35. rv - hyvällä fiiliksellä eteenpäin!

Aika se vaan kuluu, vaikkei mitään erityistäkään tekisi. :) Viime viikko vierähti aika nopeasti taas. Vauva ei vieläkään ole oikein osannut asettua mukavasti masuun, vaan esimerkiksi eilen oli poikittain ja se jos mikä on tukalaa. Tänään on selvästi vietetty aikaa enemmänkin pää alaspäin ja voin kertoa, että olo on aika paljon helpompi ja mukavampi. Masusta tykkään ja liikkeistä tykkään edelleen. ♥

Viikonloppuna käytiin metsässä käppäilemässä ja kosken varressa kalalla ja paistelemassa makkarat. Matkaa kertyi yhteensä noin 5km hankalakulkuisessa maastossa ja niin vain siitäkin selvisi tuon mahan kanssa! Illalla oli kyllä väsymys aika ankara, mutta kiva oli käydä. Menomatkalla tuntui, että selviääkö sitä ikinä perille, mutta oli se taas niin ihanaa istuskella siellä kaikessa rauhassa kosken kohinaa kuunnellen. ♥ Selvästi myös tuollainen pehmeä maasto on parempi kuin kova asfaltti, liitoskipuja ei nimittäin juuri tullut eikä alavatsaa ruvennut särkemään samalla tavalla kuin asfaltilla kävelyn jälkeen.

Viikon vauvahankintoina oli Libero-laukun haku Citymarketista ja kantoreppu face-kirppikseltä. Äidin työkaverilta pitäisi myös saada jotain lakanoita, sitteri ja vaatteita. Ei tarvi sitteriäkään sitten hankkia. Kantorepuksi valikoitui Beco Baby Carrier Butterfly 2, joka sattui kirppikseltä löytymään edullisesti ja kun sitä oli kehuttu muutamassa paikassa hyväksi, niin ostin sen sitten. Ajatuksena olisi, että pystyttäisin sitten vauvankin kanssa käymään metsälenkkejä ja liikkumaan hankalammassakin maastossa. Saa nähdä kuinka sitä tulee käytettyä ja viihtyykö meidän vauva siinä. 

Pikku hiljaa alkaa jo malttamattomuus iskeä. :D Raskaussovelluksen mukaan tänään on jäljellä enää 41 päivää laskettuun. Miten sitä malttaa odottaa, että näkee tuon pienen möyrijän! ♥

Vaivoja ja tuskastelua

Välillä on mieli harmaa kuin maisema pilvisenä päivänä

34. raskausviikko alkaa huomenna ja tuskastuttaa niin koko maha. Mikään vaate ei enää tunnu hyvältä päällä tai jos tuntuu (miehen lökökollarit ja iso t-paita nimittäin), niin ei todellakaan näytä, rintsikat ahdistaa, kylkeä särkee, maha painaa ja tunnen vaan itteni niin isoksi, lihavaksi ja ällöttäväksi. Ei millään tavalla ole mukava olo, ei ole ollut enää muutamaan viikkoon. Liitoskivut on ihan perseestä, kun ei pysty edes kävelemään normaalisti eikä kääntämään kylkeä sängyssä ilman kipua. Ihan jäätävän ahdistavaa. Lapojen väli on ihan jumissa, varmaan kiitos sen, että maha vetää ryhtiä huonoksi. Yöllä ei pysty nukkumaan, nukahtamisessa kestää ja yöllä pitää tosiaan herätä joka kerta kun aikoo kylkeä kääntää. Päivisin väsyttää niin, ettei mitään saa aikaiseksi.

Ja sitten tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, kun en vaan kykene enää nauttimaan tästä raskaudesta. Maha sinänsä on kiva, vauva ihana ja odotan niin sitä, että saan nähdä meidän pienen, mutta muuten... Ei. Ahdistaa vaan. Tunnen itteni niin vaivaiseksi ja raihnaiseksi, kun en vaan kykene sellaiseen, mikä normaalisti ei tunnu edes miltään erityiseltä saavutukselta. Kuten pitkät kävelylenkit, joista haaveilin vielä talvella. Että sitten kun on olen työttömänä ja äitiyslomalla, niin käyn koiran kanssa pitkiä kävelylenkkejä. Ja höpöhöpö, en vaan kykene. Harjoitussupistukset ja liitoskivut pitää siitä kyllä huolen. 

Ja sitten tuo pirun kesä ei vaan ota tullakseen, että saisi edes vaatetta vähennettyä ja pääsisi metsään tallustelemaan edes hitaasti ja koira juoksisi siinä sivussa. Ei, lumi sulaa maailman hitaiten ja mittari pysyy tiukasti ihan korkeintaan +10 asteessa sillä välin, kun etelässä muut mammat hilluu ulkona lähes alasti. Niin epäreilua. Hormonihuuruinen minä haluaisi vaan heittäytyä maahan ja vollottaa surkeaa kohtaloaan asua Rovaniemellä, jossa ei jumalauta voi edes tämä loputon kevät ja kylmyys loppua.

Tänään on laskettuun aikaan enää 50 päivää, luojan kiitos. Tosin, äiti pilasi senkin ilon sillä, että ilmoitti, että hänellä on kaikki viisi raskautta menneet melkein kaksi viikkoa yli. Tuntuu aika kestämättömältä ajatukselta, että jäljellä olisi vielä esimerkiksi 64 päivää. Ei sitä pysty edes ajattelemaan. 

Tuntui niin hyvältä purkaa tämä kaikki surkea olo tekstiksi ja eiköhän näitä tuntemuksia muiltakin löydy, vaikka se huono omatunto todellakin tulee. Pitäisihän minun sentään nauttia tästä kaikesta. Jos tämä blogi olisi suosittu, todennäköisesti tähän tulisi nyt liuta kommentteja, ettei pitäisi ruikuttaa, kun kerran on raskaana, ja kaikki ei voi edes lapsia saada. Mutta sitten toisaalta, kyllähän tällaisetkin tunteet on ihan normaaleja. Vartalo muuttuu niin hirveän nopeasti, ettei pää pysy mukana ja edessä on kuitenkin iso elämänmuutos muutenkin, joten lievä pelko ja ahdistus on varmasti ihan normaaleja tunteita.

Mökkeilemässä

Täällä on kevät ihan totaalisen pysähtyneessä tilassa. Kaupungissa hanget niinkin on hävinneet, mutta kun käytiin mökillä viikko sitten, niin siellä sitä lunta vielä riitti, hyvä ettei metriset hanget vielä olleet. Mökkitie sentään oli ainakin suurimmaksi osaksi sula, että päästiin perille ja takaisin kotiinkin. Mietittiin mökille lähtöä pitkään ja jahkattiin, että kannattaako sinne edes lähteä, kun ei siellä tähän vuodenaikaan kauheasti pysty tekemään. Onneksi lähdettiin, oli ihanaa rentoutua ja vaan oleskella. Grillattiinkin, vaikka grilli piti hakea rantasaunalta lumikenkien kanssa ja grillatessa sai olla takki päällä ja pipo tiukasti päässä. Ihanaa, kun koirakin sai vaan juoksennella ihan kaikessa rauhassa ja vahtia pihaa, Tessu oli tosiaan elementissään.

Tällä viikolla käytiin serkun kanssa mummolassa ja juoksuttamassa koiria. Ihanaa saada välillä juttuseuraa ja vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa jostain ihan muusta kuin vauvasta ja raskaudesta, vaikka niistäkin toki puhuttiin. Toisinaan sitä kyllä kaipaisi jotain ihmistä, joka olisi tässä samassa elämäntilanteessa, saamassa ensimmäisen lapsensa. Miehelle ei kuitenkaan ihan aukene nämä kaikki raskauden ajan jutut, jotka itellä päässä pyörii. Onneksi on keksitty fb:n ryhmät, joissa voi jutella muiden tulevien heinäkuisten äitien kanssa.

