Koti, mikä koti

 

Voi että mie haaveilen omasta talosta. Asunto, johon meidän piti muuttaa korkeintaan 6kk ajaksi, onkin ollut meidän koti jo 8kk ja tulee olemaan ainakin 11kk. Tämä on kyllä ihan kodikas ja tavallaan viihdytään, mutta lumiauran ääni viereisellä kadulla kuulostaa aamu viideltä kutakuinkin maailmanlopulta ja perjantai- ja lauantai-öisin basson jumputus sekä äkäiset kaasutukset liikennevaloista toisinaan herättävät ja yleensä ainakin vaikeuttavat nukahtamista. Aamuliikenne alkaa aika tarkkaan klo 6 ja silloin meidän neiti näppärä herää. 

Parasta tässä asunnossa on kauniit maisemat ikkunasta Kemijoen ja Ounasjoen risteyskohtaaan ja Ounasvaaralle sekä viereinen leikkipuisto, jota nimitetään heppapuistoksi. Leikkipuistosta parasta tekevät kaksi samassa elämäntilanteessa olevaa äitiä kutakuinkin samanikäisine lapsineen. Siellä me ruoditaan öisiä heräämisiä, uhmakiukkuja, liikkelle lähdön tuskaa ja sitä, kun mihinkään ei pääse. Tuskastellaan koronaa ja vähän kaikkea muutakin ja nautitaan, kun lasten leikit sujuvat. 

4kk ikäinen pötkylä

 

Hän on 4kk ja aivan ihana pieni poika! Iloinen ja hymyileväinen ja oikein taitava, kun osaa jo pyörähtää masulleen selältä! Juttelee ja hymyilee erityisesti siskolle ja äidille, myös pappa saa isot hymyt. Naurujaan hän säästelee vain äidin höpötyksille. ♥ Siskoaan varautuneempi poika on eli vierastaa jo nyt aika kovasti joitakin ihmisiä kuten minun siskoa. Innostuu hurjasti Ryhmä Haun näkemisestä ja etenkin Sampasta, sisko on Ryhmä Hau -hahmoineen vielä helisemässä, kun tämä poitsu lähtee liikenteeseen. 

Kooltaan hän on edelleen iso, nyt käytetään jo 74 kokoisia vaatteita, kun sisko käytti sen kokoisia vasta 6kk iässä. Kantamista siis riittää ja äidin lihakset kasvaa kohisten. ;)

Pötkylää vaivaa vain allergiat, kananmuna ja kala on niistä pahimmat, jotka saa vatsan kuralle ja ihon ärtymään. Muitakin allergian aiheuttajia ehkä on, mutta nuo nyt on varmat ja selkeät. Kakka on välillä ihan vaahtoa ja masu on selvästi vähän kipeä. Yöt nukutaan onneksi silti pääsääntöisesti hyvin ja samoin päiviin on löytynyt aika selkeä rytmi. Vähän jännitän kiinteiden aloittamista. Seuraavalla kerralla neuvolassa otan puheeksi nämä allergiat.

Flunssia on ehditty jo yksi sairastaa ja nyt on toinen menossa, edellisessä oli yskää tosi pitkään ja tässä sitten tuntuu olevan loputon nuha, jonka loppumista odotellaan kuumeisesti, kun neidin pitäisi päästä taas kerhoon ja kavereiden kanssa leikkimään. 

Hieno tyttö

Meidän 3veellä on mielikuvitusystävä, nimeltä hieno tyttö. Hienolla tytöllä on kaikkea, mistä Aada haaveilee ja hienolle tytölle voi soitella. Hienolla tytöllä on mm. kissa, chihuahua (ja jopa monta!) ja tusseja. Hieno tyttö osaa sellaisia asioita, mitä Aada vielä harjoittelee ja mitä haaveilee osaavansa. Ihana mielikuvitusystävä, jonka kautta voi tsempata itseään ja haaveilla kaikesta.

2-viikkoinen

Eilen tuli ikää 2 viikkoa ja muistin jopa ottaa kuvan! 2-viikkoisena meidän pötkylä on leppoisa tapaus, nukkuu ja syö ja ihmetteleekin jonkin verran. Automatkat sujuu myös nukkuen ja turvakaukalossa nukkuu mielellään, nukkuu yhtä hyvin vaunuissa kuin kantorepussakin, tai yöllä sängyssä. Öisin herättelee syömään noin 3h välein ja kerran yössä pitää vaihtaa vaippa, kun ähinä ei rauhoitu syötöllä. Masujumppaa tehdään jokaisella vaipanvaihdolla ja se tuntuu rauhoittaneen piereskelyäkin, joka aiemmin aiheutti ähinää ja häiritsi unta. 

Eilen pikkuveli sai ensimmäisen d-vitamiinitipan (Fiiluksen maitohappobakteeri+d-vitamiini) eikä aiheuttanut ainakaan eilen mitään ihmeempää. Saa nähdä, miten sitten kun määrää lisätään, mutta toivotaan, että masu ei ala vaivata. :) Ja jos alkaa, niin vaihdetaan sitten johonkin muuhun.

Tänään käytiin ensimmäinen pidempi vaunulenkki, melkein 4km ja se tuntui äidistä tosi hyvältä ja poitsukin nukkui sen ajan hyvin.

