37. raskausviikko ja kuukauden kuulumiset

Eilen alkoi jo 37. raskausviikko, laskettuun aikaan on enää alle kuukausi! Kohta meidän vauva on täysiaikainen ja periaatteessa valmis syntymään. En tosin jotenkin jaksa uskoa, että tämäkään itsekseen syntyisi tai ainakaan ennen laskettua aikaa. Edellisen postauksen jälkeen on ehditty muuttaa takaisin Rovaniemelle ja uuteen kotiin, joka on aivan ihanalla paikalla keskustan lähellä. Asuttiin melkein kolme viikkoa minun vanhemmilla ennen kuin päästiin omaan kotiin muuttamaan, mutta nyt on uusikin koti aika lailla järjestyksessä.

Ehdittiin sairastaa influenssa minun vanhemmilla asuessa. Sain itse sen ensimmäisenä, oletettavasti matkalla Imatralta Rovaniemelle, vaikka kuinka pesin käsiä ja olin muka huolellinen. Oli melkoinen tauti, kuumetta pari päivää ja kipeä olo pitkään, yskä kesti monta viikkoa. Varsinkin minun äiti sairasti taudin oikein kunnolla. Aada taas välttyi siltä kokonaan. Nyt ollaan onneksi terveitä ja vältellään turhia käyntejä missään.

Raskauden suhteen kaikki sujuu hyvin. Vauva on pää alaspäin ja muuten olo on hyvä. Liitoskivutkin on helpottaneet, mikä on ehkä vähän hassua, kun kuitenkin tässä koko ajan maha kasvaa ja vauva kasvaa. Olisiko sitten kevyempää tämä elämä nyt kuin aiemmin vai mikä lie vaikuttaa. Närästystä on ja maha alkaa olla tiellä joka asiassa, mutta muutenhan tässä sujuu ihan hyvin ja aika kuluu toistaiseksi ihan nopeasti!

Koronavirus vähän ahdistaa, mutta minkäs teet. Ei olla kukaan onneksi riskiryhmää eikä suuremmin käydä missään, niin toivotaan, että vältytään siltä ahkeralla käsien pesulla tai sairastetaan ainakin lievänä. Koronaviruksen takia Aada ei tule pääsemään katsomaan vauvaa sairaalaan, eikä pääse isäkään muualle kuin synnytykseen mukaan. Se vähän harmittaa ja mietityttää, miten Aada reagoi siihen, ettei näe minua moneen päivään, kun se on niin äidin tyttö ja me ei olla oltu erossa ikinä edes yötä. Ja vitsi miten ikävä mulla varmasti ehtii tulla tinttistä. 

31. raskausviikko ja kokemukset tukivyöstä

Tänään pyörähti käyntiin taas uusi raskausviikko, viikko 30+0! Sen kunniaksi otettiin vähän kuvia Aadan kanssa. Vaivat on entiset ja tuntemukset on entiset. Vauva ehkä on nyt masussa oikein päin, koska välillä paine alhaalla on kova ja potkut tuntuu vain ylävatsalla. :) 

Soittelin Rovaniemen päähän neuvolaan istukkakontrollilähetteestä, mutta kuulemma ei vielä voi tehdä, kun täältä päästä ei ole vielä tiedot saapuneet. Olisi minusta jotenkin kätevämpää ja turvallisempaa, että esimerkiksi neuvolatiedot näkyisi eri paikkakunnilla ilman mitään tietojen lähetyksiä postitse...

Tilasin myös tukivyön kokeiluun ja sehän toimii! Aadaa odottaessa mulla oli käytössä Anitan tukivyö, mutta se jotenkin ahdisti alavatsaa ja aiheutti lähinnä supistuksia ja epämukavaa oloa. Nyt hankin Carriwelin saumattoman tukivyön, joka yltää koko vatsan päälle ja se toimii. Ensimmäisen päivän käytön jälkeen sain nukuttua yönkin ilman ainuttakaan herätystä, kun se oli helpottanut päivän aikana niin kovasti. Käveleminenkin onnistuu nyt paljon paremmin. Käytiinkin tänään sitten tunnin kävelylenkki, teki mielelle niin hyvää! Eilisen myrskypäivän jälkeen tänään oli tosi kiva aurinkoinen sää.

