Olen käsitöiden tekijänä sellainen, että aloitan kyllä vaikka minkälaisia projekteja; villasukkia, vanttuita, koiran takkeja ja nyt sitten keksin, että voisin tehdä vauvan peiton. Saa nähdä kuinka tässä käy. Tarkoituksena olisi isoäidin neliöistä tehdä sen kokoinen peitto, että se kävisi vähän muuhunkin kuin ihan pikkuisen peitoksi. Ensin piti opetella tekemään isoäidin neliöitäkin, edelliset virkkuukokemukset ovat nimittäin yläasteelta. Onneksi niiden tekeminen ei osoittautunut kovinkaan vaikeaksi. Nyt pitäisi vain saada pidettyä motivaatiota yllä, että noita neliöitä jaksaisi tehdä riittävän paljon eikä tässä hommassa käy niin, että peitto valmistuu sitten, kun lapsi menee kouluun. ;) Nyt valmiina on 13 neliötä ja tarkoitus olisi tehdä useampi kymmen.
Makuuhuoneeseen sain lopultakin haettua pimennysverhokankaan ja pari viikkoa sitten ompelinkin ne valmiiksi. Tosi nätit tuli. Päiväpeiton löysin eilen kirpparilta, ihan täydellisen värinen! Aiemmin meillä oli makuuhuoneessa tummansiniset Ikean halvimmat pimennysverhot, jotka imivät kesällä kaiken lämmön itseensä ja päiväpeittona miehen mummin vanha niin 80-lukulainen päiväpeitto kuin voi olla. Tiedättehän, kiiltävää liukasta kangasta ja väriltään beigen ja vaalean kirjava. Nyt tykkään meidän makuuhuoneen väreistä ainakin. Saa nähdä minne me survaistaan vauvan sänky, ei nimittäin ole makuuhuoneessa yhtään liikaa tilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti