On yhtä kuin katastrofi. Onnistuin hankkimaan itselleni noroviruksen mummolasta pääsiäisen pyhinä, sunnuntaina käytiin Aadan kanssa mummolassa. Maanantaina iltapäivällä mies lähti työhaastatteluun toiselle paikkakunnalle ja mie jäin yksin Aadan ja koiran kanssa kotiin. Kävin illalla leppoisasti iltalenkillä Aada liinassa, kierrettiin jään kautta, kun vielä voi. Mie kävin suihkussa ja siirsin kuvat koneelle ja mietin, että vähän kyllä mahassa on sellainen ikävä tunne, mutta niinhän mulla usein on, kun on herkkä maha. Mies yritti soittaa, kun nukutin Aadaa ja soitin sille takaisin joskus puoli kymmenen aikaan illalla. Valittelin sillekin, että nyt taisi norovirus iskeä ja niinhän se teki.
Oli aika kauheaa yrittää imettää yöllä ja juosta vessassa puolen tunnin välein herättämättä lasta. Kolmen jälkeen tahti onneksi hidastui eikä vessassa tarvinut käydä enää niin usein. Mutta vitsi sitä oloa, sitä oli niin loppu ja poikki. Laitoin jo illalla äidillekin viestiä, että nyt iski mahatauti ja oon yksin kotona. Aadan kummitäti eli minun pikkusisko lupasi sitten töiden jälkeen tulla auttamaan Aadan hoidossa, mutta oli kyllä elämän pisin aamupäivä ennen sitä.
Vaippaa vaihtaessa mietin, että pökerrynkö vai enkö, tippuuko lapsi vai ei. Ja sitten piti miettiä, että miten saan syötettyä tuolle naperolle aamupuuron, kun pystyssä ei jaksanut yhtään olla. Onneksi olin ostanut kaappiin yhden Pirkan pussipuuron, jonka lämmitin vesihauteessa ja syötin Aadalle sylissä. Yritin ottaa Aadan kainaloon, että oltais nukuttu päiväunet, mutta ei se millään suostunut. Lattialla se vain huusi tai yritti kiipeillä jatkuvasti. Päiväruuaksi neiti sai hedelmäsosetta, jonka joten kuten sain syötettyä.
Onneksi sisko tuli, toi Aadalle ruokaa, mulle juomaa, siivosi keittiön ja tuli hoitamaan koirankin, joka muuten pidätteli kiitettävästi edellisillasta iltapäivään asti. Äitikin kävi siivoilemassa ja huolehtimassa Aadasta ja mie sain pari päivää lepoaikaa, kun mieskin tuli kotiin.
Torstai-aamuna sitten mieskin sairastui. Itse olin hädin tuskin kunnossa, mutta eihän se auttanut kuin lähteä ulos talsimaan koiran kanssa, käymään kaupassa ja laittamaan Aadaa päiväunille. Tauti kyllä onneksi nopeasti helpotti sitten, kun sai syötyä, mutta hirveä tauti oli. Mahataudilta voitais nyt välttyä taas seuraavat kymmenen vuotta, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti