Mahatauti + vauva

On yhtä kuin katastrofi. Onnistuin hankkimaan itselleni noroviruksen mummolasta pääsiäisen pyhinä, sunnuntaina käytiin Aadan kanssa mummolassa. Maanantaina iltapäivällä mies lähti työhaastatteluun toiselle paikkakunnalle ja mie jäin yksin Aadan ja koiran kanssa kotiin. Kävin illalla leppoisasti iltalenkillä Aada liinassa, kierrettiin jään kautta, kun vielä voi. Mie kävin suihkussa ja siirsin kuvat koneelle ja mietin, että vähän kyllä mahassa on sellainen ikävä tunne, mutta niinhän mulla usein on, kun on herkkä maha. Mies yritti soittaa, kun nukutin Aadaa ja soitin sille takaisin joskus puoli kymmenen aikaan illalla. Valittelin sillekin, että nyt taisi norovirus iskeä ja niinhän se teki.

Oli aika kauheaa yrittää imettää yöllä ja juosta vessassa puolen tunnin välein herättämättä lasta. Kolmen jälkeen tahti onneksi hidastui eikä vessassa tarvinut käydä enää niin usein. Mutta vitsi sitä oloa, sitä oli niin loppu ja poikki. Laitoin jo illalla äidillekin viestiä, että nyt iski mahatauti ja oon yksin kotona. Aadan kummitäti eli minun pikkusisko lupasi sitten töiden jälkeen tulla auttamaan Aadan hoidossa, mutta oli kyllä elämän pisin aamupäivä ennen sitä.

Vaippaa vaihtaessa mietin, että pökerrynkö vai enkö, tippuuko lapsi vai ei. Ja sitten piti miettiä, että miten saan syötettyä tuolle naperolle aamupuuron, kun pystyssä ei jaksanut yhtään olla. Onneksi olin ostanut kaappiin yhden Pirkan pussipuuron, jonka lämmitin vesihauteessa ja syötin Aadalle sylissä. Yritin ottaa Aadan kainaloon, että oltais nukuttu päiväunet, mutta ei se millään suostunut. Lattialla se vain huusi tai yritti kiipeillä jatkuvasti. Päiväruuaksi neiti sai hedelmäsosetta, jonka joten kuten sain syötettyä.

Onneksi sisko tuli, toi Aadalle ruokaa, mulle juomaa, siivosi keittiön ja tuli hoitamaan koirankin, joka muuten pidätteli kiitettävästi edellisillasta iltapäivään asti. Äitikin kävi siivoilemassa ja huolehtimassa Aadasta ja mie sain pari päivää lepoaikaa, kun mieskin tuli kotiin.

Torstai-aamuna sitten mieskin sairastui. Itse olin hädin tuskin kunnossa, mutta eihän se auttanut kuin lähteä ulos talsimaan koiran kanssa, käymään kaupassa ja laittamaan Aadaa päiväunille. Tauti kyllä onneksi nopeasti helpotti sitten, kun sai syötyä, mutta hirveä tauti oli. Mahataudilta voitais nyt välttyä taas seuraavat kymmenen vuotta, kiitos!

Turvaistuin ja mihin päädyttiin?

Turvaistuinviidakossa seikkailu on melkoinen työmaa. Turvaistuimia on niin mahdottoman paljon ja mistä sitä tietää, mikä on hyvä ja mikä ei? Isofix vai turvavyökiinnitys? Palkki vai 5-pistevyöt? Selkä vai kasvot menosuuntaan? Kuka näistä kaikista nyt voi tietää ja osaa ottaa kaiken huomioon?

No, meille oli ihan selvää, että selkä menosuuntaan mennään ja mahdollisimman pitkään, kun se on lapselle kaikista turvallisin tapa matkustaa. Alun perin olin suunnitellut meille istuimeksi Klippan Triofixiä. Olin päättänyt jo, että siitä saadaan istuin koko istuinajaksi, kun kiloiksi mainitaan 9-36kg. Todellisuudessa selkä menosuuntaan sillä ei olisi pystynyt menemään niin pitkään kuin todennäköisesti tarve vaatii. Kuvittelin myös, että isofix-kiinnitys olisi ihan ehdottomasti turvavyötä parempi, mutta tämäkään ei pidä ihan paikkansa, sillä isofix-kiinnitteisessä istuimessa lapsi menee n. 18kg asti, mikä ei sitten riitä loppuun asti, vaan turvavyöistuimeen tai kasvot menosuuntaan pitäisi siirtyä ehkä jo hieman liian pienenä.

Näitä juttuja en tiennyt ennen tämän turvaistuimen hankintaa, vaan meidän turvaistuimen hankinnan tielle tuli miehen pienoinen piheys. Se ilmoitti, että Klippan on vähän turhan kallis ja eikö niitä muka muitakin ole. Se löysi heti alennuksesta tämän Britax Hi-Way 2:n joka osoittautui pikaisella testien selaamisella oikein päteväksi istuimeksi (helppo kiinnittää, saa tukevasti paikoilleen), joten tähän sitten päädyttiin. Tämä onkin hyvin pärjännyt testeissä ja tähän pitäisi mahtua pitkään. Turvaistuimen valinnassa suuri hyöty on kyllä tästä Turvaistuinblogista ja sen facebook-ryhmästä.

Asennus oli aika helppo, tosin sovituskiila jouduttiin hankkimaan lisäksi, kun meidän auton penkit on niin kaltevat, että ilman asento olisi jäänyt liian pystyksi. Mutta siinä se napero nyt matkustaa isojen tyttöjen istuimessa, en tiedä viihtyykö yhtään sen paremmin tai huonommin kuin ennenkään. Autolla matkustaminen ei ole oikein Aadan juttu, jos ei väsytä.