DIY: Unipesä

Siinä se ois, meidän vauvan unipesä odottamassa nukkujaa. Unipesästä olen kuullut pääasiassa hyviä kommentteja, joten päätin tehdä sellaisen itsekin. Toki jotkut sanovat sitä turhakkeeksi ja sanovat, että käyttämättä jäi, mutta ne hyvät puolet taitaa kuitenkin johtaa. Unipesän tarkoitus on tehdä vauvalle pieni pesä, jossa on turvallisen ahdasta. Unipesä on myös hyvä ottaa vaikka mökille mukaan, kun se tuoksuu tutulle ja turvalliselle. Se myös suojaa vauvaa perhepedissä ja siinä on myös helppo siirtää vauva nukkumaan paikasta toiseen.

Tuo oli aika helppo tehdä, käytin ohjeena Mekkosirkus- ja Äiti on vähän väsynyt -blogien ohjeita, ehkä paria muutakin. Kaavat piirsin tosiaan itse jonkun ohjeen mukaan. Vähän pyöreämmät olisi noista kulmista voinut tehdä ja kanttinauhan loppuosa tuli vähän suttuisesti kiinni, mutta muuten tämä onnistui oikein hyvin. Täytteeksi leikkelin vanhaa päiväpeittoa, joten jotain kierrätettyä on tässäkin. Kankaat ja nauha on Eurokankaasta. 

Ja mie muuten sain sen uuden kameran postissa kuten kuvista ehkä huomaa. Nyt kuvailen Olympus OM-D E-M10:llä ja objektiiveina on Panasonicin 14-42mm ja Sigman 30mm objektiivit. Voi tätä materialismionnen määrää. Tänään harmaan ja sateisen tihkuisen päivän päätteeksi tuli upea aurinkoinen ilta, joten nappasin kameran iltalenkille mukaan. :) Tämä hankinta ehkä helpottaa tätä tuskaisen pitkäveteistä loppuodotusta...

DIY vaunulelu

Siinäpä minun virkkausaskartelut, tämän hetken jonkinlainen villitys eli vaunulelunorsu. Virkkaaminen tuntui näin monen vuoden tauon jälkeen yllättävän kivalta puuhalta ja nyt yritän sitten keksiä, että mitä muuta voisin virkata tämän vaunulelun ja sen isoäidin neliöistä tehdyn peiton lisäksi. Tämä vaunulelu oli helppo tehdä ja ihan älyttömän kivaa. :D 

Norsuihin käytin ohjeena tätä Kirstenvillan ohjetta ja palloihin tätä Virkattu kissa -blogin ohjetta. Lankana on Lankamaailmasta ostettua Carolina-merkkistä puuvilla-akryyli-lankaa ja virkkuukoukku kokoa 3. Lisäksi tarvikkeina ohutta pyöreää kuminauhaa, helmiä ja nuo kiinnitysklipsit. Täytteeksi laitoin jostain koiran hajottamasta pehmolelusta kerätyt vanut. Helmet on halkaisijaltaan 12mm.

Norsuja olisi voinut tehdä vaikka kuinka paljon lisää, sen verran kivaa puuhaa oli ja nättikin siitä tuli. Nyt sitten uusia virkkausideoita kehittelemään ja jos sen unipesänkin saisi tehtyä...

Follow my blog with Bloglovin

38+0 neuvola ja rautaongelmia

Unohda siinä sitten!

Uusi raskausviikko pyörähti eilen käyntiin taas ja sen kunniaksi oli neuvola. Kaikki taas muuten ok, mutta hemoglobiini ei ole noussut, vaan oli vain 110, joten rautalisää pitäisi nyt syödä. Sykkeitä kuunnellessa ja sf-mittaa mitatessa vauva möyri aika kovasti. Pieni on muutenkin ollut melko vilkas, liikehtii pitkin päivää paljon ja tökkii jaloillaan kylkiluihin. :D Iltaisin potkii vasenta kylkeä, jolla yritän nukkua. Pää oli alaspäin edelleen, mutta aika ylhäällä ja liikkuvainen eli mitään kiinnittymistä ei ole tapahtunut. Jos nyt alkaisi synnytys vesien menolla, niin pitäisi mennä ambulanssilla vaakatasossa sairaalaan. Seuraava neuvola onkin sitten laskettuna päivänä, toivon kyllä kovasti, että silloin olisi vauva jo sylissä. :D

Paineet 115/74

Hb 110

Sf-mitta 32cm

Vauvan syke 150+

Painoa viikossa +570g

Tänä aamuna otin tyhjään vatsaan Retafer-rautatabletin, mutta se tuli alle kahdessa tunnissa kaaressa ulos. En muistakaan, milloin olisin viimeksi oksentanut. Koko päivä on sitten mennyt enemmän tai vähemmän ällöttävässä olossa, jonka oksentaminen mulle aina aiheuttaa. Nyt pitäisi sitten keksiä jotain muuta, jolla tuon raudan saisi nousuun. Alkajaisiksi ostin kaupasta ruuaksi veri- ja pinaattilättyjä ja jälkiruuaksi c-vitaminoitua mansikkasoppaa. Ja aamulla söin kananmunan täysjyväruisleivän välissä. Hedelmiä ja marjoja olen kans syönyt paljon, joten kai sen pitäisi näinkin ruveta nousemaan.

