. :'D Ehkä se tasainen joen jää on näin raskaana olevalle ja muutenkin ei-niin-huippukuntoiselle hiihtäjälle ihan hyvä hiihtopaikka, vaikka vähän tylsä onkin.

Neuvola & 20. raskausviikon alku

 RV 19+2 & RV 18+0

Nyt olis jo kolmas neuvolakäynti takana. Neuvolassa kaikki oli hyvin eikä muutenkaan ole mitään erityisiä oloja mihinkään suuntaan. Ihanimpana asiana on tullut vauvan liikkeet, eilen näkyi ihan mahan läpikin yksi töytäisy ja muutenkin niitä on tuntunut nyt oikeastaan joka päivä noin viikon ajan. Illalla ei tahdo malttaa laittaa nukkumaan ennen kuin pieni hetken myllää, että oikeasti tuntee sen olevan siellä ♥

Lauantaina käytiin kirpparikierros, jolta löytyi pienelle ihania bodyja ja housuja muutamat. Vielä pitää miettiä, että mitä kaikkea sitä tarvitaankaan. Melkein voisi vaikka listan kirjoittaa kaikista jutuista, niin ei mitään vaan jää hankkimatta.

Raskausajan painonnousu on vähän hirvittänyt, mutta nyt löysin laskurin, jonka mukaan paino olisi noussut varsin keskiarvoisesti eikä mitään stressin syytä siis edes ole. Hirvittäähän se silti jostain kumman syystä.

Kahden viikon päästä päästäisiin sitten jo näkemään vauvaa taas, kun on rakenneultra. Jännittää ihan hirveästi se, onko siellä kaikki kunnossa. Pitää vaan uskoa ja toivoa, että on. Ollaan mietitty, halutaanko tietää sukupuoli vai ei. Tavallaan olisi kiva pitää se jännitys ihan syntymään asti, mutta toisaalta taas olisi kiva tietää majaileeko masussa tyttö vai poika.

Neuvolamittauksien tulokset 19+0

Painonnousu alusta: +6kg

Hb: 127

Paineet 123/72

Sykkeet 154-164 ♥

Sf-mitta 19cm

18. raskausviikko

 Rv 16+6 iltapäivällä ja rv 17+2 aamulla

Tänään alkoi jo 18. raskausviikko eli viikot 17+0. Nyt kohdun pitäisi olla noussut jo pari sormenleveyttä navan alapuolelle eli aika ylös. Puoliväli lähestyy kovaa kyytiä ja pikku hiljaa tekee mieli hankkia jo vaunuja, vaatteita ja vaikka mitä.

Kerroin töissä sähköpostilla esimiehelle ja tiiminvetäjälle. Muillekin pitäisi uskaltaa kertoa, mutta en vaan jotenkin saa sanottua. :D Tänään pistin töihin vähän ihonmyötäisempää vaatetta, tunnen itseni niin isoksi, jos vaatteetkin on  telttoja. Jotenkin se kapea vyötärö tai ainakin kapea rintojen alunen jää niin piiloon, kun tuota pyllyä löytyy ja vatsaakin rupeaa löytymään - ja sitten näyttää vaan lihavalta.

Olo on hyvä, ainoa vaan, että etenkin aamuisin hengästyy niin helposti, ettei tahdo jaksaa töihin kävellä. Tai pitää kävellä niin hitaasti, että tuntuu kuin mummotkin menis rollaattoreilla ohi... Onneksi iltapäiväksi yleensä normalisoituu ja pystyy jo kotiin kävelemään reippaasti eikä iltalenkki ole tuskaa.

Selkä vaivaa myös, tai sanottaisko, että vasen pakara. Joko iskias tai si-nivelhän se varmaan on. Toivottavasti ei vaivaa raskauden loppuun asti ja onneksi se tuntuu välillä helpottavan ja liikkuessa monesti menee ohi. Kaikista pahinta on, jos seisoo oikean jalan varassa ja lepuuttaa vasenta ja sitten lähtee liikkeelle.


Pitäisi muuten ehkä kaivaa se oikeakin kamera esille ja ruveta sillä näitä kuvia ottamaan. Näyttää niin laaduttomalta. :'D

Raskausviikko 16+0

Rosson Quattro Stagioni

Nyt olisi sitten raskausviikko 17 ja olen reissussa Helsingissä. Tänään oli ensimmäistä kertaa kauhea närästys. Ratikassa piti hypätä paria pysäkkiä aiemmin pois kyydistä, kun tuntui että oksennus lentää muuten. Oli siinä tosin se hyvä puoli, että näki Helsinkiä hieman paremmin. Näin Mannerheimin patsaankin. Muuten kävin Forumissa ja Kampissa. Ostin sieltä äitiysliivit ja kävin ihastelemassa vauvan vaatteita. Varsinkin Name itin vauvanvaatteet on ihana älyttömän söpöjä!