30. raskausviikko!

Nyt alkoi jo 30. raskausviikko ja tänään eletään rv 29+3. Viikot vierii kovaa kyytiä, mutta vielä en hihku, kun viimeksikin ehdin olla raskauteen kaikkinensa ihan loppu ja kyllästynyt. Laskettuun aikaan on 10 viikkoa, mutta se tuntuu vielä todella kaukaiselta. Esikoisen odotus meni reilulla viikolla yli lasketun, niin nyt jotenkin suhtautuu laskettuun aikaan ja yleensäkin raskauden kestoon paljon suurpiirteisemmin eikä tule samalla tavalla laskettua päiviä. Ihanan pitkällä tämä odotus kyllä jo on siitä huolimatta!

Vaivoina edelleen kamalat liitoskivut, mutta ei sentään muuta. Vauva kääntyi eilen jotenkin parempaan asentoon ja tänään on ollut sitten helpompi olla ja liikkua, kun välillä tuntui olo tosi hankalalta. Nyt masu tuntuu ihan kivalta taas. :) Eilen kävin myös uimassa ja vitsi sitä vapauden tunnetta, kun vedessä maha ei painanut mitään, pystyi juoksemaan ja hyppimäänkin. Voisi yrittää alkaa käydä useamminkin!

Testailtiin Aadan kanssa jalustaa ja puhelimen kameran kaukolaukaisinta sunnuntai-iltana, masukuva siis tasan viikoilta 29+0.

37. raskausviikko ja neuvola

Täälläkin on jo kesä! Tiistaina pyörähti käyntiin jo 37. raskausviikko, joten ensi viikolla vauvaa pidettäisiin jo täysiaikaisena, jos päättäisi syntyä (tuskin). Keskiviikkona oli neuvola toodella pitkästä aikaa, tällä kertaa oli lääkärintarkastuskin ja lääkäreitä peräti kaksi (molemmat todella nuoria ja toinen kai "harjoittelijana"). 

Neuvolakuulumiset:

Sf 31cm

Turvotusta on

Syke 150-170

Painoa 450g/vko

Paineet 110/77

Hb 117

Paikat oli kiinteät ja kiinni eli ei mitään synnytykseen viittavia muutoksia ole. Vauvakin on edelleen poikittain, potkut tuntuu vasemmassa kyljessä eli tilanne on aika lailla sama kuin ultrassa viikolla 33. Lääkärit ei osanneet sanoa oisko pää vähän niinku viistosti alhaalla vai ylhäällä, joten perjantaina ois sitten ultra. Äiti, joka on kätilö, tunnusteli illalla, että pää olisi viistosti alhaalla ja voi vitsi miten paljon hellemmin ja asiantuntevammin se tunnustelu tapahtui... Eilisen lääkäreiden ronkkimisen jälkeen vihloi alavatsaa välillä tosi ikävästikin.

Muutenhan mie olen elämäni kunnossa eikä raskaus kauheasti paina. Välillä verenpaineet on varmaan hieman liiankin alhaalla ja rautaa pitäis jostain saada vähän lisää, mutta vaivoja ei ole. Liitoskipuja toki kylkeä kääntäessä ja välillä muutenkin, mutta aika lieviä nekin on. Edelleen sujuu kävelyt koiran kanssa (tosin maha painaa eikä vauhti päätä huimaa, mutta ei se kumminkaan satu) ja viime viikonloppuna käytiin mökilläkin. Ja mie pääsin soutelemaan. Ah, se on niin ihanaa, kun vene vaan lipuu hiljaisella tyynellä järvellä.

Kaikki vauvahankinnat alkais olla tehty ja koti odottelee vaan järjestelyä. Ja sitä vauvaa. Noh, enää kuukausi, niin sitten viimeistään alkaa vauva jo olla tulossa. ♥

Äitiyspakkauksen vaatteet odottelee vielä pesua

 Vaunut on valmiudessa ja vaatekaappi järjestyksessä

Vaivoja ja tuskastelua

Välillä on mieli harmaa kuin maisema pilvisenä päivänä

34. raskausviikko alkaa huomenna ja tuskastuttaa niin koko maha. Mikään vaate ei enää tunnu hyvältä päällä tai jos tuntuu (miehen lökökollarit ja iso t-paita nimittäin), niin ei todellakaan näytä, rintsikat ahdistaa, kylkeä särkee, maha painaa ja tunnen vaan itteni niin isoksi, lihavaksi ja ällöttäväksi. Ei millään tavalla ole mukava olo, ei ole ollut enää muutamaan viikkoon. Liitoskivut on ihan perseestä, kun ei pysty edes kävelemään normaalisti eikä kääntämään kylkeä sängyssä ilman kipua. Ihan jäätävän ahdistavaa. Lapojen väli on ihan jumissa, varmaan kiitos sen, että maha vetää ryhtiä huonoksi. Yöllä ei pysty nukkumaan, nukahtamisessa kestää ja yöllä pitää tosiaan herätä joka kerta kun aikoo kylkeä kääntää. Päivisin väsyttää niin, ettei mitään saa aikaiseksi.

Ja sitten tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, kun en vaan kykene enää nauttimaan tästä raskaudesta. Maha sinänsä on kiva, vauva ihana ja odotan niin sitä, että saan nähdä meidän pienen, mutta muuten... Ei. Ahdistaa vaan. Tunnen itteni niin vaivaiseksi ja raihnaiseksi, kun en vaan kykene sellaiseen, mikä normaalisti ei tunnu edes miltään erityiseltä saavutukselta. Kuten pitkät kävelylenkit, joista haaveilin vielä talvella. Että sitten kun on olen työttömänä ja äitiyslomalla, niin käyn koiran kanssa pitkiä kävelylenkkejä. Ja höpöhöpö, en vaan kykene. Harjoitussupistukset ja liitoskivut pitää siitä kyllä huolen. 

Ja sitten tuo pirun kesä ei vaan ota tullakseen, että saisi edes vaatetta vähennettyä ja pääsisi metsään tallustelemaan edes hitaasti ja koira juoksisi siinä sivussa. Ei, lumi sulaa maailman hitaiten ja mittari pysyy tiukasti ihan korkeintaan +10 asteessa sillä välin, kun etelässä muut mammat hilluu ulkona lähes alasti. Niin epäreilua. Hormonihuuruinen minä haluaisi vaan heittäytyä maahan ja vollottaa surkeaa kohtaloaan asua Rovaniemellä, jossa ei jumalauta voi edes tämä loputon kevät ja kylmyys loppua.

Tänään on laskettuun aikaan enää 50 päivää, luojan kiitos. Tosin, äiti pilasi senkin ilon sillä, että ilmoitti, että hänellä on kaikki viisi raskautta menneet melkein kaksi viikkoa yli. Tuntuu aika kestämättömältä ajatukselta, että jäljellä olisi vielä esimerkiksi 64 päivää. Ei sitä pysty edes ajattelemaan. 

Tuntui niin hyvältä purkaa tämä kaikki surkea olo tekstiksi ja eiköhän näitä tuntemuksia muiltakin löydy, vaikka se huono omatunto todellakin tulee. Pitäisihän minun sentään nauttia tästä kaikesta. Jos tämä blogi olisi suosittu, todennäköisesti tähän tulisi nyt liuta kommentteja, ettei pitäisi ruikuttaa, kun kerran on raskaana, ja kaikki ei voi edes lapsia saada. Mutta sitten toisaalta, kyllähän tällaisetkin tunteet on ihan normaaleja. Vartalo muuttuu niin hirveän nopeasti, ettei pää pysy mukana ja edessä on kuitenkin iso elämänmuutos muutenkin, joten lievä pelko ja ahdistus on varmasti ihan normaaleja tunteita.

