Ensimmäinen viikko äitinä

Nyt vauvalla on ikää 9 päivää ja paljon onkin näihin päiviin mahtunut. Äitinä oleminen on mahtavaa, se rakkauden määrä tuota pientä kohtaan on jotain ihan omaa luokkaansa. ♥ 

Viikon sisällä on tehty ensimmäiset vaunulenkit, hyvällä ja huonommalla menestyksellä, mietitty, kuinka paljon vaatetta pieni tarvitsee tällaisilla helteillä ja todettu, ettei sitä ainakaan vaunuissa voi ulos viedä, kun on noin mahdottoman kuuma. On kuunneltu kitinäitkua ja masuvaivoja ja vähän valvottukin. On nautittu lämmöstä ja läheisyydestä. Ja imetyksestä! Imettäminen on ihan parasta. ♥

Synnytyksessä meni epiduraali spinaalitilaan, ja siitä seurasi spinaalipäänsärky, joka paheni yllättäen, kun aivastin. Käytiin sitten tiistai-iltana paikkauttamassa reikä veripaikalla ensiavussa, jossa huomioitiin vastasyntynyt vauva vanhempineen todella hienosti. Mietin kyllä, että toivottavasti sairaalalle ei nyt tarvi tulla kuin ehkä joskus seuraavan lapsen ultria varten. 

Vielä en ole kauhean kauas kotoa uskaltautunut vauvan kanssa. Tuntuu, että haluan ensin totutella elämään tuollaisen pienen kanssa. Ehkä ensi viikolla jonain päivänä uskaltaisi jo poistua muuallekin kuin vaunulenkille.

Hän on täällä

Siinä hän nyt on, meidän pieni tyttö. ❤ 49cm ja lähes 4kg rakkautta. Synnytys meni hyvin ja sujuvasti, kesto oli vain noin 9h. Siitä kirjoittelen myöhemmin enemmän. Nyt keskitytään ihastelemaan tätä pientä ihmettä, johon ollaan ihan rakastuneita. Voiko maailmassa olla mitään suloisempaa ja kauniimpaa kuin meidän pieni?

Syntyyköhän se ikinä?

Viikkoja kasassa 40+3 ja vähän meinaa tylsistyminen ja epätoivo iskeä. Paljon ei vielä olla menty lasketun ajan yli, mutta kun mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä ei ole, niin kyllä tässä alkaa olla vähän kärsimätön. Tänään oli taas neuvola, kaikki arvot ok ja sain lähetteen äitipolille ja vielä yhden neuvola-ajan maanantaille. Ajatuksena, että äitipolilla keskusteltais käynnistyksestä ja mahdollisesti käynnistettäisiin 41+3 viikoilla eli tasan viikon päästä. Äitipolilta soitettiin, kun olin Tokmannilla ja se melkein pahoitteli, että kun se perjantai on melkein täynnä, niin sopisko, että tuun torstaina. Kyllä mulle vaan sopii. ;)

Muuten on niin kärsimätön olo. Tai tavallaan ei, kun jotenkin oon luovuttanut ja odotan vaan tuota ensi torstaita. Mutta oon vaan niin kyllästynyt odottamaan ja ihan tylsistynyt. Miehellä on vähän samaa vikaa, mutta se voi sentään pelailla kaverin kanssa. Tuntuu, ettei missään huvita käydä, kun ihmiset vaan jeesustelee, että eikö se vauva jo synny. Ja sitten toisaalta, olo on ehkä hieman hankala mahan kanssa eikä siksi huvita lähteä mihinkään. Kotona taas on kaikki niin valmista ja viimeisen päälle siistiä. Nyt kelpaisi miehen siisteysintoilevan mumminkin tulla käymään. Ei ole pölyhiukkastakaan missään eikä ylimääräistä tavaraa, kun ei ole muuta tekemistä kuin järjestellä paikkoja. Käsitöitä voisi tehdä, mutta kun en tiedä, että mitä sitä muka tekisi?

Keskittyminen on myös kadonnut jonnekin. Tuntuu, ettei jaksa keskittyä lukemiseen, elokuviin, sarjoihin tai muiden elämään, ei koiran treenaamiseen tai mihinkään. Mielessä pyörii vaan se, että tuo vauva voisi jo syntyä ja jotenkin kaikki ajatukset on vaan siinä. Siinä, miten synnytys menee ja siinä, miten vauvan kanssa lähtee sitten kaikki sujumaan. Eilen ja tänään on myös vaivannut pieni pelko siitä, että mitä jos joku asia menee näillä loppumetreillä pieleen, vaikka tuskinpa niin käy. Niin monet muut heinäkuiset hehkuttaa jo onneaan pieni vastasyntynyt sylissään, että kateuskin iskee.

Voi vauva, voisitko jo syntyä? Sinun vanhemmat odottelee jo todella malttamattomina. ♥

DIY: Unipesä

Siinä se ois, meidän vauvan unipesä odottamassa nukkujaa. Unipesästä olen kuullut pääasiassa hyviä kommentteja, joten päätin tehdä sellaisen itsekin. Toki jotkut sanovat sitä turhakkeeksi ja sanovat, että käyttämättä jäi, mutta ne hyvät puolet taitaa kuitenkin johtaa. Unipesän tarkoitus on tehdä vauvalle pieni pesä, jossa on turvallisen ahdasta. Unipesä on myös hyvä ottaa vaikka mökille mukaan, kun se tuoksuu tutulle ja turvalliselle. Se myös suojaa vauvaa perhepedissä ja siinä on myös helppo siirtää vauva nukkumaan paikasta toiseen.

Tuo oli aika helppo tehdä, käytin ohjeena Mekkosirkus- ja Äiti on vähän väsynyt -blogien ohjeita, ehkä paria muutakin. Kaavat piirsin tosiaan itse jonkun ohjeen mukaan. Vähän pyöreämmät olisi noista kulmista voinut tehdä ja kanttinauhan loppuosa tuli vähän suttuisesti kiinni, mutta muuten tämä onnistui oikein hyvin. Täytteeksi leikkelin vanhaa päiväpeittoa, joten jotain kierrätettyä on tässäkin. Kankaat ja nauha on Eurokankaasta. 

Ja mie muuten sain sen uuden kameran postissa kuten kuvista ehkä huomaa. Nyt kuvailen Olympus OM-D E-M10:llä ja objektiiveina on Panasonicin 14-42mm ja Sigman 30mm objektiivit. Voi tätä materialismionnen määrää. Tänään harmaan ja sateisen tihkuisen päivän päätteeksi tuli upea aurinkoinen ilta, joten nappasin kameran iltalenkille mukaan. :) Tämä hankinta ehkä helpottaa tätä tuskaisen pitkäveteistä loppuodotusta...

Laskettu aika saavutettu - neuvola

Nyt on saavutettu laskettu aika ja raskaussovellus näyttää, että 0 päivää jäljellä. Totuus taitaa olla oikeasti toinen, mutta saa nähdä montako päivää vielä. Tänään oli kuitenkin neuvola ja viikkoja on tosiaan kasassa se 40+0. Kaikki oli ok ja rautalisäkin on ruvennut auttamaan. Obsidan on sopinut mulle ihan kelvollisesti, joten sitä syön nyt joka aamu ja vältän syömästä sen kanssa vilja- ja maitotuotteita. Sen sijaan syön aina rautatabletin kanssa hedelmiä ja marjoja, jotka sisältää c-vitamiinia ja joiden pitäisi vahvistaa raudan imeytymistä. Seuraava neuvola on jo perjantaina, jolloin saa ajan tai lähetteen äitipolille yliaikaiskontrolliin. Toivottavasti seuraavaa neuvolakäyntiä ei tule tai vauva päättää ainakin ennen yliaikaiskontrollia syntyä!

