Tutulta vaikuttaa

6. Raskausviikko loppupuolella ja etova olo on täällä. Mitään ei tee mieli, mutta koko ajan on nälkä. Aamuisin tuntuu kuin ois ollu viikon mahataudissa, kauhea nälkä ja heikotus. Nukutin Aadaa päiväunille, niin mietin, että on tämä saakeli taas hommaa ku olo oli niin kamala. Aika lailla päivälleen tuntuu etenevän samalla tavalla tämä raskaus, joten jos oireet etenee samaa kaavaa jatkossakin, niin kyllä tämä ällötys vielä loppuukin.

Välillä epäilyttää, onko siellä masussa tosiaan pieni uuden elämän alku, mutta kai siellä sitten on. Syömisiin liittyen myös kahvin juonti on mahdotonta, kun sen jälkeen saa juosta vessaan vatsa kuralla. Eipä ole vaikeuksia noudattaa max. 3dl/kahvia per päivä -suositusta.

Piti taas kertailla vähän ruokasuosituksia, kun ei niitä kaikkia ihan muistanut. Siitä tuli mieleen, että pitäisi ehkä varata neuvola-aika. Nyt ollaan kuitenki lähdössä pariksi viikoksi reissuun pohjoiseen, niin ehkä sen jälkeen ku eletään yhdeksättä raskausviikkoa. Voiko se olla jo niin pitkällä?!

Opiskelujakin pitäisi saada etenemään ja hankkia harjoittelupaikka. Jännittää, saako sitä ja mistä.

Positiiviselta vaikuttaa

Tämmönen tuli tehtyä 30.8. Ihan selkeä plussa, jota osasin jo epäilläkin, kun lähes päivän tarkat menkat oli myöhässä jo 5 päivää. ❤️ Toivotaan kovasti, että pikkuinen pysyy mukana ja ensi keväänä meillä olisi taas vauva ja Aada saisi pienen sisaruksen.

Raskausoireista löytyy lievä väsymys, ajoittain etova olo (etenkin iltapäivisin), hengästyminen olemattomasta ja jatkuva pissalla juokseminen. Aika lailla samoin ku Aadastakin silloin. Vielä ei niin lamuttavaa väsymystä ole tullut eikä toivottavasti tulekaan, opiskelu+taapero+raskausväsy on huono yhdistelmä.

Ollaan ehditty jo tovi odotella plussatestiä, joten tällä kertaa lähtökohdat odotukseen ovat ihan toiset kuin viimeksi, kun itse olin alusta asti onnellinen raskaudesta ja miehellä kesti toipua järkytyksestä melkein koko raskaus ja sillä jännitti tuleva kovasti. Nyt ollaan molemmat iloisen odottavalla mielellä heti alusta lähtien. Toki jännittää, miten kaikki tulee menemään ja miten opiskelut ja kaikki saa sovitettua yhteen, mutta pitää yrittää pitää positiivinen mieli yllä ja kaivaa kadonnut opiskelumotivaatio jostain.

Vähän kadehdin niitä ihmisiä, jotka luottaa elämään ja asioiden sujumiseen niin kovasti, että pystyvät olemaan onnellisia ja luottavaisia koko raskauden ajan. Itselläni on jostain syystä aina takaraivossa se pieni pelko, että jospa kaikki ei menekään hyvin. Sellainen on vaan niin turhaa, kun minkä sille sitten voi, jos jotain sattuisi ja mitä, jos kaikki meneekin ihan hyvin; tulee vaan turhaa murehdittua ja jää kaikesta nauttiminen sivuosaan.

2-vuotias

Meidän 2v on reipas, puhelias ja touhukas tyttö, joka tykkää koirista, kissoista, palapeleistä, prinsessoista, tarroista ja kiipeilystä.

Koska me asutaan nykyään 750 km päässä Rovaniemeltä eikä tunneta täältä juuri ketään, vietettiin neidin syntymäpäivää meidän pienen perheen kesken käymällä Hoplopissa ja syömällä mansikkakakkua. Oli oikein Aadan mieleinen synttäripäivä. Lahjaksi Aada sai Duploja, lintuhousut, tarrakirjan, muumi-palapelejä ja nallen. Osa lahjoista tuli postissa. Toivottavasti ensi vuonna päästäisiin sitten juhlimaan vähän suuremmalla porukalla.

1v 6kk, mitä meille kuuluu?

