37. raskausviikko ja kuukauden kuulumiset

Eilen alkoi jo 37. raskausviikko, laskettuun aikaan on enää alle kuukausi! Kohta meidän vauva on täysiaikainen ja periaatteessa valmis syntymään. En tosin jotenkin jaksa uskoa, että tämäkään itsekseen syntyisi tai ainakaan ennen laskettua aikaa. Edellisen postauksen jälkeen on ehditty muuttaa takaisin Rovaniemelle ja uuteen kotiin, joka on aivan ihanalla paikalla keskustan lähellä. Asuttiin melkein kolme viikkoa minun vanhemmilla ennen kuin päästiin omaan kotiin muuttamaan, mutta nyt on uusikin koti aika lailla järjestyksessä.

Ehdittiin sairastaa influenssa minun vanhemmilla asuessa. Sain itse sen ensimmäisenä, oletettavasti matkalla Imatralta Rovaniemelle, vaikka kuinka pesin käsiä ja olin muka huolellinen. Oli melkoinen tauti, kuumetta pari päivää ja kipeä olo pitkään, yskä kesti monta viikkoa. Varsinkin minun äiti sairasti taudin oikein kunnolla. Aada taas välttyi siltä kokonaan. Nyt ollaan onneksi terveitä ja vältellään turhia käyntejä missään.

Raskauden suhteen kaikki sujuu hyvin. Vauva on pää alaspäin ja muuten olo on hyvä. Liitoskivutkin on helpottaneet, mikä on ehkä vähän hassua, kun kuitenkin tässä koko ajan maha kasvaa ja vauva kasvaa. Olisiko sitten kevyempää tämä elämä nyt kuin aiemmin vai mikä lie vaikuttaa. Närästystä on ja maha alkaa olla tiellä joka asiassa, mutta muutenhan tässä sujuu ihan hyvin ja aika kuluu toistaiseksi ihan nopeasti!

Koronavirus vähän ahdistaa, mutta minkäs teet. Ei olla kukaan onneksi riskiryhmää eikä suuremmin käydä missään, niin toivotaan, että vältytään siltä ahkeralla käsien pesulla tai sairastetaan ainakin lievänä. Koronaviruksen takia Aada ei tule pääsemään katsomaan vauvaa sairaalaan, eikä pääse isäkään muualle kuin synnytykseen mukaan. Se vähän harmittaa ja mietityttää, miten Aada reagoi siihen, ettei näe minua moneen päivään, kun se on niin äidin tyttö ja me ei olla oltu erossa ikinä edes yötä. Ja vitsi miten ikävä mulla varmasti ehtii tulla tinttistä. 

Syntyyköhän se ikinä?

Viikkoja kasassa 40+3 ja vähän meinaa tylsistyminen ja epätoivo iskeä. Paljon ei vielä olla menty lasketun ajan yli, mutta kun mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole, niin kyllä tässä alkaa olla vähän kärsimätön. Tänään oli taas neuvola, kaikki arvot ok ja sain lähetteen äitipolille ja vielä yhden neuvola-ajan maanantaille. Ajatuksena, että äitipolilla keskusteltais käynnistyksestä ja mahdollisesti käynnistettäisiin 41+3 viikoilla eli tasan viikon päästä. Äitipolilta soitettiin, kun olin Tokmannilla ja se melkein pahoitteli, että kun se perjantai on melkein täynnä, niin sopisko, että tuun torstaina. Kyllä mulle vaan sopii. ;)

Muuten on niin kärsimätön olo. Tai tavallaan ei, kun jotenkin oon luovuttanut ja odotan vaan tuota ensi torstaita. Mutta oon vaan niin kyllästynyt odottamaan ja ihan tylsistynyt. Miehellä on vähän samaa vikaa, mutta se voi sentään pelailla kaverin kanssa. Tuntuu, ettei missään huvita käydä, kun ihmiset vaan jeesustelee, että eikö se vauva jo synny. Ja sitten toisaalta, olo on ehkä hieman hankala mahan kanssa eikä siksi huvita lähteä mihinkään. Kotona taas on kaikki niin valmista ja viimeisen päälle siistiä. Nyt kelpaisi miehen siisteysintoilevan mumminkin tulla käymään. Ei ole pölyhiukkastakaan missään eikä ylimääräistä tavaraa, kun ei ole muuta tekemistä kuin järjestellä paikkoja. Käsitöitä voisi tehdä, mutta kun en tiedä, että mitä sitä muka tekisi?