Neuvolakuulumisia rv 32

Rv 30+0

Tiistaina oli tosiaan neuvola, jossa oli kaikki hyvin. Tällä kertaa oli tarkoitus olla isyydentunnustus, mutta mies joutuikin heti töiden alettua työreissulle, joten tästä tuli ihan tavallinen käynti ja isyydentunnustus siirtyi kesäkuulle, toivottavasti sillon ollaan molemmat terveinä ja päästään sinne kans... Juteltiin imetyksestä ja muutenkin niistä ajoista, kun vauva on syntynyt. Tavallaan tuntuu niin kaukaiselta, mutta toisaalta, laskettuun aikaan on tänään tasan 2kk, ei mitenkään ihan hirveästi enää ja voihan se vauva syntyä sieltä jo vähän aiemminkin. 

Neuvolakuulumiset:

Sf 27,5cm (keskikäyrän alapuolella)

Turvotusta on

Syke 148+

Painoa tullut liikaa, osa turvotuksesta

Paineet 115/74

Hb 114

Oireita ja vaivoja tällä hetkellä ihan pirulliset liitoskivut ja turvotus. Alaselkäkin meinaa välillä vähän jumittua, mutta ei onneksi kovin pahasti. Öisin herään usein noin 3-4 aikaan ja sitten tahtoo unen saaminen olla vaikeaa, vauva tykkää siihen aikaan mekastaa masussa vähän ja silloin useimmiten herään kyljen kääntämiseenkin, kun lonkkaa särkee. Viime aikoina on kummalliset unet sentään pysyneet poissa.

Vauvan liikkeistä olen edelleen yhtä innoissani kuin ennenkin.♥ Ihanaa, kun pieni myllertää masussa, vaikka välillä se osaa olla jo hieman epämukavaakin. Neuvolassa tutkittiin, että vauveli olisi pää alaspäin, ja saisi tietysti nyt pysyäkin niin. 

Painosta tuli kans juttua, oli noussut nyt vähän liikaa. Osuutensa on varmasti turvotuksella, mutta on sitä ehkä hieman epäterveellisestikin tullut syötyä. Jäätelö on hyvää jne... Rupesin nyt sitten kirjaamaan syömisiä ylös, jos pysyis tuo herkuttelu paremmin kurissa, kun eihän sitä vaan kehtaa kirjoittaa, että taas tuli vetaistua muutama jäätelö ja suklaata päälle. Tällä systeemillä ilman suurempia kalorinkyttäilyjä on tullut tulosta aiemminkin. Veden juomiseen pitää myös kiinnittää huomiota, jos vaikka tuo turvotuskin vähenisi sen myötä.

29 & 30. rv

Tänään poksui uudet viikot, kun alkoi 31. raskausviikko. Olot on edelleen ihan hyvät, liitoskipuja on ja öisin saa käännellä kylkeä lonkkakivun takia, mutta muuten ei mitään. Ei edes närästystä. :) Hormonit vähän meinaa heitellä. Tänään itkin nimittäin mm. sen takia, että pinaattikeitosta ei tullut tarpeeksi sakeaa... Ja muutenkin tuntuu, että koko ajan joku on jotenki huonosti tai mie teen jotain väärin, vaikka mitään syytä ei ole. :D Miesraukkakin joutuu kärsimään, kun sekään ei tee mitään oikein. Oon välillä kyllä ihan kauhea.

Vauveli on kääntynyt nyt kai selkää kohti, kun liikkeet tuntuu vaimeammin. Lähinnä sellaisina vaimeina tömähdyksinä ja möyrintänä. Vähän on ikävä niitä terävämpiä potkuja kyljissä, kun nämä jää välillä melkein huomaamatta ja sitten huolestuu ihan suotta, että liikkuuko se ollenkaan.

