4kk ikäinen pötkylä

 

Hän on 4kk ja aivan ihana pieni poika! Iloinen ja hymyileväinen ja oikein taitava, kun osaa jo pyörähtää masulleen selältä! Juttelee ja hymyilee erityisesti siskolle ja äidille, myös pappa saa isot hymyt. Naurujaan hän säästelee vain äidin höpötyksille. ♥ Siskoaan varautuneempi poika on eli vierastaa jo nyt aika kovasti joitakin ihmisiä kuten minun siskoa. Innostuu hurjasti Ryhmä Haun näkemisestä ja etenkin Sampasta, sisko on Ryhmä Hau -hahmoineen vielä helisemässä, kun tämä poitsu lähtee liikenteeseen. 

Kooltaan hän on edelleen iso, nyt käytetään jo 74 kokoisia vaatteita, kun sisko käytti sen kokoisia vasta 6kk iässä. Kantamista siis riittää ja äidin lihakset kasvaa kohisten. ;)

Pötkylää vaivaa vain allergiat, kananmuna ja kala on niistä pahimmat, jotka saa vatsan kuralle ja ihon ärtymään. Muitakin allergian aiheuttajia ehkä on, mutta nuo nyt on varmat ja selkeät. Kakka on välillä ihan vaahtoa ja masu on selvästi vähän kipeä. Yöt nukutaan onneksi silti pääsääntöisesti hyvin ja samoin päiviin on löytynyt aika selkeä rytmi. Vähän jännitän kiinteiden aloittamista. Seuraavalla kerralla neuvolassa otan puheeksi nämä allergiat.

Flunssia on ehditty jo yksi sairastaa ja nyt on toinen menossa, edellisessä oli yskää tosi pitkään ja tässä sitten tuntuu olevan loputon nuha, jonka loppumista odotellaan kuumeisesti, kun neidin pitäisi päästä taas kerhoon ja kavereiden kanssa leikkimään. 

2-viikkoinen

Eilen tuli ikää 2 viikkoa ja muistin jopa ottaa kuvan! 2-viikkoisena meidän pötkylä on leppoisa tapaus, nukkuu ja syö ja ihmetteleekin jonkin verran. Automatkat sujuu myös nukkuen ja turvakaukalossa nukkuu mielellään, nukkuu yhtä hyvin vaunuissa kuin kantorepussakin, tai yöllä sängyssä. Öisin herättelee syömään noin 3h välein ja kerran yössä pitää vaihtaa vaippa, kun ähinä ei rauhoitu syötöllä. Masujumppaa tehdään jokaisella vaipanvaihdolla ja se tuntuu rauhoittaneen piereskelyäkin, joka aiemmin aiheutti ähinää ja häiritsi unta. 

Eilen pikkuveli sai ensimmäisen d-vitamiinitipan (Fiiluksen maitohappobakteeri+d-vitamiini) eikä aiheuttanut ainakaan eilen mitään ihmeempää. Saa nähdä, miten sitten kun määrää lisätään, mutta toivotaan, että masu ei ala vaivata. :) Ja jos alkaa, niin vaihdetaan sitten johonkin muuhun.

Tänään käytiin ensimmäinen pidempi vaunulenkki, melkein 4km ja se tuntui äidistä tosi hyvältä ja poitsukin nukkui sen ajan hyvin.

26. raskausviikko

Tänään alkoi 26. raskausviikko eli 25+0 on nyt. Aika menee ihan uskomatonta tahtia, enää reilu kolmannes jäljellä raskautta. Rakenneultra oli joulukuun 19. päivä ja siellä vauvalla kaiken todettiin olevan niinkuin pitää. Sukupuolensa hän esitteli heti alkuun niin selvästi, että tiesin sen heti, vaikka kätilöltä vielä lopuksi varmistettiin asia. Meille tulee pieni poika ja Aada saa pikkuveljen. ♥ Istukka oli vielä kohdunsuulla, minkä takia neuvolantäti kielsi kovat rehkimiset, kun istukka kohdunsuulla nostaa hieman verenvuotoriskiä. Kontrolliultra on sitten viikolla 32 eli maaliskuussa. Aadasta oli sama juttu, mutta silloin istukka nousi kunnolla pois kohdunsuulta, toivotaan, että niin käy nytkin.

Raskaus on mennyt ihan hyvin. Liitoskipuja on ehdottomasti enemmän kuin esikoisesta heti, jos vähänkin enemmän jotain tekee, samoin harjoitussupistuksia, mutta toisaalta muuten on oikein hyvä olo. Lenkkeilyä saisi kyllä lisätä ja liikuntaa muutenkin, mutta jotenkin tuon rattaissa viihtymättömän taaperon kanssa on vähän heikkoa se lenkillä käynti. Toisaalta iltalenkki yksinään silloin tällöin voisi tehdä todella hyvää.

