keskiviikko 23. tammikuuta 2019

1v 6kk, mitä meille kuuluu?

Meidän neitokainen on nyt jo 1v 6kk ja touhukas huumorintajuinen ilopilleri, jolla on ihan höpsöt jutut. Meidän vanhempien mielestä hän on tietysti myös maailman suloisin lapsi. Ihan rehellisesti sanottuna en voinut uskoa, että rakkaus lapseen voisi jotenkin kasvaa ajan myötä, mutta kyllä se vaan voi. Jotenkin se, miten lapsesta tulee oma ihana persoonansa, tekee siitä joka päivä vaan ihanamman ja ihanamman. Sen kaikki omat höpsötykset, uudet taidot ja ylpeys niistä. Kaikkea sitä on niin ihana saada seurata. Joko olen maininnut, että hän on ihana? ♥

Aada alkoi kävelemään kunnolla 13.8., neiti käveli ihana kummitädin ostama mekko päällä pitkät pätkät ja selvästi nautti uudesta taidosta valtavasti. Jännittävääkin se oli ja piti ihan hihkua ilosta kädet korkealla ja olkapäät korvissa kiinni. 😀 Kävelyn oppimisen myötä maailma alkoi laajeta ja kaikesta löytyi kivoja uusia juttuja. Se helpotti taas myös äidin ja isän hommia, kun napero alkoi viihtyä paremmin ulkonakin. Onhan se kivempi kävellä kuin kontata. Käytiin syksyllä puistoilemassa ja leikittiin ulkona paljon. Keinuminen on Aadasta tosi kivaa ja lokakuussa Aada oppi laskemaan liukumäetkin yksin takaperin.

Syksyllä mie aloitin opiskelut sosionomiksi ja Aada oli muutaman kuukauden päiväkodissakin 10pv/kk. Sairasteltiin koko syksy oikein tehokkaasti, flunssaa oli flunssan perään ja yksi pissatulehdus ja sitkas silmätulehduskin meille rantautui päiväkodista. Nyt kun päiväkodissa ei ole käyty, niin eipä ole sairasteltukaan. Päiväkodissakin Aadalla sujui kyllä muuten hyvin, sairastelujen ja aika harvojen päivien takia ei kuitenkaan ihan kauhean hyvin sopeutunut, joten melkein joka kerta jäi pienten itkujen kanssa sinne. Päiväkodissa muuten oli kuulemma oma höpöttelevä itsensä ja viihdytti muita. Eiköhän siis pärjää päiväkodissa hienosti sitten, kun jossain vaiheessa pitää taas sinne mennä.

Avoimen päiväkodin tai perhekerhon suhteen voitaisiin kyllä vähän aktivoitua, ei Aadalle varmaan pahaa tekis silloin tällöin ikätovereiden seura. 🙂 Tänään käytiin neuvolakäynnin lisäksi avoimessa päiväkodissa, Aada touhusi siellä niin innoissaan, että pitää oikeastioikeasti ryhdistäytyä ja ruveta käymään useammin!

Neuvolassa käytiin tosiaan ja siellä oli sellainen ”laajempi” neuvolakäynti, johon kuuluu myös lääkäri, joka on kylläkin vasta helmikuun puolessa välissä. Neidin mitat on nyt 82,1cm ja 11,550kg. Varsin keskikokoinen tyttö siis on ja keskikäyrillä kasvaa. Muutenkaan ei mitään erityistä ollut, Aada puhuu jo useita sanoja ja täydentää jatkuvaa pulputustaan sitten omalla kielellään. Osaa sanoa mm. äiti, isi, tissi, ankka, kenkä, auto (auko), appa, ei, ihahhaa, hauhau, mau, pöllö (öppö), hana, mummo, pappa, amme jne.

Mistä tulikin mieleen, että imetyksen päätin lopettaa eilen. Aada on jo pitkään käynyt tissillä ihan pikaisesti ja sitten vetänyt paidan päälle ja taputtanut tissiä ja sanonut, että loppu. Eilen sanoin itse neidille, että loppu, eikä sen jälkeen enää tissiä pyydellyt edes saunassa. Ilmeisesti oli saanut tarpeekseen. Vielähän toki voi tulla kausia, että tissiä tekiski mieli, mutta eiköhän tämä alkanut olla Aadan osalta tässä – 1v 6kk imetystä on minusta ihan hieno määrä jo. 🙂 Lisää imetyshommia sitten toivottavasti joskus Aadan pikkusisaruksen kanssa.