2-viikkoinen

Eilen tuli ikää 2 viikkoa ja muistin jopa ottaa kuvan! 2-viikkoisena meidän pötkylä on leppoisa tapaus, nukkuu ja syö ja ihmetteleekin jonkin verran. Automatkat sujuu myös nukkuen ja turvakaukalossa nukkuu mielellään, nukkuu yhtä hyvin vaunuissa kuin kantorepussakin, tai yöllä sängyssä. Öisin herättelee syömään noin 3h välein ja kerran yössä pitää vaihtaa vaippa, kun ähinä ei rauhoitu syötöllä. Masujumppaa tehdään jokaisella vaipanvaihdolla ja se tuntuu rauhoittaneen piereskelyäkin, joka aiemmin aiheutti ähinää ja häiritsi unta. 

Eilen pikkuveli sai ensimmäisen d-vitamiinitipan (Fiiluksen maitohappobakteeri+d-vitamiini) eikä aiheuttanut ainakaan eilen mitään ihmeempää. Saa nähdä, miten sitten kun määrää lisätään, mutta toivotaan, että masu ei ala vaivata. :) Ja jos alkaa, niin vaihdetaan sitten johonkin muuhun.

Tänään käytiin ensimmäinen pidempi vaunulenkki, melkein 4km ja se tuntui äidistä tosi hyvältä ja poitsukin nukkui sen ajan hyvin.

Vauva 1kk

Kuukausi ihanaa (ja välillä vähän kamalaa) vauva-arkea takana. Nyt alkaa tuntua siltä, ettei jatkuvasti stressaa jostain sellaisesta kuin nukkuuko se, huutaako se vai mitä se tekee eli ollaan päästy vähän kiinni tähän tavalliseen arkeen. Maanantai oli ensimmäinen neuvolakäynti ihan neuvolassa ja käytiin myös kaupungilla pyörähtämässä.

1kk-ikäinen pikkumytty painaa 5040g ja on 55,5cm pitkä. Pipo on 38,5cm. Neuvolakorttiin kirjoitettiin: "Suloinen tyttö! Täysimetyksellä hienosti kasvanut. D-vit+. Heijasteet ja aukile normaalit. Iho siisti. Jäntevä neiti. Kaikki hyvin. :)" Painoa syntymästä on kuukaudessa tullut tosiaan yli 1kg ja pituuttakin 6cm, joten ruokaa riittää. Aika pirteä ja suht hyväntuulinen vauva on kyllä muuten, viihtyy hereillä välillä aika pitkiäkin aikoja ihmetellen maailmaa, mutta sen vastapainoksi sitten kitisee yliväsymystä.

Imetys sujuu hyvin ja on ihanaa puuhaa. Välillä tissillä raivoavan vauvan kanssa tulee epätoivo, että onkohan kaikki menossa pieleen, mutta suurimman osan ajasta kaikki sujuu paremmin kuin hyvin. Tuntuu hyvältä ruokkia oma lapsi ja pitää sitä lähellä. Ihmettelen niitä, jotka ei halua edes kunnolla yrittää imettämistä, kun onhan tuo niin mukavaa. Sen ymmärrän, ettei se vaan kaikilla onnistu yhtä hyvin.

Masuvaivoja on jonkin verran pienellä ollut ja niitä on sitten kitisty. Välillä tahtoo olla vaikeaa päästä uneen, kun juuri nukahtamisen hetkellä masua vääntää, niin se unihan menee tietysti siinä. Itse lopetin maidon käytön, kun ajattelin, että masuvaivat johtuisi niistä, mutta en ole ihan varma siitä. Pahimmilta huudoilta on kyllä viime aikoina vältytty.

Raskausaikana haaveilin pitkistä vaunulenkeistä, mutta niitä ei tämän sylivauvan kanssa harrasteta juurikaan. Vaunuihin ei nimittäin todellakaan nukahdeta ja jos niissä herätään, niin loppumatka lenkistä on taistelua siitä, pidetäänkö tuttia suussa vai huudetaanko kurkku suorana. Koska lenkillä on kuitenkin käytävä ja jonnekin liikuttava, niin nyt meiltä löytyy kantovälineitä useampiakin. On trikooliina, Tula-kantoreppu ja puuvillainen liina. Katselin ennen vauvan syntymää kantoliinassa tai -repussa olevien lasten kuvia ja mietin, että tuota voisi kokeilla, mutta en kyllä osannut kuvitella, että siitä tulisi meidän ensisijainen tapa liikkua. 

 Trikooliinassa ja puuvillaisessa

 Tulassa Prismassa ja H&M:llä

Laskettu aika saavutettu - neuvola

Nyt on saavutettu laskettu aika ja raskaussovellus näyttää, että 0 päivää jäljellä. Totuus taitaa olla oikeasti toinen, mutta saa nähdä montako päivää vielä. Tänään oli kuitenkin neuvola ja viikkoja on tosiaan kasassa se 40+0. Kaikki oli ok ja rautalisäkin on ruvennut auttamaan. Obsidan on sopinut mulle ihan kelvollisesti, joten sitä syön nyt joka aamu ja vältän syömästä sen kanssa vilja- ja maitotuotteita. Sen sijaan syön aina rautatabletin kanssa hedelmiä ja marjoja, jotka sisältää c-vitamiinia ja joiden pitäisi vahvistaa raudan imeytymistä. Seuraava neuvola on jo perjantaina, jolloin saa ajan tai lähetteen äitipolille yliaikaiskontrolliin. Toivottavasti seuraavaa neuvolakäyntiä ei tule tai vauva päättää ainakin ennen yliaikaiskontrollia syntyä!