Opiskelut vähän huolettaa. Ensimmäinen harjoittelu oli tarkoitus tehdä nyt keväällä päiväkodissa, mutta se nyt jäi, kun tuli muuttoaikeet takaisin pohjoiseen ja äitiysloma alkaa kuitenkin jo 26.3. En tiedä, mitä senki kanssa tekisi. Harjoitteluita on kuitenkin puolen vuoden edestä jäljellä, joten yksikin harjoittelu vähempänä olisi ollut hyvä. Muuttohässäkkä ja tämä kaikki sirkus sen ympärillä sekoitti myös pakkaa lahjakkaasti. Ehdin irtisanoa Aadan hoitopaikan, minkä takia joudun tekemään opiskeluhommat illalla ja keksimään päivät touhutaaperolle tekemistä. Ei viitsi hakea uutta hoitopaikkaa näin lyhyeksi aikaa, kun kaikenlaista muutosta on tiedossa muutenkin ihan tarpeeksi.

Ihanaa kuitenkin päästä muuttamaan takaisin Rovaniemelle, pääsee taas lähelle perhettä ja ystäviä ja tuttuihin ympyröihin. Vielä kun löydettäisiin jostain asunto… Joulun aika vietettiin pohjoisessa ja olihan se ihanaa. Siellä oli lunta ja talvi, ja on edelleen, kun taas täällä Karjalassa maa on musta ja vettä sataa. Tuntuu omituiselta, kun tammikuussa on tällainen sää!

Tutulta vaikuttaa

6. Raskausviikko loppupuolella ja etova olo on täällä. Mitään ei tee mieli, mutta koko ajan on nälkä. Aamuisin tuntuu kuin ois ollu viikon mahataudissa, kauhea nälkä ja heikotus. Nukutin Aadaa päiväunille, niin mietin, että on tämä saakeli taas hommaa ku olo oli niin kamala. Aika lailla päivälleen tuntuu etenevän samalla tavalla tämä raskaus, joten jos oireet etenee samaa kaavaa jatkossakin, niin kyllä tämä ällötys vielä loppuukin.

Välillä epäilyttää, onko siellä masussa tosiaan pieni uuden elämän alku, mutta kai siellä sitten on. Syömisiin liittyen myös kahvin juonti on mahdotonta, kun sen jälkeen saa juosta vessaan vatsa kuralla. Eipä ole vaikeuksia noudattaa max. 3dl/kahvia per päivä -suositusta.

Piti taas kertailla vähän ruokasuosituksia, kun ei niitä kaikkia ihan muistanut. Siitä tuli mieleen, että pitäisi ehkä varata neuvola-aika. Nyt ollaan kuitenki lähdössä pariksi viikoksi reissuun pohjoiseen, niin ehkä sen jälkeen ku eletään yhdeksättä raskausviikkoa. Voiko se olla jo niin pitkällä?!

Opiskelujakin pitäisi saada etenemään ja hankkia harjoittelupaikka. Jännittää, saako sitä ja mistä.

Positiiviselta vaikuttaa

Tämmönen tuli tehtyä 30.8. Ihan selkeä plussa, jota osasin jo epäilläkin, kun lähes päivän tarkat menkat oli myöhässä jo 5 päivää. ❤️ Toivotaan kovasti, että pikkuinen pysyy mukana ja ensi keväänä meillä olisi taas vauva ja Aada saisi pienen sisaruksen.

Raskausoireista löytyy lievä väsymys, ajoittain etova olo (etenkin iltapäivisin), hengästyminen olemattomasta ja jatkuva pissalla juokseminen. Aika lailla samoin ku Aadastakin silloin. Vielä ei niin lamuttavaa väsymystä ole tullut eikä toivottavasti tulekaan, opiskelu+taapero+raskausväsy on huono yhdistelmä.

Ollaan ehditty jo tovi odotella plussatestiä, joten tällä kertaa lähtökohdat odotukseen ovat ihan toiset kuin viimeksi, kun itse olin alusta asti onnellinen raskaudesta ja miehellä kesti toipua järkytyksestä melkein koko raskaus ja sillä jännitti tuleva kovasti. Nyt ollaan molemmat iloisen odottavalla mielellä heti alusta lähtien. Toki jännittää, miten kaikki tulee menemään ja miten opiskelut ja kaikki saa sovitettua yhteen, mutta pitää yrittää pitää positiivinen mieli yllä ja kaivaa kadonnut opiskelumotivaatio jostain.

Vähän kadehdin niitä ihmisiä, jotka luottaa elämään ja asioiden sujumiseen niin kovasti, että pystyvät olemaan onnellisia ja luottavaisia koko raskauden ajan. Itselläni on jostain syystä aina takaraivossa se pieni pelko, että jospa kaikki ei menekään hyvin. Sellainen on vaan niin turhaa, kun minkä sille sitten voi, jos jotain sattuisi ja mitä, jos kaikki meneekin ihan hyvin; tulee vaan turhaa murehdittua ja jää kaikesta nauttiminen sivuosaan.