12+2 ULTRA

Käytiin ultrassa katsomassa meidän pikkuista miniä. Siellä se viuhtoi ja pomppi menemään välillä niin mahdottomasti. ♥ Kyllä siinä sydän suli, kun pienen näki ensimmäistä kertaa. Tuntui heti todellisemmaltakin koko juttu. Ultrassa muutenkin näytti kaikki olevan hyvin, joten nyt sitten varmaan vaan sitä rakenneultraa odottelemaan, joka on helmikuun lopussa. Neuvoloita ja lääkäreitähän tässä myös on.

Eilen kerrottiin minun vanhemmillekin, kyllä helpotti. Ne oli innoissaan, nuorempaa siskoa myöten. :D Ja onhan sitä itsekin innoissaan. Käytiin päivällä luistelemassa ensin koulun kentällä ja mentiin sitten syömään vanhempien luokse. Yritettiin kerätä rohkeutta melkein koko viiden tunnin ajan kunnes viittä vaille ennen kotiin lähtöä Henkka aukaisi suunsa ja sanoi äidille, että pitäisiköhän sinun hakea *isä* tänne, että olisi uutisia. Se varmaan arvasi jo siitä, ja lähti hakemaan isän ulkoa. Sitten me kerrottiin ja äiti hoki, että "sehän oli iloinen uutinen, oi että, sehän oli oikein hyvä uutinen!" ja isä vaan hymyili koko sen ajan, kun vielä oltiin siinä. Se kun ei paljon puhu.

Tänään kävin kirpparilla, löysin sieltä itelleni kengät, Tessulle pannan ja meidän minille ihanan pienen bodyn. Kuinka pieni sellainen vastasyntynyt oikein onkaan...

10+0 eka neuvola

Tänään oli ensimmäinen neuvola. Käytiin läpi syömisiä ja kaikkea sellaista yleistä, ja kuunneltiin sydänäänet. ♥ Ihanaa, tuntuu paljon todellisemmalta ja nyt mietin, että pitäisköhän ostaa itselleni doppleri :D Ja uskaltaisikohan sitä jo jouluna sitten kertoa. Ultraan tulee aika vissiin postissa...

Painoakin oli vain 71kg. Oon siis laihtunut siitä, mitä oon painanut vaikka vuosi sitten, ja siitä huolimatta, että nappi ei mene enää löysävyötäröisimmissäkään housuissa ihan sovinnolla kiinni, edes istuessa. :) Ei se ihan harhaa ollut, että persus mahtuu paremmin toppahousuihin. :'D Vaan eiköhän tuota painoa tule lisää, jos/kun tämä raskaus etenee.

Henkan kanssa puhuttiin eilen myös. Sitä kai vaan pelottaa koko juttu ihan hitosti, eikä se siksi tahdo uskaltaa puhua näistä. Se ei tullut neuvolaan mukaan, mutta aikoi se seuraavaan tulla. :)

9+3 jännää

9+0!

Nyt oltais niinku menossa jo raskausviikolla 10. Turvotusta on välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta kyllä sitä on. Alavatsalla ei enää ole makkaraa, vaan se on tasainen kiinteä kumpu. Jännää. :D

Ällöä oloa ei enää ole niin kovasti kuin tuossa reilu viikko sitten, mutta tänään jäi subwayssa lounasleipä kesken, kun en vaan saanut sitä enää alas ja Subista apteekkiin kävellessä mietin, että oksentaakohan sitä kohta ensimmäisen kerran. Työkaverin kahvi sai myös ällötyksen aikaan, se haju!!

Nenä on tukossa koko ajan ja välillä väsyttää kovasti, palelee myös välillä ihan kunnolla. Muuten menee ihan hyvin. Pelkään kylläkin koko ajan, että tämä raskaus menee kesken tai on jo mennyt kesken eikä meille mitään pikkuista tulisikaan. Jännää, miten sitä rakastuu siihen pieneen sisällään heti. Tai sen tuntee heti omakseen, vaikka se on vasta olematon möykky.

Henkkakin totesi tuossa yhtenä päivänä, kun näytin Facebookin hellevauvat -ryhmää, että oikeastaan on ihanaa, että meille tulee vauva (jos kaikki hyvin menee) ja että sekin on hyväksynyt asian, vaikka tulikin alkuun kovana järkytyksenä. ♥ Minun RAKAS :')

Tiistaina olisi eka neuvola, jännittää vähän sekin! Saa nähdä tuleeko Henkka mukaan.