Neuvolakuulumisia rv 32

Rv 30+0

Tiistaina oli tosiaan neuvola, jossa oli kaikki hyvin. Tällä kertaa oli tarkoitus olla isyydentunnustus, mutta mies joutuikin heti töiden alettua työreissulle, joten tästä tuli ihan tavallinen käynti ja isyydentunnustus siirtyi kesäkuulle, toivottavasti sillon ollaan molemmat terveinä ja päästään sinne kans... Juteltiin imetyksestä ja muutenkin niistä ajoista, kun vauva on syntynyt. Tavallaan tuntuu niin kaukaiselta, mutta toisaalta, laskettuun aikaan on tänään tasan 2kk, ei mitenkään ihan hirveästi enää ja voihan se vauva syntyä sieltä jo vähän aiemminkin. 

Neuvolakuulumiset:

Sf 27,5cm (keskikäyrän alapuolella)

Turvotusta on

Syke 148+

Painoa tullut liikaa, osa turvotuksesta

Paineet 115/74

Hb 114

Oireita ja vaivoja tällä hetkellä ihan pirulliset liitoskivut ja turvotus. Alaselkäkin meinaa välillä vähän jumittua, mutta ei onneksi kovin pahasti. Öisin herään usein noin 3-4 aikaan ja sitten tahtoo unen saaminen olla vaikeaa, vauva tykkää siihen aikaan mekastaa masussa vähän ja silloin useimmiten herään kyljen kääntämiseenkin, kun lonkkaa särkee. Viime aikoina on kummalliset unet sentään pysyneet poissa.

Vauvan liikkeistä olen edelleen yhtä innoissani kuin ennenkin.♥ Ihanaa, kun pieni myllertää masussa, vaikka välillä se osaa olla jo hieman epämukavaakin. Neuvolassa tutkittiin, että vauveli olisi pää alaspäin, ja saisi tietysti nyt pysyäkin niin. 

Painosta tuli kans juttua, oli noussut nyt vähän liikaa. Osuutensa on varmasti turvotuksella, mutta on sitä ehkä hieman epäterveellisestikin tullut syötyä. Jäätelö on hyvää jne... Rupesin nyt sitten kirjaamaan syömisiä ylös, jos pysyis tuo herkuttelu paremmin kurissa, kun eihän sitä vaan kehtaa kirjoittaa, että taas tuli vetaistua muutama jäätelö ja suklaata päälle. Tällä systeemillä ilman suurempia kalorinkyttäilyjä on tullut tulosta aiemminkin. Veden juomiseen pitää myös kiinnittää huomiota, jos vaikka tuo turvotuskin vähenisi sen myötä.

Isyyspakkaus

Eilen tuli äitiyspakkaus matkahuoltoon haettavaksi. Sen sisältö oli aivan ihana (ja siihen voi tutustua Kelan sivuilla) ja sitä oli ihana hypistellä yhdessä miehen kanssa. Tykkään kovasti sen pakkauksen sisällöstä. Tein miehelle kuitenkin oman isyyspakkauksen, johon sain idean jo aikaa sitten muista blogeista. Isät jää helposti hieman sivuun tässä raskauden aikana ja odotuksessa, vaikka suuri muutos on tulossa tulevalle isällekin. Miehelle raskaus oli alkuun järkytys, mutta nykyään se suhtautuu tulevaan vauvaan jo ihan hyvillä mielin.

Ikävä myöntää, mutta hankintojen osalta mie olen aika lailla jyrännyt miehen yli ja tehnyt ne osittain jopa siltä kysymättä. Miehellä ei tosin ole suuria toiveita tai kiinnostustakaan kai ollut, sen mielestä kesään on vielä niin mahdottoman pitkä aika. Viime aikoina mies on kumminkin osoittanut vähän enemmän kiinnostusta vauvaa ja hankintoja kohtaan, ja selvästi tuntenut jäävänsä sivulliseksi, kun minun päässä ei paljon muuta pyörikään kuin raskaus...

Halusin isyyspakkaukseen hyödyllisiä juttuja, joita oikeasti tarvitaan ja sen lisäksi jotain pientä kivaa. Isyyspakkaus sisälsi The Walking Dad -t-paidan, Libero Touch -vaippapaketin, hajusteetonta pesuainetta, tutteja, bodyn, kahdet housut, kaksi tuttipulloa, Vauvan omistajan oppaan, Batteryä, shakerin, pari proteiinipatukkaa, suklaalevyn ja Jägermaister -pullon. Lisäksi kirjoitin mukaan paperille tekstin, jossa kerroin, mistä hyvästä mies tämän isyyspakkauksen ansaitsi ja tämän runon:

Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä.