Muuten aika alkaa tulla tooodella pitkäksi ja ehkä tuon matalan hemoglobiinin takia olo ei ole ihan virkein ja energisin mahdollinen. Tällä viikolla olen virkkaillut vaunulelua (siitä lisää kunhan saan sen valmiiksi), käynyt pyörimässä alennusmyynneissä (ei löytynyt oikein mitään, vaikka POPin vaatteet kovasti houkuttelikin) ja pelannut liikaa Candy Crushia. Tänään käydään hakemassa uusi pyykinpesukone, niin saan sitten pestä pyykkiä (jota muuten kertyy aika kovasti viikossakin) ja huomenna ajattelin käydä koiraa juoksuttamassa metsässä.

Harjoituskappale. ;)

Juhannus vietetty ja vauvan peitto valmis

Meillä on takana ihanan rento vihreä ja valoisa juhannus. Aurinko tuli aattoiltana näkyviin ja paistoi hienosti koko illan ja juhannuspäivänkin. Lämmintäkin oli juhannuspäivänä 14 astetta, joten ei erityisen kylmäkään ollut. Vietettiin juhannusta minun vanhempien luona, grillailtiin, saunottiin ja oleskeltiin. Mie virkkasin vauvan peitonkin valmiiksi - sen, jonka aloitin joskus talvella. Siitä kuva alempana. 

Juhannuspäivänä Henkka kävi heittelemässä perhoa, mie istuskelin sillä välin koirien kanssa hiekkarannalla ja nautiskelin rauhasta ja hiljaisuudesta, tekee niin hyvää päästä välillä hiljaisuuteen ihan keskenään. Sieltä mentiin käymään minun mummolassa, pitkästä aikaa. Huomenna olisi sitten ohjelmassa ehkä koiranäyttelyä ja pyykinpesukoneen shoppailua. ;)

Vauva oli myös masussa oikein vilkas koko juhannuksen ajan ja on selvästikin asettunut pää alaspäin. Iltaisin, kun yritti laittaa nukkumaan, tuli potkuja vasempaan kylkeen ja pää ja kädet räpelsivät alakertaa, ei muuten erityisen mukavaa... :D Masu tuntuu myös laskeutuneen hirmu alas ja. Juhannuksen aikaan sai myös kärsiä kaiken maailman kivuista ja kivuttomista harjoitussupistuksista, nytkin tuntuu. että maha ratkeaa ja närästää ja kylkiä pakottaa. Ehkä tässä joskus pääsee synnyttämään? Ei tahtoisi enää millään malttaa, kun laskettuun on aikaa ihan vähän päälle 2 viikkoa.

Pelto kultaisenaan voikukkia

Kemijoki ♥

Kehto odottaa nukkujaa ja peittokin valmistui!

Operaatio peitto & makuuhuoneen uutta ilmettä

Olen käsitöiden tekijänä sellainen, että aloitan kyllä vaikka minkälaisia projekteja; villasukkia, vanttuita, koiran takkeja ja nyt sitten keksin, että voisin tehdä vauvan peiton. Saa nähdä kuinka tässä käy. Tarkoituksena olisi isoäidin neliöistä tehdä sen kokoinen peitto, että se kävisi vähän muuhunkin kuin ihan pikkuisen peitoksi. Ensin piti opetella tekemään isoäidin neliöitäkin, edelliset virkkuukokemukset ovat nimittäin yläasteelta. Onneksi niiden tekeminen ei osoittautunut kovinkaan vaikeaksi. Nyt pitäisi vain saada pidettyä motivaatiota yllä, että noita neliöitä jaksaisi tehdä riittävän paljon eikä tässä hommassa käy niin, että peitto valmistuu sitten, kun lapsi menee kouluun. ;) Nyt valmiina on 13 neliötä ja tarkoitus olisi tehdä useampi kymmen.

Makuuhuoneeseen sain lopultakin haettua pimennysverhokankaan ja pari viikkoa sitten ompelinkin ne valmiiksi. Tosi nätit tuli. Päiväpeiton löysin eilen kirpparilta, ihan täydellisen värinen! Aiemmin meillä oli makuuhuoneessa tummansiniset Ikean halvimmat pimennysverhot, jotka imivät kesällä kaiken lämmön itseensä ja päiväpeittona miehen mummin vanha niin 80-lukulainen päiväpeitto kuin voi olla. Tiedättehän, kiiltävää liukasta kangasta ja väriltään beigen ja vaalean kirjava. Nyt tykkään meidän makuuhuoneen väreistä ainakin. Saa nähdä minne me survaistaan vauvan sänky, ei nimittäin ole makuuhuoneessa yhtään liikaa tilaa.