Tutulta vaikuttaa

6. Raskausviikko loppupuolella ja etova olo on täällä. Mitään ei tee mieli, mutta koko ajan on nälkä. Aamuisin tuntuu kuin ois ollu viikon mahataudissa, kauhea nälkä ja heikotus. Nukutin Aadaa päiväunille, niin mietin, että on tämä saakeli taas hommaa ku olo oli niin kamala. Aika lailla päivälleen tuntuu etenevän samalla tavalla tämä raskaus, joten jos oireet etenee samaa kaavaa jatkossakin, niin kyllä tämä ällötys vielä loppuukin.

Välillä epäilyttää, onko siellä masussa tosiaan pieni uuden elämän alku, mutta kai siellä sitten on. Syömisiin liittyen myös kahvin juonti on mahdotonta, kun sen jälkeen saa juosta vessaan vatsa kuralla. Eipä ole vaikeuksia noudattaa max. 3dl/kahvia per päivä -suositusta.

Piti taas kertailla vähän ruokasuosituksia, kun ei niitä kaikkia ihan muistanut. Siitä tuli mieleen, että pitäisi ehkä varata neuvola-aika. Nyt ollaan kuitenki lähdössä pariksi viikoksi reissuun pohjoiseen, niin ehkä sen jälkeen ku eletään yhdeksättä raskausviikkoa. Voiko se olla jo niin pitkällä?!

Opiskelujakin pitäisi saada etenemään ja hankkia harjoittelupaikka. Jännittää, saako sitä ja mistä.

Positiiviselta vaikuttaa

Tämmönen tuli tehtyä 30.8. Ihan selkeä plussa, jota osasin jo epäilläkin, kun lähes päivän tarkat menkat oli myöhässä jo 5 päivää. ❤️ Toivotaan kovasti, että pikkuinen pysyy mukana ja ensi keväänä meillä olisi taas vauva ja Aada saisi pienen sisaruksen.

Raskausoireista löytyy lievä väsymys, ajoittain etova olo (etenkin iltapäivisin), hengästyminen olemattomasta ja jatkuva pissalla juokseminen. Aika lailla samoin ku Aadastakin silloin. Vielä ei niin lamuttavaa väsymystä ole tullut eikä toivottavasti tulekaan, opiskelu+taapero+raskausväsy on huono yhdistelmä.

Ollaan ehditty jo tovi odotella plussatestiä, joten tällä kertaa lähtökohdat odotukseen ovat ihan toiset kuin viimeksi, kun itse olin alusta asti onnellinen raskaudesta ja miehellä kesti toipua järkytyksestä melkein koko raskaus ja sillä jännitti tuleva kovasti. Nyt ollaan molemmat iloisen odottavalla mielellä heti alusta lähtien. Toki jännittää, miten kaikki tulee menemään ja miten opiskelut ja kaikki saa sovitettua yhteen, mutta pitää yrittää pitää positiivinen mieli yllä ja kaivaa kadonnut opiskelumotivaatio jostain.

Vähän kadehdin niitä ihmisiä, jotka luottaa elämään ja asioiden sujumiseen niin kovasti, että pystyvät olemaan onnellisia ja luottavaisia koko raskauden ajan. Itselläni on jostain syystä aina takaraivossa se pieni pelko, että jospa kaikki ei menekään hyvin. Sellainen on vaan niin turhaa, kun minkä sille sitten voi, jos jotain sattuisi ja mitä, jos kaikki meneekin ihan hyvin; tulee vaan turhaa murehdittua ja jää kaikesta nauttiminen sivuosaan.

Väsymys

Väsyttää. Ihan hirveän nuutunut olo aina iltaisin. Tänään se iski kauppareissun ja kakkuleipomusten jälkeen puoli seitsemältä. Henkka kiskoi ylös ja lenkille. Se helpotti hetkeksi, mutta koristeluiden jälkeen väsymys oli niin kova, että tuntui ettei pystyssä pysy. Laitoin kumminkin saunan, kun pesullakin on käytävä ja makoilin sohvalla pää Henkan sylissä. :)

Nyt saunan jälkeen on vähän enemmän energiaa, mutta eiköhän se ole aika kömpiä nukkumaan pikku hiljaa. Toivotaan, että huomenna olisi kaikkiaan hyvä päivä, kun on isänpäivä ja kylästelyjä. :) Aamun ällötyksistä selviää kyllä, jos ne ei kovin pahene siitä, mitä esimerkiksi tänä aamuna oli. 

Käytiin kirpparilla tänään, voi mitä ihania pieniä vaatteita siellä olikaan. ♥ Vauvan vaatteita ei paljon varmasti tarvitse uutena ostella, kirpparilta löytyy varmasti ihan riittämiin hyväkuntoisia vaatteita. Jos nyt uskaltaa näin pitkälle ajatellakaan.

Kuvittelin, että ultra olisi vasta viikon 12 jälkeen, mutta se voidaankin tehdä 11-13 viikoilla. Joten kaipa meillä on siellä ensimmäisessä neuvolassa ultrakin sitten. Aika lailla tasan kuukausi siihen! Joululahjojakin pitäisi ruveta suunnittelemaan oikein tosissaan.

Ällötys

Kävin eilen kaupoissa katselemassa, löytyiskö jotain kivoja vaatteita itselle. Siinä sivussa kävelin KappAhlin vauvanvaateosaston läpi. Miten ihania ne onkaan, semmoiset pienet vaatteet! ♥ H:nkin kanssa pystyttiin jo puhumaan asiasta ja mietittiin, milloin kertoa muille. Ajateltiin kertoa sitten joulun aikaan, jos vain silloin on edelleen kaikki hyvin. Ja jos äiti ei huomaa jo aiemmin. :D

Mutta aamupahoinvointi tai ainakin tosi etova olo rantautui tänne tänään. Äklöttää, mutta ei onneksi varsinaisesti okseta. Ylämäkeä kiikkuessa työmatkalla tuntui tosin oksennus olevan lähellä. Piti vähän hidastaa tahtia. Vatsan turvotuskin hiippaili kaveriksi jo aamusta. Samoin huimausta on tuntunut jonkin verran, saunassa tuli jo yhtien löylyjen jälkeen sellainen olo, että kohta silmissä pimenee. Kaipa tässä sitten ihan tukevasti raskaana ollaan.

 

Ja eilen tuli verta nenästä, ihan valumalla ja ehdin jo miettiä, loppuuko se ollenkaan. Kivasti alkoi juuri Vaasan leipomomyymälän kohdalla, kun olin kotiin tulossa. Ei ole ikinä sekään matka tuntunut niin pitkältä kuin eilen. Epäilen, että tämän syynä on kyllä talvi ja kuiva ilma, mutta kylläpä nuo limakalvot tuntuu muutenkin kuivemmilta kuin normaalisti. Äiti lupasi lainata ilmankostuttajan.