Täysiaikainen raskaus!

Rv 37+0, alkaa olla masulla kokoa!

Nyt olisi sitten täysiaikainen raskaus saavutettu ja vauva alkaisi olla valmis syntymään, ainakin noin periaatteessa. Epäilen kyllä, että meidän vaavi ei taida syntyä ainakaan ennen laskettua, johon on muuten tänään tasan 3 viikkoa aikaa, enimmilläänkin raskautta on jäljellä enää viisi viikkoa. Tuntuu hurjalta, mutta samalla alkaa olla jo malttamaton näkemään, millainen pieni tuolla masussa myllää. Eihän sitä toisaalta tiedä, vaikka lähtö tulisi jo ensi yönä tai huomenna, ja sen varalta sairaalakassi onkin suunnilleen pakattuna. Siitä taidan tehdä oman postauksensa. 

Koti alkaa olla vauvaa vaille valmis, eli kaikki laitettu. Vaatteet on viikattuna ja järjestettynä, vaipat hankittuna, kehto valmiudessa jne. Enää vain odotellaan. Tosin se hoitotaso on vielä vähän hakusessa, kun ei ole saatu sitä pesukonetta hankittua, mutta hoitaahan sen vauvan tarvittaessa vaikka sängyn päällä tai missä hyvänsä. Pehmoinen hoitoalusta kumminkin on hankittu. ;)

Vähän alkaa raskaus jo painamaan, vaikka edelleen kävelylenkit sujuu ihan suht reippaasti eikä mitään supisteluja juuri ole. Turvotusta on tullut ja ehkä kaikista raivostuttavin raskausvaiva on tämä uusin, eli rannekanavaoireyhtymä, jonka takia oikean käden keskisormi ja nimetön on ihan puuduksissa ja niitä pistelee ikävästi, kun koskee johonkin (no niinku ois puudutettu). Samoin oikean käden kämmen on aika puuduksissa. Todella inhottavaa, kun lisäksi välillä vielä vihlaisee kättä oikein ikävästi. Tuonkin vaivan pitäisi onneksi hävitä synnytyksen myötä, joten ei sitä kovin pitkään tarvitse kestää!

Perjantaina oli ultra, jossa todettiin, että vauva on pää alaspäin. Oli siis ainakin silloin ja tuntuu, että eiköhän tuo ole pysynytkin. Pylly vaihtaa puolta aika ahkerasti, mutta kylläpä se pää taitaa tuolla alhaalla pysyä. 

Laitoin viikonloppuna kehdon valmiiksi. Kehto on miehen vauva-ajalta säilytetty sen isotädin vintillä ja onhan se aika ihana. Väreineen kyllä aika 90-lukua, mutta nätti silti.

 Ihanaihana kehto ♥ ja uskollinen lenkkikaveri, jonka kanssa ei pääse jumahtamaan sängyn pohjalle

Pientä pyykkiä kuivumassa ♥

Operaatio peitto & makuuhuoneen uutta ilmettä

Olen käsitöiden tekijänä sellainen, että aloitan kyllä vaikka minkälaisia projekteja; villasukkia, vanttuita, koiran takkeja ja nyt sitten keksin, että voisin tehdä vauvan peiton. Saa nähdä kuinka tässä käy. Tarkoituksena olisi isoäidin neliöistä tehdä sen kokoinen peitto, että se kävisi vähän muuhunkin kuin ihan pikkuisen peitoksi. Ensin piti opetella tekemään isoäidin neliöitäkin, edelliset virkkuukokemukset ovat nimittäin yläasteelta. Onneksi niiden tekeminen ei osoittautunut kovinkaan vaikeaksi. Nyt pitäisi vain saada pidettyä motivaatiota yllä, että noita neliöitä jaksaisi tehdä riittävän paljon eikä tässä hommassa käy niin, että peitto valmistuu sitten, kun lapsi menee kouluun. ;) Nyt valmiina on 13 neliötä ja tarkoitus olisi tehdä useampi kymmen.

Makuuhuoneeseen sain lopultakin haettua pimennysverhokankaan ja pari viikkoa sitten ompelinkin ne valmiiksi. Tosi nätit tuli. Päiväpeiton löysin eilen kirpparilta, ihan täydellisen värinen! Aiemmin meillä oli makuuhuoneessa tummansiniset Ikean halvimmat pimennysverhot, jotka imivät kesällä kaiken lämmön itseensä ja päiväpeittona miehen mummin vanha niin 80-lukulainen päiväpeitto kuin voi olla. Tiedättehän, kiiltävää liukasta kangasta ja väriltään beigen ja vaalean kirjava. Nyt tykkään meidän makuuhuoneen väreistä ainakin. Saa nähdä minne me survaistaan vauvan sänky, ei nimittäin ole makuuhuoneessa yhtään liikaa tilaa.