Keskittyminen on myös kadonnut jonnekin. Tuntuu, ettei jaksa keskittyä lukemiseen, elokuviin, sarjoihin tai muiden elämään, ei koiran treenaamiseen tai mihinkään. Mielessä pyörii vaan se, että tuo vauva voisi jo syntyä ja jotenkin kaikki ajatukset on vaan siinä. Siinä, miten synnytys menee ja siinä, miten vauvan kanssa lähtee sitten kaikki sujumaan. Eilen ja tänään on myös vaivannut pieni pelko siitä, että mitä jos joku asia menee näillä loppumetreillä pieleen, vaikka tuskinpa niin käy. Niin monet muut heinäkuiset hehkuttaa jo onneaan pieni vastasyntynyt sylissään, että kateuskin iskee.

Voi vauva, voisitko jo syntyä? Sinun vanhemmat odottelee jo todella malttamattomina. ♥

Laskettu aika saavutettu - neuvola

Nyt on saavutettu laskettu aika ja raskaussovellus näyttää, että 0 päivää jäljellä. Totuus taitaa olla oikeasti toinen, mutta saa nähdä montako päivää vielä. Tänään oli kuitenkin neuvola ja viikkoja on tosiaan kasassa se 40+0. Kaikki oli ok ja rautalisäkin on ruvennut auttamaan. Obsidan on sopinut mulle ihan kelvollisesti, joten sitä syön nyt joka aamu ja vältän syömästä sen kanssa vilja- ja maitotuotteita. Sen sijaan syön aina rautatabletin kanssa hedelmiä ja marjoja, jotka sisältää c-vitamiinia ja joiden pitäisi vahvistaa raudan imeytymistä. Seuraava neuvola on jo perjantaina, jolloin saa ajan tai lähetteen äitipolille yliaikaiskontrolliin. Toivottavasti seuraavaa neuvolakäyntiä ei tule tai vauva päättää ainakin ennen yliaikaiskontrollia syntyä!

Paineet 111/72

Hb 122

Sf-mitta 32,5cm

Vauvan syke 140+

Painoa viikossa +300g

Edelleen lenkkeily sujuu ja nukkuminen on yhtä hyvää eli huonoa kuin aiemminkin. Herään viiden aikoihin enkä saa enää unta, joten nousen miehen kanssa yhtä aikaa ylös ja nukun sitten aamupäivällä pikkupäikkärit. Harkkasuppareita tulee aika paljon enemmän kuin vaikka viikko sitten. Ehkä ne enteilee jotain? ;) 

Unipesän sain valmiiksi, siitä kuvia ja juttua myöhemmin. Muuten tylsistymisestä kertoo se, että vanha kamera ja objektiivit lähti maailmalle ja huomenna tai ylihuomenna pitäisi postissa tulla uusi ja siihen uudet objektiivit. Kuvanlaatu paranee blogissa, kun ei tarvi enää yhden ainutta kännykkäkuvaa laittaa. Sitä odotellessa joutuu nyt ainakin tämän postauksen verran kattomaan surkeita kännykkäkuvia. Minun tylsistymisestähän tämä kertoo sillä tavalla, että yleensä, kun mulla on tylsää, rupean miettimään kamerahankintoja tai muita hankintoja. Nytkin pari päivää elin vaan facen Valokuvaajan kirppikselle ja torin kamera-osastolle. ;) Niin tiiviisti, että näin untakin vaan kameroista ja vauvoista... 

40. raskausviikko, suunnitelmia tulevaisuuteen

Parit masukuvat. Ekan ottanut mies lauantaina 38+4 ja toinen tänään 39+0

Taas viikko vierähti ja tänään on enää viikko laskettuun aikaan jäljellä. Olot on hyvät, vauva kasvaa ja liikkuu, tosin liikkeet on muuttuneet paljon rauhallisemmiksi tönimisiksi ja punkeamisiksi. Itellä alkaa pahasti iso maha kyllästyttää, mutta minkäs teet. :D Pitkät kävelylenkit, siivoamiset, shoppailut, saunat, vadelmanlehtiteet tai muut ei vaikuta mitenkään minun olemiseen tai aiheuta mitään supistuksia tai muitakaan kipuja. Vauva tunkee välillä päätään tuonne alas, ja se vihloo ihan jäätävästi, mutta siinäpä ne kivut liitoskipujen lisäksi onkin. Raskaus siis sujuu omalla painollaan eteen päin, saa nähdä koska tuo pikkuinen tulee ulos yksiöstään... Aamulla pohdittiin, että hienoja syntymäpäiviä vois olla esim. 7.7. tai 17.7. ;) Mieluummin toki tuo eka.

Sain mahtavia uutisia heinäkuun alussa, kun sähköpostiin tuli viesti, että "Sinulle on myönnetty opiskelupaikka, onneksi olkoon." Nyt mulla on sitten selvät suunnitelmat, mitä teen vuoden päästä syksyllä - mie lähden opiskelemaan sosionomiksi! Olen haaveillut työskentelemisestä lasten kanssa aina, lastenhoitaja oli minun unelma-ammatti ihan pienenä, eikä sitä ole mikään muuttanut. Haaveissa on siis työskennellä joskus päiväkodissa - tai sosionomina muuten lasten ja perheiden parissa. Tänään tuli vielä kirjekin postissa. Kyllä voi ihminen olla helpottunut. Mie pääsin kouluun!

38+0 neuvola ja rautaongelmia

Unohda siinä sitten!

Uusi raskausviikko pyörähti eilen käyntiin taas ja sen kunniaksi oli neuvola. Kaikki taas muuten ok, mutta hemoglobiini ei ole noussut, vaan oli vain 110, joten rautalisää pitäisi nyt syödä. Sykkeitä kuunnellessa ja sf-mittaa mitatessa vauva möyri aika kovasti. Pieni on muutenkin ollut melko vilkas, liikehtii pitkin päivää paljon ja tökkii jaloillaan kylkiluihin. :D Iltaisin potkii vasenta kylkeä, jolla yritän nukkua. Pää oli alaspäin edelleen, mutta aika ylhäällä ja liikkuvainen eli mitään kiinnittymistä ei ole tapahtunut. Jos nyt alkaisi synnytys vesien menolla, niin pitäisi mennä ambulanssilla vaakatasossa sairaalaan. Seuraava neuvola onkin sitten laskettuna päivänä, toivon kyllä kovasti, että silloin olisi vauva jo sylissä. :D

Paineet 115/74

Hb 110

Sf-mitta 32cm

Vauvan syke 150+

Painoa viikossa +570g

Tänä aamuna otin tyhjään vatsaan Retafer-rautatabletin, mutta se tuli alle kahdessa tunnissa kaaressa ulos. En muistakaan, milloin olisin viimeksi oksentanut. Koko päivä on sitten mennyt enemmän tai vähemmän ällöttävässä olossa, jonka oksentaminen mulle aina aiheuttaa. Nyt pitäisi sitten keksiä jotain muuta, jolla tuon raudan saisi nousuun. Alkajaisiksi ostin kaupasta ruuaksi veri- ja pinaattilättyjä ja jälkiruuaksi c-vitaminoitua mansikkasoppaa. Ja aamulla söin kananmunan täysjyväruisleivän välissä. Hedelmiä ja marjoja olen kans syönyt paljon, joten kai sen pitäisi näinkin ruveta nousemaan.