Meidän neitokainen on nyt jo 1v 6kk ja touhukas huumorintajuinen ilopilleri, jolla on ihan höpsöt jutut. Meidän vanhempien mielestä hän on tietysti myös maailman suloisin lapsi. Ihan rehellisesti sanottuna en voinut uskoa, että rakkaus lapseen voisi jotenkin kasvaa ajan myötä, mutta kyllä se vaan voi. Jotenkin se, miten lapsesta tulee oma ihana persoonansa, tekee siitä joka päivä vaan ihanamman ja ihanamman. Sen kaikki omat höpsötykset, uudet taidot ja ylpeys niistä. Kaikkea sitä on niin ihana saada seurata. Joko olen maininnut, että hän on ihana? ♥

Aada alkoi kävelemään kunnolla 13.8., neiti käveli ihana kummitädin ostama mekko päällä pitkät pätkät ja selvästi nautti uudesta taidosta valtavasti. Jännittävääkin se oli ja piti ihan hihkua ilosta kädet korkealla ja olkapäät korvissa kiinni. 😀 Kävelyn oppimisen myötä maailma alkoi laajeta ja kaikesta löytyi kivoja uusia juttuja. Se helpotti taas myös äidin ja isän hommia, kun napero alkoi viihtyä paremmin ulkonakin. Onhan se kivempi kävellä kuin kontata. Käytiin syksyllä puistoilemassa ja leikittiin ulkona paljon. Keinuminen on Aadasta tosi kivaa ja lokakuussa Aada oppi laskemaan liukumäetkin yksin takaperin.

Syksyllä mie aloitin opiskelut sosionomiksi ja Aada oli muutaman kuukauden päiväkodissakin 10pv/kk. Sairasteltiin koko syksy oikein tehokkaasti, flunssaa oli flunssan perään ja yksi pissatulehdus ja sitkas silmätulehduskin meille rantautui päiväkodista. Nyt kun päiväkodissa ei ole käyty, niin eipä ole sairasteltukaan. Päiväkodissakin Aadalla sujui kyllä muuten hyvin, sairastelujen ja aika harvojen päivien takia ei kuitenkaan ihan kauhean hyvin sopeutunut, joten melkein joka kerta jäi pienten itkujen kanssa sinne. Päiväkodissa muuten oli kuulemma oma höpöttelevä itsensä ja viihdytti muita. Eiköhän siis pärjää päiväkodissa hienosti sitten, kun jossain vaiheessa pitää taas sinne mennä.

Avoimen päiväkodin tai perhekerhon suhteen voitaisiin kyllä vähän aktivoitua, ei Aadalle varmaan pahaa tekis silloin tällöin ikätovereiden seura. 🙂 Tänään käytiin neuvolakäynnin lisäksi avoimessa päiväkodissa, Aada touhusi siellä niin innoissaan, että pitää oikeastioikeasti ryhdistäytyä ja ruveta käymään useammin!

Neuvolassa käytiin tosiaan ja siellä oli sellainen ”laajempi” neuvolakäynti, johon kuuluu myös lääkäri, joka on kylläkin vasta helmikuun puolessa välissä. Neidin mitat on nyt 82,1cm ja 11,550kg. Varsin keskikokoinen tyttö siis on ja keskikäyrillä kasvaa. Muutenkaan ei mitään erityistä ollut, Aada puhuu jo useita sanoja ja täydentää jatkuvaa pulputustaan sitten omalla kielellään. Osaa sanoa mm. äiti, isi, tissi, ankka, kenkä, auto (auko), appa, ei, ihahhaa, hauhau, mau, pöllö (öppö), hana, mummo, pappa, amme jne.

Mistä tulikin mieleen, että imetyksen päätin lopettaa eilen. Aada on jo pitkään käynyt tissillä ihan pikaisesti ja sitten vetänyt paidan päälle ja taputtanut tissiä ja sanonut, että loppu. Eilen sanoin itse neidille, että loppu, eikä sen jälkeen enää tissiä pyydellyt edes saunassa. Ilmeisesti oli saanut tarpeekseen. Vielähän toki voi tulla kausia, että tissiä tekiski mieli, mutta eiköhän tämä alkanut olla Aadan osalta tässä – 1v 6kk imetystä on minusta ihan hieno määrä jo. 🙂 Lisää imetyshommia sitten toivottavasti joskus Aadan pikkusisaruksen kanssa.

Vuoden ikäinen

1-vuotias Aada on aurinkoinen, sosiaalinen ja reipas tyttö. Vuoden ikäisenä Aada ei vielä itsekseen kunnolla kävele, sisällä jotain askelia, mutta ei vielä ihan täysin. Ensimmäiset askeleet otettiin muuten 13.7. Aada osaa joitain sanoja kuten tärkeät äiti, isi ja tissi, sekä kukka. Koira on hauhau ja kissa oikein kimea iiii (miau). 😀

Neuvolassa käytiin saamassa parit rokotteet ja mittailemassa meidän tyttö. Tämän hetkiset mitat ovat 75,3cm pituutta ja 10,110kg painoa. Neuvolakorttiin kirjattiin: ”Paljon onnea 1-vuotiaalle! Ihana aurinkoinen Aada 🙂 Kävelee hienosti tuen kanssa, konttaa. Useita sanoja jo tulee; äiti, tissi, hauhau yms. Hyvin kehittyy ja kasvaa. Ruoka maistuu, normaalia ruokaa syö.”

