37. raskausviikko ja kuukauden kuulumiset

Eilen alkoi jo 37. raskausviikko, laskettuun aikaan on enää alle kuukausi! Kohta meidän vauva on täysiaikainen ja periaatteessa valmis syntymään. En tosin jotenkin jaksa uskoa, että tämäkään itsekseen syntyisi tai ainakaan ennen laskettua aikaa. Edellisen postauksen jälkeen on ehditty muuttaa takaisin Rovaniemelle ja uuteen kotiin, joka on aivan ihanalla paikalla keskustan lähellä. Asuttiin melkein kolme viikkoa minun vanhemmilla ennen kuin päästiin omaan kotiin muuttamaan, mutta nyt on uusikin koti aika lailla järjestyksessä.

Ehdittiin sairastaa influenssa minun vanhemmilla asuessa. Sain itse sen ensimmäisenä, oletettavasti matkalla Imatralta Rovaniemelle, vaikka kuinka pesin käsiä ja olin muka huolellinen. Oli melkoinen tauti, kuumetta pari päivää ja kipeä olo pitkään, yskä kesti monta viikkoa. Varsinkin minun äiti sairasti taudin oikein kunnolla. Aada taas välttyi siltä kokonaan. Nyt ollaan onneksi terveitä ja vältellään turhia käyntejä missään.

Raskauden suhteen kaikki sujuu hyvin. Vauva on pää alaspäin ja muuten olo on hyvä. Liitoskivutkin on helpottaneet, mikä on ehkä vähän hassua, kun kuitenkin tässä koko ajan maha kasvaa ja vauva kasvaa. Olisiko sitten kevyempää tämä elämä nyt kuin aiemmin vai mikä lie vaikuttaa. Närästystä on ja maha alkaa olla tiellä joka asiassa, mutta muutenhan tässä sujuu ihan hyvin ja aika kuluu toistaiseksi ihan nopeasti!

Koronavirus vähän ahdistaa, mutta minkäs teet. Ei olla kukaan onneksi riskiryhmää eikä suuremmin käydä missään, niin toivotaan, että vältytään siltä ahkeralla käsien pesulla tai sairastetaan ainakin lievänä. Koronaviruksen takia Aada ei tule pääsemään katsomaan vauvaa sairaalaan, eikä pääse isäkään muualle kuin synnytykseen mukaan. Se vähän harmittaa ja mietityttää, miten Aada reagoi siihen, ettei näe minua moneen päivään, kun se on niin äidin tyttö ja me ei olla oltu erossa ikinä edes yötä. Ja vitsi miten ikävä mulla varmasti ehtii tulla tinttistä. 

31. raskausviikko ja kokemukset tukivyöstä

Tänään pyörähti käyntiin taas uusi raskausviikko, viikko 30+0! Sen kunniaksi otettiin vähän kuvia Aadan kanssa. Vaivat on entiset ja tuntemukset on entiset. Vauva ehkä on nyt masussa oikein päin, koska välillä paine alhaalla on kova ja potkut tuntuu vain ylävatsalla. :) 

Soittelin Rovaniemen päähän neuvolaan istukkakontrollilähetteestä, mutta kuulemma ei vielä voi tehdä, kun täältä päästä ei ole vielä tiedot saapuneet. Olisi minusta jotenkin kätevämpää ja turvallisempaa, että esimerkiksi neuvolatiedot näkyisi eri paikkakunnilla ilman mitään tietojen lähetyksiä postitse...

Tilasin myös tukivyön kokeiluun ja sehän toimii! Aadaa odottaessa mulla oli käytössä Anitan tukivyö, mutta se jotenkin ahdisti alavatsaa ja aiheutti lähinnä supistuksia ja epämukavaa oloa. Nyt hankin Carriwelin saumattoman tukivyön, joka yltää koko vatsan päälle ja se toimii. Ensimmäisen päivän käytön jälkeen sain nukuttua yönkin ilman ainuttakaan herätystä, kun se oli helpottanut päivän aikana niin kovasti. Käveleminenkin onnistuu nyt paljon paremmin. Käytiinkin tänään sitten tunnin kävelylenkki, teki mielelle niin hyvää! Eilisen myrskypäivän jälkeen tänään oli tosi kiva aurinkoinen sää.

