Vuoden ikäinen

1-vuotias Aada on aurinkoinen, sosiaalinen ja reipas tyttö. Vuoden ikäisenä Aada ei vielä itsekseen kunnolla kävele, sisällä jotain askelia, mutta ei vielä ihan täysin. Ensimmäiset askeleet otettiin muuten 13.7. Aada osaa joitain sanoja kuten tärkeät äiti, isi ja tissi, sekä kukka. Koira on hauhau ja kissa oikein kimea iiii (miau). 😀

Neuvolassa käytiin saamassa parit rokotteet ja mittailemassa meidän tyttö. Tämän hetkiset mitat ovat 75,3cm pituutta ja 10,110kg painoa. Neuvolakorttiin kirjattiin: ”Paljon onnea 1-vuotiaalle! Ihana aurinkoinen Aada 🙂 Kävelee hienosti tuen kanssa, konttaa. Useita sanoja jo tulee; äiti, tissi, hauhau yms. Hyvin kehittyy ja kasvaa. Ruoka maistuu, normaalia ruokaa syö.”

Meillä tosiaan on alettu antaa Aadalle samaa ruokaa kuin mitä mekin syödään. Ei oikeastaan mitään poikkeuksia ole, paitsi jos on kovin marinoitua ruokaa tai grilliruokaa, niin sitten vähän mietitään, mitä annetaan. Syödään kuitenkin ihan tavallista kotiruokaa muutenkin.

Elämä 1-vuotiaan kanssa on kyllä ihanaa. Vaikka välillä harmittaakin, kun äiti ja isi ei ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa, niin pääosin neiti 1 vee on niin hyväntuulinen ja tyytyväinen lapsi. Uutta opitaan kovaa tahtia ja vuorovaikutus on aina vaan helpompaa ja monipuolisempaa. Tämän hetken hitti on kaikenlaiset musiikkileikit ja lorut. Ja ne varmaan kyllä säilyttää suosionsa vielä pitkään. Leluista lempparit on syntymäpäivälahjaksi saatu pehmokissa ja edelleen rakas panda.

Ensimmäinen syntymäpäivä

Koti jossa on yksivuotias, omistaa elävän auringonsäteen.

Meidän ihana aurinkoinen Aada täytti vuoden 21.7. ja samana päivänä juhlittiin synttäreitäkin. Synttärit sattui helteisen heinäkuun keskelle, meillä kotona oli lämmintä helteiden ajan noin 28 astetta, joten pidettiin synttärit mummin ja papan luona. Vieraina oli vain isomummo, isotäti, mummot, papat, täti ja eno tyttöystävineen. Kummit ei päässeet töiden vuoksi juhlimaan oikeana päivänä, mutta kävivät sitten myöhemmin.

Juhlat meni tosi hyvin. Leivoin itse synttäreille mansikkakakun, Henkka teki pari pitsaa ja anoppi teki rieskarullia. Lisäksi ostin keksejä, joita kukaan ei tainnut syödä, mutta tulipa syötyä sitten myöhemmin itse. Koristeina oli 1v-ilmapalloja, tavallisia ilmapalloja, värikkäitä lyhtyjä ja kissaservetit.

Aada sai lahjaksi Marimekon mekon, pehmokissan (rakkautta ensi silmäyksellä!), Brion palikkalaatikon, paidan ja hameen, panda-tyynyliinan, Emo ja Poikanen -kirjan, Muumi-aterimet ja leikkipuhelimen. Mieleisiä ja mukavia lahjoja olivat.

Aadan juhlapäivä sujui hyvin, vaikka neiti ei nukkunutkaan kuin autossa hetken aikaa ennen kuin ajettiin mummin ja papan luokse. Yhtään kiukuttelua ei tullut, hieman yliväsynyttä hirinää sen sijaan kyllä juhlien loppupuolella. 😀

Ensi vuonna juhlitaan sitten mahdollisesti isommin ja toivottavasti hieman vähemmän hikisen helteisissä tunnelmissa kotona. Harmillisesti kunnon 1v-kuvat tuo ihana mekko päällä unohtui ottaa, mutta pitää yrittää muistaa ne myöhemmin!