Paineet 111/72

Hb 122

Sf-mitta 32,5cm

Vauvan syke 140+

Painoa viikossa +300g

Edelleen lenkkeily sujuu ja nukkuminen on yhtä hyvää eli huonoa kuin aiemminkin. Herään viiden aikoihin enkä saa enää unta, joten nousen miehen kanssa yhtä aikaa ylös ja nukun sitten aamupäivällä pikkupäikkärit. Harkkasuppareita tulee aika paljon enemmän kuin vaikka viikko sitten. Ehkä ne enteilee jotain? ;) 

Unipesän sain valmiiksi, siitä kuvia ja juttua myöhemmin. Muuten tylsistymisestä kertoo se, että vanha kamera ja objektiivit lähti maailmalle ja huomenna tai ylihuomenna pitäisi postissa tulla uusi ja siihen uudet objektiivit. Kuvanlaatu paranee blogissa, kun ei tarvi enää yhden ainutta kännykkäkuvaa laittaa. Sitä odotellessa joutuu nyt ainakin tämän postauksen verran kattomaan surkeita kännykkäkuvia. Minun tylsistymisestähän tämä kertoo sillä tavalla, että yleensä, kun mulla on tylsää, rupean miettimään kamerahankintoja tai muita hankintoja. Nytkin pari päivää elin vaan facen Valokuvaajan kirppikselle ja torin kamera-osastolle. ;) Niin tiiviisti, että näin untakin vaan kameroista ja vauvoista... 

DIY vaunulelu

Siinäpä minun virkkausaskartelut, tämän hetken jonkinlainen villitys eli vaunulelunorsu. Virkkaaminen tuntui näin monen vuoden tauon jälkeen yllättävän kivalta puuhalta ja nyt yritän sitten keksiä, että mitä muuta voisin virkata tämän vaunulelun ja sen isoäidin neliöistä tehdyn peiton lisäksi. Tämä vaunulelu oli helppo tehdä ja ihan älyttömän kivaa. :D 

Norsuihin käytin ohjeena tätä Kirstenvillan ohjetta ja palloihin tätä Virkattu kissa -blogin ohjetta. Lankana on Lankamaailmasta ostettua Carolina-merkkistä puuvilla-akryyli-lankaa ja virkkuukoukku kokoa 3. Lisäksi tarvikkeina ohutta pyöreää kuminauhaa, helmiä ja nuo kiinnitysklipsit. Täytteeksi laitoin jostain koiran hajottamasta pehmolelusta kerätyt vanut. Helmet on halkaisijaltaan 12mm.

Norsuja olisi voinut tehdä vaikka kuinka paljon lisää, sen verran kivaa puuhaa oli ja nättikin siitä tuli. Nyt sitten uusia virkkausideoita kehittelemään ja jos sen unipesänkin saisi tehtyä...

Follow my blog with Bloglovin

40. raskausviikko, suunnitelmia tulevaisuuteen

Parit masukuvat. Ekan ottanut mies lauantaina 38+4 ja toinen tänään 39+0

Taas viikko vierähti ja tänään on enää viikko laskettuun aikaan jäljellä. Olot on hyvät, vauva kasvaa ja liikkuu, tosin liikkeet on muuttuneet paljon rauhallisemmiksi tönimisiksi ja punkeamisiksi. Itellä alkaa pahasti iso maha kyllästyttää, mutta minkäs teet. :D Pitkät kävelylenkit, siivoamiset, shoppailut, saunat, vadelmanlehtiteet tai muut ei vaikuta mitenkään minun olemiseen tai aiheuta mitään supistuksia tai muitakaan kipuja. Vauva tunkee välillä päätään tuonne alas, ja se vihloo ihan jäätävästi, mutta siinäpä ne kivut liitoskipujen lisäksi onkin. Raskaus siis sujuu omalla painollaan eteen päin, saa nähdä koska tuo pikkuinen tulee ulos yksiöstään... Aamulla pohdittiin, että hienoja syntymäpäiviä vois olla esim. 7.7. tai 17.7. ;) Mieluummin toki tuo eka.

Sain mahtavia uutisia heinäkuun alussa, kun sähköpostiin tuli viesti, että "Sinulle on myönnetty opiskelupaikka, onneksi olkoon." Nyt mulla on sitten selvät suunnitelmat, mitä teen vuoden päästä syksyllä - mie lähden opiskelemaan sosionomiksi! Olen haaveillut työskentelemisestä lasten kanssa aina, lastenhoitaja oli minun unelma-ammatti ihan pienenä, eikä sitä ole mikään muuttanut. Haaveissa on siis työskennellä joskus päiväkodissa - tai sosionomina muuten lasten ja perheiden parissa. Tänään tuli vielä kirjekin postissa. Kyllä voi ihminen olla helpottunut. Mie pääsin kouluun!