Ensimmäiset 2 viikkoa

Meidän ensimmmäinen viikko vauvan kanssa kului sairaalassa bakteeri-infektion vuoksi. Tuntui loputtoman pitkältä viikolta, mutta niin se vain päättyi ja päästiin kotiin. Tuore isosisko oli ihan tohkeissaan, kun äiti tuli kotiin. Pikkuveljeen suhtautuminen sen sijaan oli aluksi aika rajua ja mustasukkaista, mutta nyt kun on tässä ihmetelty viikko, niin aina pitää päästä mukaan kun pikkuveljen vaippaa vaihdetaan ja omaa nukkea pitää hoitaa samalla. Nukkevauvoja on ahkerasti imetetty, syötetty pullosta ja vaippaakin on vaihdettu. Meidän pojanpötkylä on sen verran iso, että 1-koon vaipoista tuli nuken vaippoja, joten vaihdettavaa riittää.

Tänään kävi terveydenhoitaja kotikäynnillä; 2-viikkoinen lötköpötkö painaa jo 5270g, joten painoa on tullut ihan reippaasti, kun kahdessa viikossa on saavutettu syntymäpaino ja vielä puoli kiloa päälle. Kyllä poitsu tissillä viihtyykin niin hyvin, ettei se sinänsä ihme ole. Muutenkin pötkylä on aika leppoisan oloinen tapaus, se tankkailee hyvin, ihmettelee hetken ja nukkuu sitten pitkät pätkät eikä kovin huutele. Toivotaan, että pikkuveli myös pysyy tällaisena rennon letkeänä tapauksena. ;)

Hän on täällä 💙

Meidän pikkuinen syntyi käynnistettynä 14.5. 00:52. Mitat 4835g ja 55cm.

Käynnistys tapahtui ballongin laitolla noin 9:30, se lähti noin klo 14 pois. Saliin pääsin odottelemaan kalvojen puhkaisua klo 17 aikaan. Supistuksia tuli jo tässä vaiheessa, vaikka ei vielä kovin vahvoina. Kalvot puhkaistiin paria tuntia myöhemmin, jonka jälkeen supistukset itsekseen vahvistui ja kipeytyi. Ei tarvittu oksitosiiniakaan. Iso pieni poika syntyi 26min ponnistusvaiheen jälkeen. Näin iso koko oli ihan täysi yllätys, mutta ilman tikkejä ja ongelmia selvittiin.

Alkuun lähti hyvin liikkeelle imetys ja kaikki, mutta nyt seuraillaan tiheää hengitystä. Liittyy tähän isoon kokoon, kun verikokeissa ei muuten mitään syytä löytynyt. Kurjaa vaan, kun ei saa pientä pitää koko ajan lähellä. Vointi muuten on hyvä niin mulla kuin vauvallakin.

37. raskausviikko ja kuukauden kuulumiset

Eilen alkoi jo 37. raskausviikko, laskettuun aikaan on enää alle kuukausi! Kohta meidän vauva on täysiaikainen ja periaatteessa valmis syntymään. En tosin jotenkin jaksa uskoa, että tämäkään itsekseen syntyisi tai ainakaan ennen laskettua aikaa. Edellisen postauksen jälkeen on ehditty muuttaa takaisin Rovaniemelle ja uuteen kotiin, joka on aivan ihanalla paikalla keskustan lähellä. Asuttiin melkein kolme viikkoa minun vanhemmilla ennen kuin päästiin omaan kotiin muuttamaan, mutta nyt on uusikin koti aika lailla järjestyksessä.

Ehdittiin sairastaa influenssa minun vanhemmilla asuessa. Sain itse sen ensimmäisenä, oletettavasti matkalla Imatralta Rovaniemelle, vaikka kuinka pesin käsiä ja olin muka huolellinen. Oli melkoinen tauti, kuumetta pari päivää ja kipeä olo pitkään, yskä kesti monta viikkoa. Varsinkin minun äiti sairasti taudin oikein kunnolla. Aada taas välttyi siltä kokonaan. Nyt ollaan onneksi terveitä ja vältellään turhia käyntejä missään.

Raskauden suhteen kaikki sujuu hyvin. Vauva on pää alaspäin ja muuten olo on hyvä. Liitoskivutkin on helpottaneet, mikä on ehkä vähän hassua, kun kuitenkin tässä koko ajan maha kasvaa ja vauva kasvaa. Olisiko sitten kevyempää tämä elämä nyt kuin aiemmin vai mikä lie vaikuttaa. Närästystä on ja maha alkaa olla tiellä joka asiassa, mutta muutenhan tässä sujuu ihan hyvin ja aika kuluu toistaiseksi ihan nopeasti!

Koronavirus vähän ahdistaa, mutta minkäs teet. Ei olla kukaan onneksi riskiryhmää eikä suuremmin käydä missään, niin toivotaan, että vältytään siltä ahkeralla käsien pesulla tai sairastetaan ainakin lievänä. Koronaviruksen takia Aada ei tule pääsemään katsomaan vauvaa sairaalaan, eikä pääse isäkään muualle kuin synnytykseen mukaan. Se vähän harmittaa ja mietityttää, miten Aada reagoi siihen, ettei näe minua moneen päivään, kun se on niin äidin tyttö ja me ei olla oltu erossa ikinä edes yötä. Ja vitsi miten ikävä mulla varmasti ehtii tulla tinttistä.