Aada 11kk

Aada täytti viikko sitten 11kk, kuukauden päästä juhlitaan sitten jo 1v-synttäreitä! 11kk ikäinen Aada on reipas ja touhukas tyttö, joka osaa seistä ilman tukea, kävelee tukea vasten kovaa vauhtia, konttaa, osaa sanoa äiti, isi, tissi, kukka, hauhau ja namnam. Aada on hymyileväinen eikä ujostele juurikaan. Vieraissa ihmisjoukoissa, kuten juhlissa tai avoimessa päiväkodissa, Aada ihmettelee hetken ja sitten alkaa mahdoton touhu ja tohina.

Yleisesti ottaen Aada nukkuu yhdet päiväunet, parhaimmillaan klo 12-15. Yöimetys jätettiin pois ja meillä nukutaan yhtenäisesti noin 21-6. Aamulla ensimmäisenä pitää saada tissiä ja sitä nautiskellaankin sitten piiitkään ja hartaasti. Selvästi imetyshetket on kuitenkin tärkeitä edelleen ja imetystä jatketaan päivällä varmasti vielä pitkään. Öisin on kuitenkin ihana nukkua. Toki satunnaisesti Aada edelleen heräilee kesken yötä itkemään, ja vaatii hieman rauhoittelua, mutta nukahtaa uudestaan itsekseen ilman tuttia.

Ulkona parhaita juttuja on keinuminen, mäenlasku ja kiipeily. Valitettavasti myös hiekkaa ja etenkin kiviä on edelleen kiva lappaa suuhun… Leikkipuistossa ollaan käyty ahkerasti lähes joka päivä, meidän lemppari on Kirkkolammen leikkipuisto. Se on sopivan pieni ja rauhallinen eikä siellä ole liikaa soraa joka paikassa. Lenkkeillään edelleen myös ihan kivasti, mutta Aada ei enää viihdy rattaissa kuten ennen, joten välillä pitää pysähtyä jonnekin, että malttaa taas istua. Metsälenkeillä Aada matkustaa Manducassa ja siihen nukahtaa helposti ja nopeasti.

Mitä kuuluu imetykselle?

Meillä imetyksen alku oli melko takkuinen sen suhteen, että neiti ei suostunut syömään kuin makuultaan. Maidontulossa ei onneksi ollut ongelmaa, mutta muuten sen vaikeus yllätti. Nykyään se sujuu hyvin ja mie nautin imetyshetkistä. Aada on tällä hetkellä melkoinen tissimonsteri. Tissi kelpaa monenmonta kertaa päivässä, vaikka öisin ei enää syödäkään.

Tärkeimpiä imetyshetkiä itselleni ovat imetys ennen yöunia ja aamulla yöunien jälkeen. Silloin rauhoitutaan ja ollaan siinä ihan lähekkäin pitkään. Varsinkin aamuisin Aada myös vaatii tissiä kovasti tai muuten saa kuunnella itkua ja kitinää. Jos noustaan ylös vain lyhyiden tissittelyiden jälkeen, niin tissille pitää päästä lyhyiksi hetkiksi usein.

Imetys noin muuten on sujunut jo pitkään hyvin. Tietysti, kun kiinteiden ruokien myötä se ei enää ole välttämättömyys jatkuvasti, niin pärjätään tarvittaessa ilmankin. Kyläreissuilla tai jos ollaan kovasti menossa, imetykset unohtuu helposti eikä Aadakaan tissiä niin kaipaile.

Yöimetys lopetettiin kertarysäyksellä muutama viikko sitten. Meillä oli ollut pari huonoa yötä, jolloin Aada oli valvoskellut ja roikkui tissillä. Mie päätin, että hommaan on tultava muutos ja lopetettiin sitten yötissittelyt. Tein niin, että laitoin Aadan normaalisti nukkumaan omaan sänkyyn imetyksen jälkeen. Yöllä kun se heräsi vaatimaan tissiä, otin sen viereen ja rauhoittelin selästä silittämällä ja hyssyttelin. Melkoista huutoahan se eka yö oli ja Aada yritti repiä minun yöpaitaa tissin toivossa, mutta lopulta pieni nukahti unipeittonsa päälle. Vettä tarjosin mukista jossain vaiheessa, ettei ainakaan janoa tarvinnut huutaa. Tutti meillä jäi samassa rytäkässä pois, kun se ei tissin korvikkeeksi kelvannut. Sinä yönä oli tosi levotonta, mutta jo seuraava yö meni paremmin ja kolmantena yönä ei herätty kuin ihan hetkeksi itkemään. Nyt meillä nukutaan sitten pääosin kokonaisia öitä. Välillä Aada saattaa herätä vähän itkeskelemään tai roikkumaan pinnasängyn reunalle, mutta rauhoittuu kyllä, kun sanon, että nyt nukutaan ja taputtelen tyynyä hetken.