8+1 ja voihan plääh

Väsymys, ällötys ja nälkä! Varsinkin niinä aamuina, kun pitäisi herätä aikaisin töihin, ällöttää ihan kiitettävästi. Huono olo tulee aina, kun ei syö tarpeeksi usein ja väsymys on ihan jokapäiväinen vieras, nukkui minkä verran hyvänsä. Nälkä tulee aina parin tunnin päästä, niin että kaupungilla käydessäkin pitää melkein olla eväsleivät mukana...


Ihmettelen, miten ihmiset jaksaa näitä raskauksia. Henkkakin totesi kauniisti, että näytät siltä niinku olisit parhaat päivät nähny.... Mikä kohteliaisuus........


Koiratkin on olleet rasittavia ja ollaan Halitsun myyntiä mietitty, mutta en tiedä sitten. Raaskiiko sitä? Se mokoma meni ja kusi sänkyynkin. Kaikki peitot, tyynyt ja petarikin jouduttiin pesemään. Tessu taas söi luuta vähän turhan touhuissaan ja sillä meni sitten vatsa sekaisin...


2 viikkoa ekaan neuvolaan.

Väsymys

Väsyttää. Ihan hirveän nuutunut olo aina iltaisin. Tänään se iski kauppareissun ja kakkuleipomusten jälkeen puoli seitsemältä. Henkka kiskoi ylös ja lenkille. Se helpotti hetkeksi, mutta koristeluiden jälkeen väsymys oli niin kova, että tuntui ettei pystyssä pysy. Laitoin kumminkin saunan, kun pesullakin on käytävä ja makoilin sohvalla pää Henkan sylissä. :)

Nyt saunan jälkeen on vähän enemmän energiaa, mutta eiköhän se ole aika kömpiä nukkumaan pikku hiljaa. Toivotaan, että huomenna olisi kaikkiaan hyvä päivä, kun on isänpäivä ja kylästelyjä. :) Aamun ällötyksistä selviää kyllä, jos ne ei kovin pahene siitä, mitä esimerkiksi tänä aamuna oli. 

Käytiin kirpparilla tänään, voi mitä ihania pieniä vaatteita siellä olikaan. ♥ Vauvan vaatteita ei paljon varmasti tarvitse uutena ostella, kirpparilta löytyy varmasti ihan riittämiin hyväkuntoisia vaatteita. Jos nyt uskaltaa näin pitkälle ajatellakaan.

Kuvittelin, että ultra olisi vasta viikon 12 jälkeen, mutta se voidaankin tehdä 11-13 viikoilla. Joten kaipa meillä on siellä ensimmäisessä neuvolassa ultrakin sitten. Aika lailla tasan kuukausi siihen! Joululahjojakin pitäisi ruveta suunnittelemaan oikein tosissaan.

Ällötys

Kävin eilen kaupoissa katselemassa, löytyiskö jotain kivoja vaatteita itselle. Siinä sivussa kävelin KappAhlin vauvanvaateosaston läpi. Miten ihania ne onkaan, semmoiset pienet vaatteet! ♥ H:nkin kanssa pystyttiin jo puhumaan asiasta ja mietittiin, milloin kertoa muille. Ajateltiin kertoa sitten joulun aikaan, jos vain silloin on edelleen kaikki hyvin. Ja jos äiti ei huomaa jo aiemmin. :D

Mutta aamupahoinvointi tai ainakin tosi etova olo rantautui tänne tänään. Äklöttää, mutta ei onneksi varsinaisesti okseta. Ylämäkeä kiikkuessa työmatkalla tuntui tosin oksennus olevan lähellä. Piti vähän hidastaa tahtia. Vatsan turvotuskin hiippaili kaveriksi jo aamusta. Samoin huimausta on tuntunut jonkin verran, saunassa tuli jo yhtien löylyjen jälkeen sellainen olo, että kohta silmissä pimenee. Kaipa tässä sitten ihan tukevasti raskaana ollaan.

 

Ja eilen tuli verta nenästä, ihan valumalla ja ehdin jo miettiä, loppuuko se ollenkaan. Kivasti alkoi juuri Vaasan leipomomyymälän kohdalla, kun olin kotiin tulossa. Ei ole ikinä sekään matka tuntunut niin pitkältä kuin eilen. Epäilen, että tämän syynä on kyllä talvi ja kuiva ilma, mutta kylläpä nuo limakalvot tuntuu muutenkin kuivemmilta kuin normaalisti. Äiti lupasi lainata ilmankostuttajan.