Paineet 111/72

Hb 122

Sf-mitta 32,5cm

Vauvan syke 140+

Painoa viikossa +300g

Edelleen lenkkeily sujuu ja nukkuminen on yhtä hyvää eli huonoa kuin aiemminkin. Herään viiden aikoihin enkä saa enää unta, joten nousen miehen kanssa yhtä aikaa ylös ja nukun sitten aamupäivällä pikkupäikkärit. Harkkasuppareita tulee aika paljon enemmän kuin vaikka viikko sitten. Ehkä ne enteilee jotain? ;) 

Unipesän sain valmiiksi, siitä kuvia ja juttua myöhemmin. Muuten tylsistymisestä kertoo se, että vanha kamera ja objektiivit lähti maailmalle ja huomenna tai ylihuomenna pitäisi postissa tulla uusi ja siihen uudet objektiivit. Kuvanlaatu paranee blogissa, kun ei tarvi enää yhden ainutta kännykkäkuvaa laittaa. Sitä odotellessa joutuu nyt ainakin tämän postauksen verran kattomaan surkeita kännykkäkuvia. Minun tylsistymisestähän tämä kertoo sillä tavalla, että yleensä, kun mulla on tylsää, rupean miettimään kamerahankintoja tai muita hankintoja. Nytkin pari päivää elin vaan facen Valokuvaajan kirppikselle ja torin kamera-osastolle. ;) Niin tiiviisti, että näin untakin vaan kameroista ja vauvoista... 

37. raskausviikko ja neuvola

Täälläkin on jo kesä! Tiistaina pyörähti käyntiin jo 37. raskausviikko, joten ensi viikolla vauvaa pidettäisiin jo täysiaikaisena, jos päättäisi syntyä (tuskin). Keskiviikkona oli neuvola toodella pitkästä aikaa, tällä kertaa oli lääkärintarkastuskin ja lääkäreitä peräti kaksi (molemmat todella nuoria ja toinen kai "harjoittelijana"). 

Neuvolakuulumiset:

Sf 31cm

Turvotusta on

Syke 150-170

Painoa 450g/vko

Paineet 110/77

Hb 117

Paikat oli kiinteät ja kiinni eli ei mitään synnytykseen viittavia muutoksia ole. Vauvakin on edelleen poikittain, potkut tuntuu vasemmassa kyljessä eli tilanne on aika lailla sama kuin ultrassa viikolla 33. Lääkärit ei osanneet sanoa oisko pää vähän niinku viistosti alhaalla vai ylhäällä, joten perjantaina ois sitten ultra. Äiti, joka on kätilö, tunnusteli illalla, että pää olisi viistosti alhaalla ja voi vitsi miten paljon hellemmin ja asiantuntevammin se tunnustelu tapahtui... Eilisen lääkäreiden ronkkimisen jälkeen vihloi alavatsaa välillä tosi ikävästikin.

Muutenhan mie olen elämäni kunnossa eikä raskaus kauheasti paina. Välillä verenpaineet on varmaan hieman liiankin alhaalla ja rautaa pitäis jostain saada vähän lisää, mutta vaivoja ei ole. Liitoskipuja toki kylkeä kääntäessä ja välillä muutenkin, mutta aika lieviä nekin on. Edelleen sujuu kävelyt koiran kanssa (tosin maha painaa eikä vauhti päätä huimaa, mutta ei se kumminkaan satu) ja viime viikonloppuna käytiin mökilläkin. Ja mie pääsin soutelemaan. Ah, se on niin ihanaa, kun vene vaan lipuu hiljaisella tyynellä järvellä.

Kaikki vauvahankinnat alkais olla tehty ja koti odottelee vaan järjestelyä. Ja sitä vauvaa. Noh, enää kuukausi, niin sitten viimeistään alkaa vauva jo olla tulossa. ♥

Äitiyspakkauksen vaatteet odottelee vielä pesua

 Vaunut on valmiudessa ja vaatekaappi järjestyksessä

28. rv

Tällä kuvalla starttasi 29. raskausviikko.  Alkaa masulla olla jo kokoa. :D Olo on edelleen hyvä muuten, mutta flunssa iski taas! Ihan hillitön kurkkukipu ja yskä, ja vähän heikko olo. Taas syödään siis mehujäätä ja hunajaa urakalla... Liitoskivut on loistaneet ihan poissaolollaan viime päivinä, vaikka kotona on tullut touhuttua vaikka mitä. Tällä hetkellä operaationa on kirppistavaroiden hinnoittelu ja läpi käyminen. Siinä on yllättävän iso homma, olin jo ihan unohtanut... 

Pääsiäisen aikaan kävin koiranäyttelyssä kuvailemassa lapinkoiria ja mätsärissä oman koiran kanssa. Ihanaa harrastaa näitä itelle tärkeitä juttuja. Piristää kummasti. Edellisistä näyttelyistä onkin jo aikaa. Oman koiran kanssa ollaan touhuiltu ihan tavalliseen tapaan, lenkkeilty ja treenailtu vähän. :) Kunhan toivun tästä flunssasta, niin käyn etsimässä kirjastosta tai kaupasta ompelulehtiä ja etsin sopivia ohjeita vauvan vaatteisiin. Sitten voikin suunnata kangaskaupoille ja ommella tulevalle pikkuiselle jotain. ♥

Äitiyspakkauksenkin pistin tilaukseen tänään, kun uutta on ruvettu nyt jakamaan! En malttaisi odottaa, että saan sen.