Pitäisi oikeastaan ryhdistäytyä tämän blogin pidon kanssa ja kirjoitella enemmän asioita muistiin. Harmittaa varmasti jälkeen päin, jos mitään ei ole tallessa...
Kerrottiin Henkan vanhemmille noin viikko sitten ennen mökille lähtöä. Hyvin vaivautuneina istuttiin pöydässä ja kun Henkan äiti rupesi kyselemään, että onkos teillä jotain salaisuuksia ja arvasi, että vauvauutisia (kysyi, että "Koska se syntyy?!"), niin Henkan isä tokaisi, ettei se halua kuulla koko asiasta, koska sitten olisi kaikki pilalla. Kylläpä tuntui ikävältä. Hipsittiin vähin äänin kotiin.
Henkan äiti kävi vielä yhtenä päivänä ennen mökille lähtöä meillä muka tuomassa postilaatikon avainta, kun Henkka oli yksin kotona ja se oli kyllä ihan innoissaan uutisesta eikä pitänyt asiaa pahana ollenkaan. Henkan isäkin soitti lauantai-iltana, kun oltiin mökillä ja pyyteli omalla tavallaan anteeksi ja pyysi käymään (tuomaan ne postit). Käytiin sitten sunnuntaina siellä. Ainakin mies on ihan isänsä poika. Vähän hidas suhtautumaan uusiin juttuihin...
Henkan mummi oli kuiskannut Henkalle, että "kyllä niitä vahinkoja on hänellekin tapahtunut". Ah, on ne ihania... Sitten Henkan vanhemmat hössötti jostain kehdosta ja sellaisista, kyseli, että miten menee ja miten mie olen voinut. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan ok, ei välit menneet eikä muutenkaan mitään ihan hirveää suhtautumista alun ajatuksen totuttelemisen jälkeen.
Me kaksi ollaan kuitenkin jo onnellisia siitä, että meille tulee vauva. Henkkakin, vaikka sitä pelottaakin. :D
Huono olo on tänä aamuna taas vaivannut alkuraskauden tapaan, mutta ei onneksi edelleenkään ole tarvinnut oksentaa. Eilen kävin ostamassa mammafarkut ja ai että, helpotti tämä töissä istuminenkin.