Viime viikolla kävin hakemassa pari pussillista vauvan vaatteita 4 eurolla, kun joku halusi päästä niistä eroon. Nyt ei ole enää mitään hurjaa pakkoa hankkia vaatteita. Jonkun verran varmaan tullaan saamaan sitten vauvan syntymän jälkeen ja ja äitiyspakkauksessakin on tulossa jotain, joten vaatetta varmaan sitten on riittävästi. Sukupuolen on vaan nyt parempi olla se, miksi lupailtiin. ;)

Yöt on tosiaan vähän levottomia. Kerran yössä pitää herätä käymään vessassa ja juomassa, lisäksi pitää kääntää kylkeä, kun lonkka kipeytyy, eikä siihen riitä yksi kerta. Lisäksi oon nähnyt muutamana viime yönä niin levottomia unia, että niiden jälkeen pitää hetkiä olla hereillä ja hokea itelleen, että unta se vaan oli. Ei ole inhottavampaa kuin herätä siihen, että unessa putoaa jostakin korkealta. Niitä unia on nimittäin nyt ollut.

Nyt on 10 viikkoa jäljellä laskettuun aikaan ja mulla on myös koko ajan se tunne, ettei millään saada kaikkea valmiiksi. Kehto pitäisi hakea ja sille pitäisi järjestää sopiva paikka. Jonnekin pitäisi saada se hoitopistekin laitettua ja miten sitten meidän makuuhuoneen sisustus, mihin laitetaan vaatteet, kun joko lipasto tai vaatekaappi joutuu lähtemään jonnekin. Ja minnehän me vauvan vaatteet laitetaan. :O Stressaan varmasti ihan turhaan, kyllä me jotenkin saadaan asiat järjestettyä, vaikka nyt tuntuuki siltä, ettei mikään valmistu eikä edisty.

Vappua ei suuremmin vietetty, mie kävin syömässä äidin synttärikakkua, mutta muuten ei mitään ihmeempiä. Simaa ja munkkeja tein, molemmat onnistui tosi hyvin ja niitä on sitten syöty. :D Täällä on vielä niin mahdottoman lumiset maisematkin, lunta on puoli metriä ja joessakin vielä jäät. Saa nähdä, koska se kevät tulee?

28. rv

Tällä kuvalla starttasi 29. raskausviikko.  Alkaa masulla olla jo kokoa. :D Olo on edelleen hyvä muuten, mutta flunssa iski taas! Ihan hillitön kurkkukipu ja yskä, ja vähän heikko olo. Taas syödään siis mehujäätä ja hunajaa urakalla... Liitoskivut on loistaneet ihan poissaolollaan viime päivinä, vaikka kotona on tullut touhuttua vaikka mitä. Tällä hetkellä operaationa on kirppistavaroiden hinnoittelu ja läpi käyminen. Siinä on yllättävän iso homma, olin jo ihan unohtanut... 

Pääsiäisen aikaan kävin koiranäyttelyssä kuvailemassa lapinkoiria ja mätsärissä oman koiran kanssa. Ihanaa harrastaa näitä itelle tärkeitä juttuja. Piristää kummasti. Edellisistä näyttelyistä onkin jo aikaa. Oman koiran kanssa ollaan touhuiltu ihan tavalliseen tapaan, lenkkeilty ja treenailtu vähän. :) Kunhan toivun tästä flunssasta, niin käyn etsimässä kirjastosta tai kaupasta ompelulehtiä ja etsin sopivia ohjeita vauvan vaatteisiin. Sitten voikin suunnata kangaskaupoille ja ommella tulevalle pikkuiselle jotain. ♥

Äitiyspakkauksenkin pistin tilaukseen tänään, kun uutta on ruvettu nyt jakamaan! En malttaisi odottaa, että saan sen.