Meillä tosiaan on alettu antaa Aadalle samaa ruokaa kuin mitä mekin syödään. Ei oikeastaan mitään poikkeuksia ole, paitsi jos on kovin marinoitua ruokaa tai grilliruokaa, niin sitten vähän mietitään, mitä annetaan. Syödään kuitenkin ihan tavallista kotiruokaa muutenkin.

Elämä 1-vuotiaan kanssa on kyllä ihanaa. Vaikka välillä harmittaakin, kun äiti ja isi ei ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa, niin pääosin neiti 1 vee on niin hyväntuulinen ja tyytyväinen lapsi. Uutta opitaan kovaa tahtia ja vuorovaikutus on aina vaan helpompaa ja monipuolisempaa. Tämän hetken hitti on kaikenlaiset musiikkileikit ja lorut. Ja ne varmaan kyllä säilyttää suosionsa vielä pitkään. Leluista lempparit on syntymäpäivälahjaksi saatu pehmokissa ja edelleen rakas panda.

Ensimmäinen syntymäpäivä

Koti jossa on yksivuotias, omistaa elävän auringonsäteen.

Meidän ihana aurinkoinen Aada täytti vuoden 21.7. ja samana päivänä juhlittiin synttäreitäkin. Synttärit sattui helteisen heinäkuun keskelle, meillä kotona oli lämmintä helteiden ajan noin 28 astetta, joten pidettiin synttärit mummin ja papan luona. Vieraina oli vain isomummo, isotäti, mummot, papat, täti ja eno tyttöystävineen. Kummit ei päässeet töiden vuoksi juhlimaan oikeana päivänä, mutta kävivät sitten myöhemmin.

Juhlat meni tosi hyvin. Leivoin itse synttäreille mansikkakakun, Henkka teki pari pitsaa ja anoppi teki rieskarullia. Lisäksi ostin keksejä, joita kukaan ei tainnut syödä, mutta tulipa syötyä sitten myöhemmin itse. Koristeina oli 1v-ilmapalloja, tavallisia ilmapalloja, värikkäitä lyhtyjä ja kissaservetit.

Aada sai lahjaksi Marimekon mekon, pehmokissan (rakkautta ensi silmäyksellä!), Brion palikkalaatikon, paidan ja hameen, panda-tyynyliinan, Emo ja Poikanen -kirjan, Muumi-aterimet ja leikkipuhelimen. Mieleisiä ja mukavia lahjoja olivat.

Aadan juhlapäivä sujui hyvin, vaikka neiti ei nukkunutkaan kuin autossa hetken aikaa ennen kuin ajettiin mummin ja papan luokse. Yhtään kiukuttelua ei tullut, hieman yliväsynyttä hirinää sen sijaan kyllä juhlien loppupuolella. 😀

Ensi vuonna juhlitaan sitten mahdollisesti isommin ja toivottavasti hieman vähemmän hikisen helteisissä tunnelmissa kotona. Harmillisesti kunnon 1v-kuvat tuo ihana mekko päällä unohtui ottaa, mutta pitää yrittää muistaa ne myöhemmin!

Aada 11kk

Aada täytti viikko sitten 11kk, kuukauden päästä juhlitaan sitten jo 1v-synttäreitä! 11kk ikäinen Aada on reipas ja touhukas tyttö, joka osaa seistä ilman tukea, kävelee tukea vasten kovaa vauhtia, konttaa, osaa sanoa äiti, isi, tissi, kukka, hauhau ja namnam. Aada on hymyileväinen eikä ujostele juurikaan. Vieraissa ihmisjoukoissa, kuten juhlissa tai avoimessa päiväkodissa, Aada ihmettelee hetken ja sitten alkaa mahdoton touhu ja tohina.

Yleisesti ottaen Aada nukkuu yhdet päiväunet, parhaimmillaan klo 12-15. Yöimetys jätettiin pois ja meillä nukutaan yhtenäisesti noin 21-6. Aamulla ensimmäisenä pitää saada tissiä ja sitä nautiskellaankin sitten piiitkään ja hartaasti. Selvästi imetyshetket on kuitenkin tärkeitä edelleen ja imetystä jatketaan päivällä varmasti vielä pitkään. Öisin on kuitenkin ihana nukkua. Toki satunnaisesti Aada edelleen heräilee kesken yötä itkemään, ja vaatii hieman rauhoittelua, mutta nukahtaa uudestaan itsekseen ilman tuttia.

Ulkona parhaita juttuja on keinuminen, mäenlasku ja kiipeily. Valitettavasti myös hiekkaa ja etenkin kiviä on edelleen kiva lappaa suuhun… Leikkipuistossa ollaan käyty ahkerasti lähes joka päivä, meidän lemppari on Kirkkolammen leikkipuisto. Se on sopivan pieni ja rauhallinen eikä siellä ole liikaa soraa joka paikassa. Lenkkeillään edelleen myös ihan kivasti, mutta Aada ei enää viihdy rattaissa kuten ennen, joten välillä pitää pysähtyä jonnekin, että malttaa taas istua. Metsälenkeillä Aada matkustaa Manducassa ja siihen nukahtaa helposti ja nopeasti.