Hyvästit isomummolle

Saateltiin minun rakas mummo eli Aadan isomummo viimeiselle matkalle 1.6. Mummo oli kuollessaan päivää vaille 95v, joten pitkä elämän ehti elää ja loppuun asti kotonaan. Elämässä niin moni asia muuttuu, kun yksi lähtee. Se tuntuu aina niin hassulta, että jollekin se on vain nimi lehdessä kuolleiden luettelossa, mutta meille läheisille niin tärkeä ihminen ja muutos valtava.

Mummo ehti nähdä Aadan monta kertaa ja viimeiselläkin kerralla, kun käytiin, mummo nosti Aadan ihan itse syliin ja Aada hymyili mummolle leveästi. Mummola kun oli mulle tärkeä paikka, niin siellä tuli käytyä. Aadan nimi oli mummon mielestä vähän outo – ”niitä uusia nykyaikaisia nimiä vissiin”, mutta muisti se senkin silti. ”Aatako se oli?”.

Mummo rakasti perhettään, lapsiaan ja lapsenlapsiaan, ja lapsenlapsenlapsiaan. Jokaisen meidän nimen se muisti ja jokaisesta välitti. Se välittäminen ei ehkä näkynyt sanoina eikä kosketuksina, mutta tekoina ja uteluina, miten menee. Se oli sitä, että mummo oli aina kotona valmiina odottamassa, jos joku tulisi käymään. Ja jos ei ollut kotona, niin oli huolissaan siitä, että jos joku olisi sillä välin halunnut tulla käymään. Mummo keitti kahvit ja viimeisinä kuukausina me keitettiin kahvit sille, kun mentiin kylään. Aina juteltiin kuulumisia ja puitiin läpi omat ja sukulaisten asiat.

Mummolassa oli aina mahdollisuus tavata sukulaisia, sen verran ahkerasti siellä oli tapana käydä. Nyt tapaamiset varmasti harvenevat satunnaisiin näkemisiin kaupassa tai käden heilautukseen, kun joku tuttu ajaa ohi. Enää tuskin samalla tavalla istutaan sohvalla ja naureskellaan yhdessä jollekin ohjelmalle, jota muuten ei ikinä katsottaisi. Tai pelata korttia. Tai katsota vanhoja kuvia yhdessä ja naureskella omien vanhempiemme nuoruuden tyylille. Ne ajat ovat nyt takana.

”Ei aukene tuttu ovi,

ei saavu keinuun istujaa,

joka kuunteli säveltä tuulen,

pihapuunkin sirkuttajaa.

Se istujan sija on tyhjä,

kotipihakin vailla kulkijaa.”

Hautajaiset meni Aadan osalta mukavasti. Se nukkui päivällä ennen hautajaisia hyvät päiväunet ja kirkossa jaksoi olla reipas ja pirteä (vähän liiankin, joten mies kävi Aadan kanssa välillä ulkona rauhoittumassa…). Muistotilaisuudessa Aada höpötteli ja huuteli. Adressien luvun aikana mie kävin sen kanssa käytävällä seisoskelemassa ja Aada konttaili edes takaisin kauheaa kyytiä. Oli sellainen hautajaisten valopilkku yhdessä kolmen pikkuserkkunsa kanssa. Mutta kyllähän lapset saakin näkyä ja lapsi saa leikkiä. Myös hautajaisissa.

Päiväunet ja hellekelit

Saimme viikon verran nauttia ihanista hellekeleistä. Oli todella ihanaa, kun pääsi ulos ilman, että tarvitsi pukea päälle ulkovaatteita eikä tarvinnut todellakaan miettiä, tarkeneeko. Ihanien ilmojen ainoa huono puoli on se, että Aada ei tahdo nukkua päiväunia. Se on niin tottunut siihen, että päiväunet nukutaan vaatteet päällä ja lämpöpussissa ettei ilman vaatteita tai edes vähillä vaatteilla nukkuminen tahdo onnistua. Hellepäivien päiväunet jäi aikalailla 2*30 minuuttiin. Tänään kun hellesäät loppuivat ja Aada pääsi unille fleecehaalarissa, nukuttiin taas 1,5h päiväunet.

Pitää yrittää nyt seuraavilla lämpimillä kuitenkin joku tolkku saada uniin. On vähän raskasta niin vanhemmille kuin Aadallekin, kun Aada ei saa nukuttua. Ehkä äp pussi ja ohut lakana auttavat? Saa nähdä.

Yhdet päiväunet Aada nukkui liinassa, ne olikin hellepäivien pisimmät unet, 45min. Mikäs siinä. Ihana pitää nukkuvaa vauvaa sylissä

Kevään ihania hetkiä

Ollaan päästy nauttimaan ihanista hetkistä näin kevään ja kesän tullen. Meidän Aada täyttää viikonloppuna jo 10kk ja touhua ja tohinaa päivissä riittää. ❤️
Ihania hetkiä on ollu mm. seuraavat:

• Aada pääsi keinumaan. Mikä riemu ja kiljunta, kun oli niin hauskaa.
• Muut lapset leikkipuistossa on Aadasta myös kivoja, se tykkää hurjasti seurata muiden touhuja. Kyllä lapsi lapsen tuntee.
• Hiekkalaatikko! Hiekkalaatikon idea on nyt hoksattu ja viimeksi Aada kaiveli innoissaan hiekkaa ja heitteli sitä ympäriinsä.
• Taputtaminen! Aada oppi taputtamaan ja sekös on kivaa - ainakin yrittää taputtaa. Rattaissakin, jos tulee tylsää, niin taputtaen aika kuluu mukavasti.
• Saippuakuplat on kans kova juttu. Avoimessa päiväkodissakin puhallettiin saippuakuplia ja Aada ei tahtonut housuissaan pysyä, kun oli niin innoissaan. Avoimen päiväkodin laululeikit oli Aadasta myös superkivoja. 😄
• Kävelykärryllä käveleminen sujuu kans tosi hyvin ja sillä kävely edestakaisin olohuoneessa on kivaa.
• Kukkuuleikit ja verhojen taakse piiloutuminen on huippu kivaa. Sieltä kun kurkkii ja äiti tai isi sanoo pöö, niin kikatukset on taattu.
• Istualleen paikalla pyöriminen on kivaa myös.

Meidän arki on tällä hetkellä aika iloista. Yöt sujuu kivasti ja päivät on kujeilua kujeilun perään ja kikatusta riittää. Sen vastapainoksi Aadalle on sitten ruvennut tulemaan kovasti omaa tahtoa ja se kyllä kuuluu, jos ovi menee neidin nenän edestä kiinni tai astianpesukoneeseen ei pääsekään kiipeämään, tai jos äiti julmasti kieltää lahkeissa roikkumisen, kun joutuu siirtymään keittiössä paikasta toiseen.

Mahatauti + vauva

On yhtä kuin katastrofi. Onnistuin hankkimaan itselleni noroviruksen mummolasta pääsiäisen pyhinä, sunnuntaina käytiin Aadan kanssa mummolassa. Maanantaina iltapäivällä mies lähti työhaastatteluun toiselle paikkakunnalle ja mie jäin yksin Aadan ja koiran kanssa kotiin. Kävin illalla leppoisasti iltalenkillä Aada liinassa, kierrettiin jään kautta, kun vielä voi. Mie kävin suihkussa ja siirsin kuvat koneelle ja mietin, että vähän kyllä mahassa on sellainen ikävä tunne, mutta niinhän mulla usein on, kun on herkkä maha. Mies yritti soittaa, kun nukutin Aadaa ja soitin sille takaisin joskus puoli kymmenen aikaan illalla. Valittelin sillekin, että nyt taisi norovirus iskeä ja niinhän se teki.

Oli aika kauheaa yrittää imettää yöllä ja juosta vessassa puolen tunnin välein herättämättä lasta. Kolmen jälkeen tahti onneksi hidastui eikä vessassa tarvinut käydä enää niin usein. Mutta vitsi sitä oloa, sitä oli niin loppu ja poikki. Laitoin jo illalla äidillekin viestiä, että nyt iski mahatauti ja oon yksin kotona. Aadan kummitäti eli minun pikkusisko lupasi sitten töiden jälkeen tulla auttamaan Aadan hoidossa, mutta oli kyllä elämän pisin aamupäivä ennen sitä.

Vaippaa vaihtaessa mietin, että pökerrynkö vai enkö, tippuuko lapsi vai ei. Ja sitten piti miettiä, että miten saan syötettyä tuolle naperolle aamupuuron, kun pystyssä ei jaksanut yhtään olla. Onneksi olin ostanut kaappiin yhden Pirkan pussipuuron, jonka lämmitin vesihauteessa ja syötin Aadalle sylissä. Yritin ottaa Aadan kainaloon, että oltais nukuttu päiväunet, mutta ei se millään suostunut. Lattialla se vain huusi tai yritti kiipeillä jatkuvasti. Päiväruuaksi neiti sai hedelmäsosetta, jonka joten kuten sain syötettyä.

Onneksi sisko tuli, toi Aadalle ruokaa, mulle juomaa, siivosi keittiön ja tuli hoitamaan koirankin, joka muuten pidätteli kiitettävästi edellisillasta iltapäivään asti. Äitikin kävi siivoilemassa ja huolehtimassa Aadasta ja mie sain pari päivää lepoaikaa, kun mieskin tuli kotiin.

Torstai-aamuna sitten mieskin sairastui. Itse olin hädin tuskin kunnossa, mutta eihän se auttanut kuin lähteä ulos talsimaan koiran kanssa, käymään kaupassa ja laittamaan Aadaa päiväunille. Tauti kyllä onneksi nopeasti helpotti sitten, kun sai syötyä, mutta hirveä tauti oli. Mahataudilta voitais nyt välttyä taas seuraavat kymmenen vuotta, kiitos!

Turvaistuin ja mihin päädyttiin?

Turvaistuinviidakossa seikkailu on melkoinen työmaa. Turvaistuimia on niin mahdottoman paljon ja mistä sitä tietää, mikä on hyvä ja mikä ei? Isofix vai turvavyökiinnitys? Palkki vai 5-pistevyöt? Selkä vai kasvot menosuuntaan? Kuka näistä kaikista nyt voi tietää ja osaa ottaa kaiken huomioon?

No, meille oli ihan selvää, että selkä menosuuntaan mennään ja mahdollisimman pitkään, kun se on lapselle kaikista turvallisin tapa matkustaa. Alun perin olin suunnitellut meille istuimeksi Klippan Triofixiä. Olin päättänyt jo, että siitä saadaan istuin koko istuinajaksi, kun kiloiksi mainitaan 9-36kg. Todellisuudessa selkä menosuuntaan sillä ei olisi pystynyt menemään niin pitkään kuin todennäköisesti tarve vaatii. Kuvittelin myös, että isofix-kiinnitys olisi ihan ehdottomasti turvavyötä parempi, mutta tämäkään ei pidä ihan paikkansa, sillä isofix-kiinnitteisessä istuimessa lapsi menee n. 18kg asti, mikä ei sitten riitä loppuun asti, vaan turvavyöistuimeen tai kasvot menosuuntaan pitäisi siirtyä ehkä jo hieman liian pienenä.

Näitä juttuja en tiennyt ennen tämän turvaistuimen hankintaa, vaan meidän turvaistuimen hankinnan tielle tuli miehen pienoinen piheys. Se ilmoitti, että Klippan on vähän turhan kallis ja eikö niitä muka muitakin ole. Se löysi heti alennuksesta tämän Britax Hi-Way 2:n joka osoittautui pikaisella testien selaamisella oikein päteväksi istuimeksi (helppo kiinnittää, saa tukevasti paikoilleen), joten tähän sitten päädyttiin. Tämä onkin hyvin pärjännyt testeissä ja tähän pitäisi mahtua pitkään. Turvaistuimen valinnassa suuri hyöty on kyllä tästä Turvaistuinblogista ja sen facebook-ryhmästä.

Asennus oli aika helppo, tosin sovituskiila jouduttiin hankkimaan lisäksi, kun meidän auton penkit on niin kaltevat, että ilman asento olisi jäänyt liian pystyksi. Mutta siinä se napero nyt matkustaa isojen tyttöjen istuimessa, en tiedä viihtyykö yhtään sen paremmin tai huonommin kuin ennenkään. Autolla matkustaminen ei ole oikein Aadan juttu, jos ei väsytä.

Äitikin kuntoon?

Hankin joulukuussa salikortin Easyfitille ja olen siellä nyt käynytkin. Ensimmäisellä kerralla kävin spinningissä, se ei ehkä aivan ollut minun juttu, mutta sen jälkeen on tullut käytyä salin puolella. Vaati se melkoisen rohkaistumisen itseltä, mutta ylitin itseni kyllä hienosti. Nyt on hankittu selkä- ja rintalihakset kipeiksi yhdellä kertaa ja toisella kertaa jalat. Tekee kyllä niin hyvää! Toivottavasti voin tätä harrastusta jatkaa vielä tulevaisuudessakin. Tuntuu mahtavalta liikkua oikein kunnolla.

Äitiyden myötä olen muutenkin reipastunut. Olen uskaltautunut vauvakerhoon, salille, kokeilemaan liinoja vieraaseen paikkaan, juttelemaan rennommin vieraiden kanssa ja hankkimaan kirppispöydän yksin. Jotenkin ajatus siitä, että tämä edesauttaa sitäkin, että Aada kasvaa reippaaksi lapseksi, antaa mulle rohkeutta tehdä asioita, jotka menee oman mukavuusalueen ulkopuolelle. En halua, että Aada oppii minulta sen asenteen, että "en kehtaa, mitähän kaikki ajattelee", kun ei sillä ole tässä elämässä juuri merkitystä. Mulle tekee niin hyvää tämä äitiys.

Punnitsin itseni salilla lauantaina 20.1., silloin painoa oli 74,3kg ja viimeksi kun tein jalkaprässiä, tein yhdellä jalalla ensin 30kg painolla ja sitten molemmilla jaloilla yhteensä 60kg painoilla. Tuntuu hyvältä ajatukselta kirjata nämä ylös. Jos vaikka kehityksenkin huomaisi sitten. Mitat voisin myös ottaa ylös huomenna aamusta.

Aada 6kk

Meidän 6kk ikäinen Aada yrittää kovasti lähteä liikkeelle, pyörii napansa ympäri, nousee käsivarsiensa varaan, nauraa käkättää Tessulle ihan hulluna, tykkää puurosta ja hedelmäsoseista, mutta pitää herkkuna myös perunaa ja porkkanaa. Aada myös istuu pieniä hetkiä tuetta ja seisoo tukevasti jalkapohjillaan, kun kainaloista kannattelee.

Unihommat sujuu niin, että yleensä tyttö laitetaan pinnasänkyyn illalla ja ekalla syötöllä pääsee viereen nukkumaan loppuyöksi. Aada syö noin pari kertaa yössä. Yleensä nukkumaan mennään noin klo 20 ja uuteen päivään herätään klo 6 jälkeen.

Päivisin nukutaan kahdet noin kahden tunnin päiväunet ja yhdet lyhyemmät illalla. Rytmiä päivissä alkaa olla oikein mukavasti. Aamuisin äiti ja isä käy kuntosalilla vuoropäivinä ja Aada nukkuu sillä välin päiväunia. Kovin montaa kertaa ei äiti ole vielä raskinut vauvaa jättää, vaikka isäkin pärjää Aadan kanssa yhtä hyvin kuin äitikin.

Imetys alkoi takkuamaan silloin vajaan 2kk iässä ja vieläkin on hieman takkuista puuhaa. Makuultaan imetys kelpaa neidille hyvin, muissa asennoissa Aada ottaa vain hörpyt ja sitten kieltäytyy syömästä. Välillä se tuntuu vähän raskaalta ja aiheuttaa stressiä, jos pitää jonnekin lähteä. Kantoliinassa imetys kyllä sujuu. Kantoliinaa käytetään nykyään lähinnä iltaisin, mutta kevään tullen päästään toivottavasti hiihtämään ja ainakin kesällä metsään kävelemään tyttö liinassa tai repussa, mihin tässä sitten päädytäänkään.

Meidän suloinen Aada Alisa on äidille ja isälle ihan tolkuttoman rakas. Ihana ilopilleri, joka tuo päiviin niin paljon ihanaa sisältöä ja elämää. ❤