Raskaustesti ja ekat kuulumiset 6+1

Siinä on plussa. Ei se noin haalea oikeasti ollut, vaan melkeinpä yhtä tumma kuin toinenkin viiva, kun tuosta vahvistui. Tuntuu ihan uskomattomalta, ja vaikealta käsittää, että olen tosiaan raskaana. Olen toki potenut vauvakuumetta varmaan siitä asti, kun sain ensimmäisen pikkusiskoni syliini. Olen ollut varsinainen pikkuäiti sisaruksilleni ja rakastanut pieniä lapsia aina. Olen kuvitellut, miltä tuntuisi olla raskaana, miltä tuntuisi tietää, että oikeasti olen raskaana. Ja nyt sen tiedän.

Se tunne on ihan jotain uskomatonta, ei sitä voi edes kuvitella. Ensin sitä on kauhuissaan, sitten innoissaan ja sitten taas kauhuissaan. Ja kohta on molempia. Pelkää, että tästä ei tulekaan mitään ja samalla on niin onnellinen siitä, että on raskaana. H ei suhtautunut asiaan ollenkaan niin innostuneesti kuin mie. Sitä tosin osasin odottaakin. Ensin se oli vuorokauden puhumatta, sitten se ilmoitti, että aikoo lähteä mökille pariksi päiväksi. Tänään sitten keskusteltiin asiasta ja yksi harvoja hyviä puolia sen mielestä oli se, että nyt voidaan hyvällä syyllä ostaa perheauto... :D No, on sekin jotain. Kyllähän me lapsia halutaan, mutta ajoitus ei ollut ihan suunniteltu.

Entäs niitä oireita sitten. Raskaustestin tein tosiaan siksi, että kuukautisia ei kuulunut viikkoon ja kun sunnuntai aamuna oli lievästi ällö olokin, niin oli pakko jo tehdä laatikossa valmiina olleet raskaustestit. Niistä kumpikin näytti plussaa. Iltapäivällä kävin ostamassa toiset kaksi raskaustestiä, tein toisen illalla. Sekin (kuvassa oleva), näytti plussaa. Maanantaina työpäivä meni erilaisilla raskaussivuilla surffatessa ja järkytyksestä toipuessa. Hoksasin myös, että farkut on aika epämukavat iltapäivästä, ne kiristää ihan tosissaan, vaikka jalassa on löysimmät farkut.

Mulla nimittäin turvottaa. Ihan järjettömästi. Aamulla vatsa näyttää melko normaalilta, mutta iltaisin se turpoaa aivan uskomattomiin mittoihin ja on kova ja pinkeä. En osannut odottaa tällaista ollenkaan. Aamupäivisin on myös ollut hieman heikko olo, mutta tänään, kun söin aamulla kunnolla, aamupäivällä välipalan ja vielä kunnollisen aamuruuankin, niin ällötystä ei oikeastaan juuri ollut. Turvotusta kyllä on. Tuntuu, että kylässä oleva pikkusiskokin näkee ihan selvästi tämän, vaikka tuskin se osaa ajatella asiaa.

Mietin vaan, että kun suunnitelmissa oli kertoa vasta ekan neuvolakäynnin jälkeen joulukuun puolen välin tienoilla, niin kuinkahan onnistuu. Äiti on kuitenkin ammatiltaan kätilö ja viiden lapsen äiti... Ja jos iltaturvotus on kuudennella viikolla tällaista, että tekisi mieli käydä ostamassa mammafarkut, niin mites sitten viikolla 10?! Kuinkahan sitä muka pystyy salaamaan tämän jutun sinne asti?

Töissä on tosiaan myös ongelmana se, että mulla jatkuu työt joulukuun loppupuolelle eli raskausviikolle 12 asti, joten sielläkin pitäisi pystyä asia pitämään salassa ja pitäisi pystyä olemaan töissä. Pukeutuminen tuottaa vähän ongelmaa, koska tuota turvotusta on iltapäivälläkin ihan kiitettävästi... Ehkä sitä ei kuitenkaan kukaan huomaa?

Tällaista raskauviikolla 6+1.