30. raskausviikko!

Nyt alkoi jo 30. raskausviikko ja tänään eletään rv 29+3. Viikot vierii kovaa kyytiä, mutta vielä en hihku, kun viimeksikin ehdin olla raskauteen kaikkinensa ihan loppu ja kyllästynyt. Laskettuun aikaan on 10 viikkoa, mutta se tuntuu vielä todella kaukaiselta. Esikoisen odotus meni reilulla viikolla yli lasketun, niin nyt jotenkin suhtautuu laskettuun aikaan ja yleensäkin raskauden kestoon paljon suurpiirteisemmin eikä tule samalla tavalla laskettua päiviä. Ihanan pitkällä tämä odotus kyllä jo on siitä huolimatta!

Vaivoina edelleen kamalat liitoskivut, mutta ei sentään muuta. Vauva kääntyi eilen jotenkin parempaan asentoon ja tänään on ollut sitten helpompi olla ja liikkua, kun välillä tuntui olo tosi hankalalta. Nyt masu tuntuu ihan kivalta taas. :) Eilen kävin myös uimassa ja vitsi sitä vapauden tunnetta, kun vedessä maha ei painanut mitään, pystyi juoksemaan ja hyppimäänkin. Voisi yrittää alkaa käydä useamminkin!

Testailtiin Aadan kanssa jalustaa ja puhelimen kameran kaukolaukaisinta sunnuntai-iltana, masukuva siis tasan viikoilta 29+0.

Syntyyköhän se ikinä?

Viikkoja kasassa 40+3 ja vähän meinaa tylsistyminen ja epätoivo iskeä. Paljon ei vielä olla menty lasketun ajan yli, mutta kun mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole, niin kyllä tässä alkaa olla vähän kärsimätön. Tänään oli taas neuvola, kaikki arvot ok ja sain lähetteen äitipolille ja vielä yhden neuvola-ajan maanantaille. Ajatuksena, että äitipolilla keskusteltais käynnistyksestä ja mahdollisesti käynnistettäisiin 41+3 viikoilla eli tasan viikon päästä. Äitipolilta soitettiin, kun olin Tokmannilla ja se melkein pahoitteli, että kun se perjantai on melkein täynnä, niin sopisko, että tuun torstaina. Kyllä mulle vaan sopii. ;)

Muuten on niin kärsimätön olo. Tai tavallaan ei, kun jotenkin oon luovuttanut ja odotan vaan tuota ensi torstaita. Mutta oon vaan niin kyllästynyt odottamaan ja ihan tylsistynyt. Miehellä on vähän samaa vikaa, mutta se voi sentään pelailla kaverin kanssa. Tuntuu, ettei missään huvita käydä, kun ihmiset vaan jeesustelee, että eikö se vauva jo synny. Ja sitten toisaalta, olo on ehkä hieman hankala mahan kanssa eikä siksi huvita lähteä mihinkään. Kotona taas on kaikki niin valmista ja viimeisen päälle siistiä. Nyt kelpaisi miehen siisteysintoilevan mumminkin tulla käymään. Ei ole pölyhiukkastakaan missään eikä ylimääräistä tavaraa, kun ei ole muuta tekemistä kuin järjestellä paikkoja. Käsitöitä voisi tehdä, mutta kun en tiedä, että mitä sitä muka tekisi?

Keskittyminen on myös kadonnut jonnekin. Tuntuu, ettei jaksa keskittyä lukemiseen, elokuviin, sarjoihin tai muiden elämään, ei koiran treenaamiseen tai mihinkään. Mielessä pyörii vaan se, että tuo vauva voisi jo syntyä ja jotenkin kaikki ajatukset on vaan siinä. Siinä, miten synnytys menee ja siinä, miten vauvan kanssa lähtee sitten kaikki sujumaan. Eilen ja tänään on myös vaivannut pieni pelko siitä, että mitä jos joku asia menee näillä loppumetreillä pieleen, vaikka tuskinpa niin käy. Niin monet muut heinäkuiset hehkuttaa jo onneaan pieni vastasyntynyt sylissään, että kateuskin iskee.