Ei pieni puu vielä myrskyä siedä.

Ole suojana pienelle suuri puu,

jotta pienellä juuret vahvistuu.

Sain miehen liikuttumaan tällä pakkauksella. Se tykkäsi kovasti siitä, että tämä oli nimenomaan sitä ajatellen kasattu ja että nuo oli nimenomaan sen juttuja. Tuossa kirjassa oli hyödyllisiä juttuja huumorilla höystettynä eli siinä muodossa, että sitä jaksaa lukea ihan huvikseenkin. Esikoistaan odottavalle isälle isyyspakkaus oli tosi hyödyllinen ja tärkeä juttu.

29 & 30. rv

Tänään poksui uudet viikot, kun alkoi 31. raskausviikko. Olot on edelleen ihan hyvät, liitoskipuja on ja öisin saa käännellä kylkeä lonkkakivun takia, mutta muuten ei mitään. Ei edes närästystä. :) Hormonit vähän meinaa heitellä. Tänään itkin nimittäin mm. sen takia, että pinaattikeitosta ei tullut tarpeeksi sakeaa... Ja muutenkin tuntuu, että koko ajan joku on jotenki huonosti tai mie teen jotain väärin, vaikka mitään syytä ei ole. :D Miesraukkakin joutuu kärsimään, kun sekään ei tee mitään oikein. Oon välillä kyllä ihan kauhea.

Vauveli on kääntynyt nyt kai selkää kohti, kun liikkeet tuntuu vaimeammin. Lähinnä sellaisina vaimeina tömähdyksinä ja möyrintänä. Vähän on ikävä niitä terävämpiä potkuja kyljissä, kun nämä jää välillä melkein huomaamatta ja sitten huolestuu ihan suotta, että liikkuuko se ollenkaan.

Viime viikolla kävin hakemassa pari pussillista vauvan vaatteita 4 eurolla, kun joku halusi päästä niistä eroon. Nyt ei ole enää mitään hurjaa pakkoa hankkia vaatteita. Jonkun verran varmaan tullaan saamaan sitten vauvan syntymän jälkeen ja ja äitiyspakkauksessakin on tulossa jotain, joten vaatetta varmaan sitten on riittävästi. Sukupuolen on vaan nyt parempi olla se, miksi lupailtiin. ;)

Yöt on tosiaan vähän levottomia. Kerran yössä pitää herätä käymään vessassa ja juomassa, lisäksi pitää kääntää kylkeä, kun lonkka kipeytyy, eikä siihen riitä yksi kerta. Lisäksi oon nähnyt muutamana viime yönä niin levottomia unia, että niiden jälkeen pitää hetkiä olla hereillä ja hokea itelleen, että unta se vaan oli. Ei ole inhottavampaa kuin herätä siihen, että unessa putoaa jostakin korkealta. Niitä unia on nimittäin nyt ollut.

Nyt on 10 viikkoa jäljellä laskettuun aikaan ja mulla on myös koko ajan se tunne, ettei millään saada kaikkea valmiiksi. Kehto pitäisi hakea ja sille pitäisi järjestää sopiva paikka. Jonnekin pitäisi saada se hoitopistekin laitettua ja miten sitten meidän makuuhuoneen sisustus, mihin laitetaan vaatteet, kun joko lipasto tai vaatekaappi joutuu lähtemään jonnekin. Ja minnehän me vauvan vaatteet laitetaan. :O Stressaan varmasti ihan turhaan, kyllä me jotenkin saadaan asiat järjestettyä, vaikka nyt tuntuuki siltä, ettei mikään valmistu eikä edisty.

Vappua ei suuremmin vietetty, mie kävin syömässä äidin synttärikakkua, mutta muuten ei mitään ihmeempiä. Simaa ja munkkeja tein, molemmat onnistui tosi hyvin ja niitä on sitten syöty. :D Täällä on vielä niin mahdottoman lumiset maisematkin, lunta on puoli metriä ja joessakin vielä jäät. Saa nähdä, koska se kevät tulee?