8+1 ja voihan plääh

Väsymys, ällötys ja nälkä! Varsinkin niinä aamuina, kun pitäisi herätä aikaisin töihin, ällöttää ihan kiitettävästi. Huono olo tulee aina, kun ei syö tarpeeksi usein ja väsymys on ihan jokapäiväinen vieras, nukkui minkä verran hyvänsä. Nälkä tulee aina parin tunnin päästä, niin että kaupungilla käydessäkin pitää melkein olla eväsleivät mukana...


Ihmettelen, miten ihmiset jaksaa näitä raskauksia. Henkkakin totesi kauniisti, että näytät siltä niinku olisit parhaat päivät nähny.... Mikä kohteliaisuus........


Koiratkin on olleet rasittavia ja ollaan Halitsun myyntiä mietitty, mutta en tiedä sitten. Raaskiiko sitä? Se mokoma meni ja kusi sänkyynkin. Kaikki peitot, tyynyt ja petarikin jouduttiin pesemään. Tessu taas söi luuta vähän turhan touhuissaan ja sillä meni sitten vatsa sekaisin...


2 viikkoa ekaan neuvolaan.

Väsymys

Väsyttää. Ihan hirveän nuutunut olo aina iltaisin. Tänään se iski kauppareissun ja kakkuleipomusten jälkeen puoli seitsemältä. Henkka kiskoi ylös ja lenkille. Se helpotti hetkeksi, mutta koristeluiden jälkeen väsymys oli niin kova, että tuntui ettei pystyssä pysy. Laitoin kumminkin saunan, kun pesullakin on käytävä ja makoilin sohvalla pää Henkan sylissä. :)

Nyt saunan jälkeen on vähän enemmän energiaa, mutta eiköhän se ole aika kömpiä nukkumaan pikku hiljaa. Toivotaan, että huomenna olisi kaikkiaan hyvä päivä, kun on isänpäivä ja kylästelyjä. :) Aamun ällötyksistä selviää kyllä, jos ne ei kovin pahene siitä, mitä esimerkiksi tänä aamuna oli. 

Käytiin kirpparilla tänään, voi mitä ihania pieniä vaatteita siellä olikaan. ♥ Vauvan vaatteita ei paljon varmasti tarvitse uutena ostella, kirpparilta löytyy varmasti ihan riittämiin hyväkuntoisia vaatteita. Jos nyt uskaltaa näin pitkälle ajatellakaan.

Kuvittelin, että ultra olisi vasta viikon 12 jälkeen, mutta se voidaankin tehdä 11-13 viikoilla. Joten kaipa meillä on siellä ensimmäisessä neuvolassa ultrakin sitten. Aika lailla tasan kuukausi siihen! Joululahjojakin pitäisi ruveta suunnittelemaan oikein tosissaan.

Ällötys

Kävin eilen kaupoissa katselemassa, löytyiskö jotain kivoja vaatteita itselle. Siinä sivussa kävelin KappAhlin vauvanvaateosaston läpi. Miten ihania ne onkaan, semmoiset pienet vaatteet! ♥ H:nkin kanssa pystyttiin jo puhumaan asiasta ja mietittiin, milloin kertoa muille. Ajateltiin kertoa sitten joulun aikaan, jos vain silloin on edelleen kaikki hyvin. Ja jos äiti ei huomaa jo aiemmin. :D

Mutta aamupahoinvointi tai ainakin tosi etova olo rantautui tänne tänään. Äklöttää, mutta ei onneksi varsinaisesti okseta. Ylämäkeä kiikkuessa työmatkalla tuntui tosin oksennus olevan lähellä. Piti vähän hidastaa tahtia. Vatsan turvotuskin hiippaili kaveriksi jo aamusta. Samoin huimausta on tuntunut jonkin verran, saunassa tuli jo yhtien löylyjen jälkeen sellainen olo, että kohta silmissä pimenee. Kaipa tässä sitten ihan tukevasti raskaana ollaan.

 

Ja eilen tuli verta nenästä, ihan valumalla ja ehdin jo miettiä, loppuuko se ollenkaan. Kivasti alkoi juuri Vaasan leipomomyymälän kohdalla, kun olin kotiin tulossa. Ei ole ikinä sekään matka tuntunut niin pitkältä kuin eilen. Epäilen, että tämän syynä on kyllä talvi ja kuiva ilma, mutta kylläpä nuo limakalvot tuntuu muutenkin kuivemmilta kuin normaalisti. Äiti lupasi lainata ilmankostuttajan.

Raskaustesti ja ekat kuulumiset 6+1

Siinä on plussa. Ei se noin haalea oikeasti ollut, vaan melkeinpä yhtä tumma kuin toinenkin viiva, kun tuosta vahvistui. Tuntuu ihan uskomattomalta, ja vaikealta käsittää, että olen tosiaan raskaana. Olen toki potenut vauvakuumetta varmaan siitä asti, kun sain ensimmäisen pikkusiskoni syliini. Olen ollut varsinainen pikkuäiti sisaruksilleni ja rakastanut pieniä lapsia aina. Olen kuvitellut, miltä tuntuisi olla raskaana, miltä tuntuisi tietää, että oikeasti olen raskaana. Ja nyt sen tiedän.

Se tunne on ihan jotain uskomatonta, ei sitä voi edes kuvitella. Ensin sitä on kauhuissaan, sitten innoissaan ja sitten taas kauhuissaan. Ja kohta on molempia. Pelkää, että tästä ei tulekaan mitään ja samalla on niin onnellinen siitä, että on raskaana. H ei suhtautunut asiaan ollenkaan niin innostuneesti kuin mie. Sitä tosin osasin odottaakin. Ensin se oli vuorokauden puhumatta, sitten se ilmoitti, että aikoo lähteä mökille pariksi päiväksi. Tänään sitten keskusteltiin asiasta ja yksi harvoja hyviä puolia sen mielestä oli se, että nyt voidaan hyvällä syyllä ostaa perheauto... :D No, on sekin jotain. Kyllähän me lapsia halutaan, mutta ajoitus ei ollut ihan suunniteltu.

Entäs niitä oireita sitten. Raskaustestin tein tosiaan siksi, että kuukautisia ei kuulunut viikkoon ja kun sunnuntai aamuna oli lievästi ällö olokin, niin oli pakko jo tehdä laatikossa valmiina olleet raskaustestit. Niistä kumpikin näytti plussaa. Iltapäivällä kävin ostamassa toiset kaksi raskaustestiä, tein toisen illalla. Sekin (kuvassa oleva), näytti plussaa. Maanantaina työpäivä meni erilaisilla raskaussivuilla surffatessa ja järkytyksestä toipuessa. Hoksasin myös, että farkut on aika epämukavat iltapäivästä, ne kiristää ihan tosissaan, vaikka jalassa on löysimmät farkut.

Mulla nimittäin turvottaa. Ihan järjettömästi. Aamulla vatsa näyttää melko normaalilta, mutta iltaisin se turpoaa aivan uskomattomiin mittoihin ja on kova ja pinkeä. En osannut odottaa tällaista ollenkaan. Aamupäivisin on myös ollut hieman heikko olo, mutta tänään, kun söin aamulla kunnolla, aamupäivällä välipalan ja vielä kunnollisen aamuruuankin, niin ällötystä ei oikeastaan juuri ollut. Turvotusta kyllä on. Tuntuu, että kylässä oleva pikkusiskokin näkee ihan selvästi tämän, vaikka tuskin se osaa ajatella asiaa.

Mietin vaan, että kun suunnitelmissa oli kertoa vasta ekan neuvolakäynnin jälkeen joulukuun puolen välin tienoilla, niin kuinkahan onnistuu. Äiti on kuitenkin ammatiltaan kätilö ja viiden lapsen äiti... Ja jos iltaturvotus on kuudennella viikolla tällaista, että tekisi mieli käydä ostamassa mammafarkut, niin mites sitten viikolla 10?! Kuinkahan sitä muka pystyy salaamaan tämän jutun sinne asti?

Töissä on tosiaan myös ongelmana se, että mulla jatkuu työt joulukuun loppupuolelle eli raskausviikolle 12 asti, joten sielläkin pitäisi pystyä asia pitämään salassa ja pitäisi pystyä olemaan töissä. Pukeutuminen tuottaa vähän ongelmaa, koska tuota turvotusta on iltapäivälläkin ihan kiitettävästi... Ehkä sitä ei kuitenkaan kukaan huomaa?

Tällaista raskauviikolla 6+1.