Voi vauva, voisitko jo syntyä? Sinun vanhemmat odottelee jo todella malttamattomina. ♥

Täysiaikainen raskaus!

Rv 37+0, alkaa olla masulla kokoa!

Nyt olisi sitten täysiaikainen raskaus saavutettu ja vauva alkaisi olla valmis syntymään, ainakin noin periaatteessa. Epäilen kyllä, että meidän vaavi ei taida syntyä ainakaan ennen laskettua, johon on muuten tänään tasan 3 viikkoa aikaa, enimmilläänkin raskautta on jäljellä enää viisi viikkoa. Tuntuu hurjalta, mutta samalla alkaa olla jo malttamaton näkemään, millainen pieni tuolla masussa myllää. Eihän sitä toisaalta tiedä, vaikka lähtö tulisi jo ensi yönä tai huomenna, ja sen varalta sairaalakassi onkin suunnilleen pakattuna. Siitä taidan tehdä oman postauksensa. 

Koti alkaa olla vauvaa vaille valmis, eli kaikki laitettu. Vaatteet on viikattuna ja järjestettynä, vaipat hankittuna, kehto valmiudessa jne. Enää vain odotellaan. Tosin se hoitotaso on vielä vähän hakusessa, kun ei ole saatu sitä pesukonetta hankittua, mutta hoitaahan sen vauvan tarvittaessa vaikka sängyn päällä tai missä hyvänsä. Pehmoinen hoitoalusta kumminkin on hankittu. ;)

Vähän alkaa raskaus jo painamaan, vaikka edelleen kävelylenkit sujuu ihan suht reippaasti eikä mitään supisteluja juuri ole. Turvotusta on tullut ja ehkä kaikista raivostuttavin raskausvaiva on tämä uusin, eli rannekanavaoireyhtymä, jonka takia oikean käden keskisormi ja nimetön on ihan puuduksissa ja niitä pistelee ikävästi, kun koskee johonkin (no niinku ois puudutettu). Samoin oikean käden kämmen on aika puuduksissa. Todella inhottavaa, kun lisäksi välillä vielä vihlaisee kättä oikein ikävästi. Tuonkin vaivan pitäisi onneksi hävitä synnytyksen myötä, joten ei sitä kovin pitkään tarvitse kestää!

Perjantaina oli ultra, jossa todettiin, että vauva on pää alaspäin. Oli siis ainakin silloin ja tuntuu, että eiköhän tuo ole pysynytkin. Pylly vaihtaa puolta aika ahkerasti, mutta kylläpä se pää taitaa tuolla alhaalla pysyä. 

Laitoin viikonloppuna kehdon valmiiksi. Kehto on miehen vauva-ajalta säilytetty sen isotädin vintillä ja onhan se aika ihana. Väreineen kyllä aika 90-lukua, mutta nätti silti.

 Ihanaihana kehto ♥ ja uskollinen lenkkikaveri, jonka kanssa ei pääse jumahtamaan sängyn pohjalle

Pientä pyykkiä kuivumassa ♥

35. rv - hyvällä fiiliksellä eteenpäin!

Aika se vaan kuluu, vaikkei mitään erityistäkään tekisi. :) Viime viikko vierähti aika nopeasti taas. Vauva ei vieläkään ole oikein osannut asettua mukavasti masuun, vaan esimerkiksi eilen oli poikittain ja se jos mikä on tukalaa. Tänään on selvästi vietetty aikaa enemmänkin pää alaspäin ja voin kertoa, että olo on aika paljon helpompi ja mukavampi. Masusta tykkään ja liikkeistä tykkään edelleen. ♥

Viikonloppuna käytiin metsässä käppäilemässä ja kosken varressa kalalla ja paistelemassa makkarat. Matkaa kertyi yhteensä noin 5km hankalakulkuisessa maastossa ja niin vain siitäkin selvisi tuon mahan kanssa! Illalla oli kyllä väsymys aika ankara, mutta kiva oli käydä. Menomatkalla tuntui, että selviääkö sitä ikinä perille, mutta oli se taas niin ihanaa istuskella siellä kaikessa rauhassa kosken kohinaa kuunnellen. ♥ Selvästi myös tuollainen pehmeä maasto on parempi kuin kova asfaltti, liitoskipuja ei nimittäin juuri tullut eikä alavatsaa ruvennut särkemään samalla tavalla kuin asfaltilla kävelyn jälkeen.

Viikon vauvahankintoina oli Libero-laukun haku Citymarketista ja kantoreppu face-kirppikseltä. Äidin työkaverilta pitäisi myös saada jotain lakanoita, sitteri ja vaatteita. Ei tarvi sitteriäkään sitten hankkia. Kantorepuksi valikoitui Beco Baby Carrier Butterfly 2, joka sattui kirppikseltä löytymään edullisesti ja kun sitä oli kehuttu muutamassa paikassa hyväksi, niin ostin sen sitten. Ajatuksena olisi, että pystyttäisin sitten vauvankin kanssa käymään metsälenkkejä ja liikkumaan hankalammassakin maastossa. Saa nähdä kuinka sitä tulee käytettyä ja viihtyykö meidän vauva siinä. 

Pikku hiljaa alkaa jo malttamattomuus iskeä. :D Raskaussovelluksen mukaan tänään on jäljellä enää 41 päivää laskettuun. Miten sitä malttaa odottaa, että näkee tuon pienen möyrijän! ♥

29 & 30. rv

Tänään poksui uudet viikot, kun alkoi 31. raskausviikko. Olot on edelleen ihan hyvät, liitoskipuja on ja öisin saa käännellä kylkeä lonkkakivun takia, mutta muuten ei mitään. Ei edes närästystä. :) Hormonit vähän meinaa heitellä. Tänään itkin nimittäin mm. sen takia, että pinaattikeitosta ei tullut tarpeeksi sakeaa... Ja muutenkin tuntuu, että koko ajan joku on jotenki huonosti tai mie teen jotain väärin, vaikka mitään syytä ei ole. :D Miesraukkakin joutuu kärsimään, kun sekään ei tee mitään oikein. Oon välillä kyllä ihan kauhea.

Vauveli on kääntynyt nyt kai selkää kohti, kun liikkeet tuntuu vaimeammin. Lähinnä sellaisina vaimeina tömähdyksinä ja möyrintänä. Vähän on ikävä niitä terävämpiä potkuja kyljissä, kun nämä jää välillä melkein huomaamatta ja sitten huolestuu ihan suotta, että liikkuuko se ollenkaan.

Viime viikolla kävin hakemassa pari pussillista vauvan vaatteita 4 eurolla, kun joku halusi päästä niistä eroon. Nyt ei ole enää mitään hurjaa pakkoa hankkia vaatteita. Jonkun verran varmaan tullaan saamaan sitten vauvan syntymän jälkeen ja ja äitiyspakkauksessakin on tulossa jotain, joten vaatetta varmaan sitten on riittävästi. Sukupuolen on vaan nyt parempi olla se, miksi lupailtiin. ;)

Yöt on tosiaan vähän levottomia. Kerran yössä pitää herätä käymään vessassa ja juomassa, lisäksi pitää kääntää kylkeä, kun lonkka kipeytyy, eikä siihen riitä yksi kerta. Lisäksi oon nähnyt muutamana viime yönä niin levottomia unia, että niiden jälkeen pitää hetkiä olla hereillä ja hokea itelleen, että unta se vaan oli. Ei ole inhottavampaa kuin herätä siihen, että unessa putoaa jostakin korkealta. Niitä unia on nimittäin nyt ollut.

