Positiiviselta vaikuttaa

Tämmönen tuli tehtyä 30.8. Ihan selkeä plussa, jota osasin jo epäilläkin, kun lähes päivän tarkat menkat oli myöhässä jo 5 päivää. ❤️ Toivotaan kovasti, että pikkuinen pysyy mukana ja ensi keväänä meillä olisi taas vauva ja Aada saisi pienen sisaruksen.

Raskausoireista löytyy lievä väsymys, ajoittain etova olo (etenkin iltapäivisin), hengästyminen olemattomasta ja jatkuva pissalla juokseminen. Aika lailla samoin ku Aadastakin silloin. Vielä ei niin lamuttavaa väsymystä ole tullut eikä toivottavasti tulekaan, opiskelu+taapero+raskausväsy on huono yhdistelmä.

Ollaan ehditty jo tovi odotella plussatestiä, joten tällä kertaa lähtökohdat odotukseen ovat ihan toiset kuin viimeksi, kun itse olin alusta asti onnellinen raskaudesta ja miehellä kesti toipua järkytyksestä melkein koko raskaus ja sillä jännitti tuleva kovasti. Nyt ollaan molemmat iloisen odottavalla mielellä heti alusta lähtien. Toki jännittää, miten kaikki tulee menemään ja miten opiskelut ja kaikki saa sovitettua yhteen, mutta pitää yrittää pitää positiivinen mieli yllä ja kaivaa kadonnut opiskelumotivaatio jostain.

Vähän kadehdin niitä ihmisiä, jotka luottaa elämään ja asioiden sujumiseen niin kovasti, että pystyvät olemaan onnellisia ja luottavaisia koko raskauden ajan. Itselläni on jostain syystä aina takaraivossa se pieni pelko, että jospa kaikki ei menekään hyvin. Sellainen on vaan niin turhaa, kun minkä sille sitten voi, jos jotain sattuisi ja mitä, jos kaikki meneekin ihan hyvin; tulee vaan turhaa murehdittua ja jää kaikesta nauttiminen sivuosaan.

Raskaustesti ja ekat kuulumiset 6+1

Siinä on plussa. Ei se noin haalea oikeasti ollut, vaan melkeinpä yhtä tumma kuin toinenkin viiva, kun tuosta vahvistui. Tuntuu ihan uskomattomalta, ja vaikealta käsittää, että olen tosiaan raskaana. Olen toki potenut vauvakuumetta varmaan siitä asti, kun sain ensimmäisen pikkusiskoni syliini. Olen ollut varsinainen pikkuäiti sisaruksilleni ja rakastanut pieniä lapsia aina. Olen kuvitellut, miltä tuntuisi olla raskaana, miltä tuntuisi tietää, että oikeasti olen raskaana. Ja nyt sen tiedän.

Se tunne on ihan jotain uskomatonta, ei sitä voi edes kuvitella. Ensin sitä on kauhuissaan, sitten innoissaan ja sitten taas kauhuissaan. Ja kohta on molempia. Pelkää, että tästä ei tulekaan mitään ja samalla on niin onnellinen siitä, että on raskaana. H ei suhtautunut asiaan ollenkaan niin innostuneesti kuin mie. Sitä tosin osasin odottaakin. Ensin se oli vuorokauden puhumatta, sitten se ilmoitti, että aikoo lähteä mökille pariksi päiväksi. Tänään sitten keskusteltiin asiasta ja yksi harvoja hyviä puolia sen mielestä oli se, että nyt voidaan hyvällä syyllä ostaa perheauto... :D No, on sekin jotain. Kyllähän me lapsia halutaan, mutta ajoitus ei ollut ihan suunniteltu.

Entäs niitä oireita sitten. Raskaustestin tein tosiaan siksi, että kuukautisia ei kuulunut viikkoon ja kun sunnuntai aamuna oli lievästi ällö olokin, niin oli pakko jo tehdä laatikossa valmiina olleet raskaustestit. Niistä kumpikin näytti plussaa. Iltapäivällä kävin ostamassa toiset kaksi raskaustestiä, tein toisen illalla. Sekin (kuvassa oleva), näytti plussaa. Maanantaina työpäivä meni erilaisilla raskaussivuilla surffatessa ja järkytyksestä toipuessa. Hoksasin myös, että farkut on aika epämukavat iltapäivästä, ne kiristää ihan tosissaan, vaikka jalassa on löysimmät farkut.

Mulla nimittäin turvottaa. Ihan järjettömästi. Aamulla vatsa näyttää melko normaalilta, mutta iltaisin se turpoaa aivan uskomattomiin mittoihin ja on kova ja pinkeä. En osannut odottaa tällaista ollenkaan. Aamupäivisin on myös ollut hieman heikko olo, mutta tänään, kun söin aamulla kunnolla, aamupäivällä välipalan ja vielä kunnollisen aamuruuankin, niin ällötystä ei oikeastaan juuri ollut. Turvotusta kyllä on. Tuntuu, että kylässä oleva pikkusiskokin näkee ihan selvästi tämän, vaikka tuskin se osaa ajatella asiaa.

Mietin vaan, että kun suunnitelmissa oli kertoa vasta ekan neuvolakäynnin jälkeen joulukuun puolen välin tienoilla, niin kuinkahan onnistuu. Äiti on kuitenkin ammatiltaan kätilö ja viiden lapsen äiti... Ja jos iltaturvotus on kuudennella viikolla tällaista, että tekisi mieli käydä ostamassa mammafarkut, niin mites sitten viikolla 10?! Kuinkahan sitä muka pystyy salaamaan tämän jutun sinne asti?

Töissä on tosiaan myös ongelmana se, että mulla jatkuu työt joulukuun loppupuolelle eli raskausviikolle 12 asti, joten sielläkin pitäisi pystyä asia pitämään salassa ja pitäisi pystyä olemaan töissä. Pukeutuminen tuottaa vähän ongelmaa, koska tuota turvotusta on iltapäivälläkin ihan kiitettävästi... Ehkä sitä ei kuitenkaan kukaan huomaa?

Tällaista raskauviikolla 6+1.