Tuntuu että vatsa on kasvanut myös kovasti. Onneksi vielä aamulla vatsa on kohtuullisen kokoinen, mutta varsinkin iltaa myöten olisi tosi vaikea peitellä sitä - onneksi ei tarvitsekaan. Odotan kovasti että alkaisin tuntea vauvan liikkeet, muutama päivä sitten ajattelin että tunsin ne, kun makasin vatsallaan, mutta en ole ihan varma.

Muuten olo on ollut hyvä, mitä nyt hormonit heittelee ja välillä herkistyy kauhean helposti. Itku ei ole kovinkaan tiukassa, viimeksi itkin ennen lähtöä jo valmiiksi koti-ikävää ja sitä että miehen kaveri oli käymässä, vaikka olisin halunnut olla kahdestaan Henkan kanssa. (Voi kamala :D )

Masu 15+6

14+0 uutiset appivanhemmille

Pitäisi oikeastaan ryhdistäytyä tämän blogin pidon kanssa ja kirjoitella enemmän asioita muistiin. Harmittaa varmasti jälkeen päin, jos mitään ei ole tallessa... 

Kerrottiin Henkan vanhemmille noin viikko sitten ennen mökille lähtöä. Hyvin vaivautuneina istuttiin pöydässä ja kun Henkan äiti rupesi kyselemään, että onkos teillä jotain salaisuuksia ja arvasi, että vauvauutisia (kysyi, että "Koska se syntyy?!"), niin Henkan isä tokaisi, ettei se halua kuulla koko asiasta, koska sitten olisi kaikki pilalla. Kylläpä tuntui ikävältä. Hipsittiin vähin äänin kotiin.

Henkan äiti kävi vielä yhtenä päivänä ennen mökille lähtöä meillä muka tuomassa postilaatikon avainta, kun Henkka oli yksin kotona ja se oli kyllä ihan innoissaan uutisesta eikä pitänyt asiaa pahana ollenkaan. Henkan isäkin soitti lauantai-iltana, kun oltiin mökillä ja pyyteli omalla tavallaan anteeksi ja pyysi käymään (tuomaan ne postit). Käytiin sitten sunnuntaina siellä. Ainakin mies on ihan isänsä poika. Vähän hidas suhtautumaan uusiin juttuihin...

Henkan mummi oli kuiskannut Henkalle, että "kyllä niitä vahinkoja on hänellekin tapahtunut". Ah, on ne ihania... Sitten Henkan vanhemmat hössötti jostain kehdosta ja sellaisista, kyseli, että miten menee ja miten mie olen voinut. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan ok, ei välit menneet eikä muutenkaan mitään ihan hirveää suhtautumista alun ajatuksen totuttelemisen jälkeen.

Me kaksi ollaan kuitenkin jo onnellisia siitä, että meille tulee vauva. Henkkakin, vaikka sitä pelottaakin. :D

Huono olo on tänä aamuna taas vaivannut alkuraskauden tapaan, mutta ei onneksi edelleenkään ole tarvinnut oksentaa. Eilen kävin ostamassa mammafarkut ja ai että, helpotti tämä töissä istuminenkin.

12+2 ULTRA

Käytiin ultrassa katsomassa meidän pikkuista miniä. Siellä se viuhtoi ja pomppi menemään välillä niin mahdottomasti. ♥ Kyllä siinä sydän suli, kun pienen näki ensimmäistä kertaa. Tuntui heti todellisemmaltakin koko juttu. Ultrassa muutenkin näytti kaikki olevan hyvin, joten nyt sitten varmaan vaan sitä rakenneultraa odottelemaan, joka on helmikuun lopussa. Neuvoloita ja lääkäreitähän tässä myös on.

Eilen kerrottiin minun vanhemmillekin, kyllä helpotti. Ne oli innoissaan, nuorempaa siskoa myöten. :D Ja onhan sitä itsekin innoissaan. Käytiin päivällä luistelemassa ensin koulun kentällä ja mentiin sitten syömään vanhempien luokse. Yritettiin kerätä rohkeutta melkein koko viiden tunnin ajan kunnes viittä vaille ennen kotiin lähtöä Henkka aukaisi suunsa ja sanoi äidille, että pitäisiköhän sinun hakea *isä* tänne, että olisi uutisia. Se varmaan arvasi jo siitä, ja lähti hakemaan isän ulkoa. Sitten me kerrottiin ja äiti hoki, että "sehän oli iloinen uutinen, oi että, sehän oli oikein hyvä uutinen!" ja isä vaan hymyili koko sen ajan, kun vielä oltiin siinä. Se kun ei paljon puhu.

Tänään kävin kirpparilla, löysin sieltä itelleni kengät, Tessulle pannan ja meidän minille ihanan pienen bodyn. Kuinka pieni sellainen vastasyntynyt oikein onkaan...