Nyt on 10 viikkoa jäljellä laskettuun aikaan ja mulla on myös koko ajan se tunne, ettei millään saada kaikkea valmiiksi. Kehto pitäisi hakea ja sille pitäisi järjestää sopiva paikka. Jonnekin pitäisi saada se hoitopistekin laitettua ja miten sitten meidän makuuhuoneen sisustus, mihin laitetaan vaatteet, kun joko lipasto tai vaatekaappi joutuu lähtemään jonnekin. Ja minnehän me vauvan vaatteet laitetaan. :O Stressaan varmasti ihan turhaan, kyllä me jotenkin saadaan asiat järjestettyä, vaikka nyt tuntuuki siltä, ettei mikään valmistu eikä edisty.

Vappua ei suuremmin vietetty, mie kävin syömässä äidin synttärikakkua, mutta muuten ei mitään ihmeempiä. Simaa ja munkkeja tein, molemmat onnistui tosi hyvin ja niitä on sitten syöty. :D Täällä on vielä niin mahdottoman lumiset maisematkin, lunta on puoli metriä ja joessakin vielä jäät. Saa nähdä, koska se kevät tulee?

28. rv

Tällä kuvalla starttasi 29. raskausviikko.  Alkaa masulla olla jo kokoa. :D Olo on edelleen hyvä muuten, mutta flunssa iski taas! Ihan hillitön kurkkukipu ja yskä, ja vähän heikko olo. Taas syödään siis mehujäätä ja hunajaa urakalla... Liitoskivut on loistaneet ihan poissaolollaan viime päivinä, vaikka kotona on tullut touhuttua vaikka mitä. Tällä hetkellä operaationa on kirppistavaroiden hinnoittelu ja läpi käyminen. Siinä on yllättävän iso homma, olin jo ihan unohtanut... 

Pääsiäisen aikaan kävin koiranäyttelyssä kuvailemassa lapinkoiria ja mätsärissä oman koiran kanssa. Ihanaa harrastaa näitä itelle tärkeitä juttuja. Piristää kummasti. Edellisistä näyttelyistä onkin jo aikaa. Oman koiran kanssa ollaan touhuiltu ihan tavalliseen tapaan, lenkkeilty ja treenailtu vähän. :) Kunhan toivun tästä flunssasta, niin käyn etsimässä kirjastosta tai kaupasta ompelulehtiä ja etsin sopivia ohjeita vauvan vaatteisiin. Sitten voikin suunnata kangaskaupoille ja ommella tulevalle pikkuiselle jotain. ♥

Äitiyspakkauksenkin pistin tilaukseen tänään, kun uutta on ruvettu nyt jakamaan! En malttaisi odottaa, että saan sen.

Ihanat liitoskivut 24+0

Masun kasvua rv24+0 & rv11+0

Kuten otsikko kertoo, liitoskivut on rantautuneet tännekin. Kävin 8 km hiihtolenkin perjantaina ja sen jälkeen olen saanut kärsiä öisin lonkkakivuista, ja muuten kivuista nivusissa. Ai että... Mahtavaa herätä öisin lonkkakipuihin, joutua kävelemään ympäri kämppää ja hieromaan jalkaa, että kipu loppuisi ja saisi taas nukuttua. Liitoskipuja tuntuu aina vähän, mutta pidempien kävelylenkkien ja hiihdon jälkeen etenkin.

Tänään alkoi 25. raskausviikko. Vaavi liikkuu aika paljon, muljahtelee ja potkii. Iltaisin pieni vetelee iltajumpat, öisinkin herätessä monesti hieman potkii ja aamulla on ihana herätä, kun pikkuinen toivottelee taas huomenet potkuillaan. Nautin niin siitä, kun pienen tuntee masussa. ♥

Eilen tein PregLife-sovelluksen raskausjoogaa iltalenkin jälkeen. Jooga kesti tunnin, mutta aika kului ihan siivillä. Teki kyllä niin hyvää, kun tuo jumppaaminen ja venyttely on vähän jäänyt. (Hups) Oli kummasti vetreämpi olo illalla. Täytyy varmaan taas ruveta enemmänkin joogailemaan ja venyttelemään.