Muuten aika alkaa tulla tooodella pitkäksi ja ehkä tuon matalan hemoglobiinin takia olo ei ole ihan virkein ja energisin mahdollinen. Tällä viikolla olen virkkaillut vaunulelua (siitä lisää kunhan saan sen valmiiksi), käynyt pyörimässä alennusmyynneissä (ei löytynyt oikein mitään, vaikka POPin vaatteet kovasti houkuttelikin) ja pelannut liikaa Candy Crushia. Tänään käydään hakemassa uusi pyykinpesukone, niin saan sitten pestä pyykkiä (jota muuten kertyy aika kovasti viikossakin) ja huomenna ajattelin käydä koiraa juoksuttamassa metsässä.

Harjoituskappale. ;)

Juhannus vietetty ja vauvan peitto valmis

Meillä on takana ihanan rento vihreä ja valoisa juhannus. Aurinko tuli aattoiltana näkyviin ja paistoi hienosti koko illan ja juhannuspäivänkin. Lämmintäkin oli juhannuspäivänä 14 astetta, joten ei erityisen kylmäkään ollut. Vietettiin juhannusta minun vanhempien luona, grillailtiin, saunottiin ja oleskeltiin. Mie virkkasin vauvan peitonkin valmiiksi - sen, jonka aloitin joskus talvella. Siitä kuva alempana. 

Juhannuspäivänä Henkka kävi heittelemässä perhoa, mie istuskelin sillä välin koirien kanssa hiekkarannalla ja nautiskelin rauhasta ja hiljaisuudesta, tekee niin hyvää päästä välillä hiljaisuuteen ihan keskenään. Sieltä mentiin käymään minun mummolassa, pitkästä aikaa. Huomenna olisi sitten ohjelmassa ehkä koiranäyttelyä ja pyykinpesukoneen shoppailua. ;)

Vauva oli myös masussa oikein vilkas koko juhannuksen ajan ja on selvästikin asettunut pää alaspäin. Iltaisin, kun yritti laittaa nukkumaan, tuli potkuja vasempaan kylkeen ja pää ja kädet räpelsivät alakertaa, ei muuten erityisen mukavaa... :D Masu tuntuu myös laskeutuneen hirmu alas ja. Juhannuksen aikaan sai myös kärsiä kaiken maailman kivuista ja kivuttomista harjoitussupistuksista, nytkin tuntuu. että maha ratkeaa ja närästää ja kylkiä pakottaa. Ehkä tässä joskus pääsee synnyttämään? Ei tahtoisi enää millään malttaa, kun laskettuun on aikaa ihan vähän päälle 2 viikkoa.

Pelto kultaisenaan voikukkia

Kemijoki ♥

Kehto odottaa nukkujaa ja peittokin valmistui!

Täysiaikainen raskaus!

Rv 37+0, alkaa olla masulla kokoa!

Nyt olisi sitten täysiaikainen raskaus saavutettu ja vauva alkaisi olla valmis syntymään, ainakin noin periaatteessa. Epäilen kyllä, että meidän vaavi ei taida syntyä ainakaan ennen laskettua, johon on muuten tänään tasan 3 viikkoa aikaa, enimmilläänkin raskautta on jäljellä enää viisi viikkoa. Tuntuu hurjalta, mutta samalla alkaa olla jo malttamaton näkemään, millainen pieni tuolla masussa myllää. Eihän sitä toisaalta tiedä, vaikka lähtö tulisi jo ensi yönä tai huomenna, ja sen varalta sairaalakassi onkin suunnilleen pakattuna. Siitä taidan tehdä oman postauksensa. 

Koti alkaa olla vauvaa vaille valmis, eli kaikki laitettu. Vaatteet on viikattuna ja järjestettynä, vaipat hankittuna, kehto valmiudessa jne. Enää vain odotellaan. Tosin se hoitotaso on vielä vähän hakusessa, kun ei ole saatu sitä pesukonetta hankittua, mutta hoitaahan sen vauvan tarvittaessa vaikka sängyn päällä tai missä hyvänsä. Pehmoinen hoitoalusta kumminkin on hankittu. ;)

Vähän alkaa raskaus jo painamaan, vaikka edelleen kävelylenkit sujuu ihan suht reippaasti eikä mitään supisteluja juuri ole. Turvotusta on tullut ja ehkä kaikista raivostuttavin raskausvaiva on tämä uusin, eli rannekanavaoireyhtymä, jonka takia oikean käden keskisormi ja nimetön on ihan puuduksissa ja niitä pistelee ikävästi, kun koskee johonkin (no niinku ois puudutettu). Samoin oikean käden kämmen on aika puuduksissa. Todella inhottavaa, kun lisäksi välillä vielä vihlaisee kättä oikein ikävästi. Tuonkin vaivan pitäisi onneksi hävitä synnytyksen myötä, joten ei sitä kovin pitkään tarvitse kestää!

Perjantaina oli ultra, jossa todettiin, että vauva on pää alaspäin. Oli siis ainakin silloin ja tuntuu, että eiköhän tuo ole pysynytkin. Pylly vaihtaa puolta aika ahkerasti, mutta kylläpä se pää taitaa tuolla alhaalla pysyä. 

Laitoin viikonloppuna kehdon valmiiksi. Kehto on miehen vauva-ajalta säilytetty sen isotädin vintillä ja onhan se aika ihana. Väreineen kyllä aika 90-lukua, mutta nätti silti.

 Ihanaihana kehto ♥ ja uskollinen lenkkikaveri, jonka kanssa ei pääse jumahtamaan sängyn pohjalle

Pientä pyykkiä kuivumassa ♥

37. raskausviikko ja neuvola

Täälläkin on jo kesä! Tiistaina pyörähti käyntiin jo 37. raskausviikko, joten ensi viikolla vauvaa pidettäisiin jo täysiaikaisena, jos päättäisi syntyä (tuskin). Keskiviikkona oli neuvola toodella pitkästä aikaa, tällä kertaa oli lääkärintarkastuskin ja lääkäreitä peräti kaksi (molemmat todella nuoria ja toinen kai "harjoittelijana"). 

Neuvolakuulumiset:

Sf 31cm

Turvotusta on

Syke 150-170

Painoa 450g/vko

Paineet 110/77

Hb 117

Paikat oli kiinteät ja kiinni eli ei mitään synnytykseen viittavia muutoksia ole. Vauvakin on edelleen poikittain, potkut tuntuu vasemmassa kyljessä eli tilanne on aika lailla sama kuin ultrassa viikolla 33. Lääkärit ei osanneet sanoa oisko pää vähän niinku viistosti alhaalla vai ylhäällä, joten perjantaina ois sitten ultra. Äiti, joka on kätilö, tunnusteli illalla, että pää olisi viistosti alhaalla ja voi vitsi miten paljon hellemmin ja asiantuntevammin se tunnustelu tapahtui... Eilisen lääkäreiden ronkkimisen jälkeen vihloi alavatsaa välillä tosi ikävästikin.

Muutenhan mie olen elämäni kunnossa eikä raskaus kauheasti paina. Välillä verenpaineet on varmaan hieman liiankin alhaalla ja rautaa pitäis jostain saada vähän lisää, mutta vaivoja ei ole. Liitoskipuja toki kylkeä kääntäessä ja välillä muutenkin, mutta aika lieviä nekin on. Edelleen sujuu kävelyt koiran kanssa (tosin maha painaa eikä vauhti päätä huimaa, mutta ei se kumminkaan satu) ja viime viikonloppuna käytiin mökilläkin. Ja mie pääsin soutelemaan. Ah, se on niin ihanaa, kun vene vaan lipuu hiljaisella tyynellä järvellä.

Kaikki vauvahankinnat alkais olla tehty ja koti odottelee vaan järjestelyä. Ja sitä vauvaa. Noh, enää kuukausi, niin sitten viimeistään alkaa vauva jo olla tulossa. ♥

Äitiyspakkauksen vaatteet odottelee vielä pesua

 Vaunut on valmiudessa ja vaatekaappi järjestyksessä