Voi että mie haaveilen omasta talosta. Asunto, johon meidän piti muuttaa korkeintaan 6kk ajaksi, onkin ollut meidän koti jo 8kk ja tulee olemaan ainakin 11kk. Tämä on kyllä ihan kodikas ja tavallaan viihdytään, mutta lumiauran ääni viereisellä kadulla kuulostaa aamu viideltä kutakuinkin maailmanlopulta ja perjantai- ja lauantai-öisin basson jumputus sekä äkäiset kaasutukset liikennevaloista toisinaan herättävät ja yleensä ainakin vaikeuttavat nukahtamista. Aamuliikenne alkaa aika tarkkaan klo 6 ja silloin meidän neiti näppärä herää.
Parasta tässä asunnossa on kauniit maisemat ikkunasta Kemijoen ja Ounasjoen risteyskohtaaan ja Ounasvaaralle sekä viereinen leikkipuisto, jota nimitetään heppapuistoksi. Leikkipuistosta parasta tekevät kaksi samassa elämäntilanteessa olevaa äitiä kutakuinkin samanikäisine lapsineen. Siellä me ruoditaan öisiä heräämisiä, uhmakiukkuja, liikkelle lähdön tuskaa ja sitä, kun mihinkään ei pääse. Tuskastellaan koronaa ja vähän kaikkea muutakin ja nautitaan, kun lasten leikit sujuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti