Raskausviikko 16+0

Rosson Quattro Stagioni

Nyt olisi sitten raskausviikko 17 ja olen reissussa Helsingissä. Tänään oli ensimmäistä kertaa kauhea närästys. Ratikassa piti hypätä paria pysäkkiä aiemmin pois kyydistä, kun tuntui että oksennus lentää muuten. Oli siinä tosin se hyvä puoli, että näki Helsinkiä hieman paremmin. Näin Mannerheimin patsaankin. Muuten kävin Forumissa ja Kampissa. Ostin sieltä äitiysliivit ja kävin ihastelemassa vauvan vaatteita. Varsinkin Name itin vauvanvaatteet on ihana älyttömän söpöjä!

Tuntuu että vatsa on kasvanut myös kovasti. Onneksi vielä aamulla vatsa on kohtuullisen kokoinen, mutta varsinkin iltaa myöten olisi tosi vaikea peitellä sitä - onneksi ei tarvitsekaan. Odotan kovasti että alkaisin tuntea vauvan liikkeet, muutama päivä sitten ajattelin että tunsin ne, kun makasin vatsallaan, mutta en ole ihan varma.

Muuten olo on ollut hyvä, mitä nyt hormonit heittelee ja välillä herkistyy kauhean helposti. Itku ei ole kovinkaan tiukassa, viimeksi itkin ennen lähtöä jo valmiiksi koti-ikävää ja sitä että miehen kaveri oli käymässä, vaikka olisin halunnut olla kahdestaan Henkan kanssa. (Voi kamala :D )

Masu 15+6

Toinen neuvola 15. raskausviikko

Tänään oli toinen neuvolakäynti enkä voi kun kiitellä meidän ihanaa neuvolatätiä. ♥ Juteltiin voimavarakyselyn pohjalta kaikenlaisista asioista, peloista ja huolista ja muista, teki varmasti Henkallekin ihan hyvää. Se kun jännittää ja pelkää pahinta jatkuvasti.


Painoa oli tullut 3kg, tuntuu kauhean paljolta...! Toisaalta, onpa nuo tissitkin kasvaneet. On tosin vatsakin. Sykettäkin kuunneltiin jo vähän ylempää kuin aiemmin ja niin olen itsekin kotidopplerilla huomannut.


Syke oli nyt jotain 142-150, oikein hyvä siis. On aina yhtä ihanaa kuulla se hurja laukantapainen jumpsutus, joka siitä ministä lähtee. ♥


Viikonlopuksi lähdetään Koskenkylään huolehtimaan, että Liisa selviää viikonlopun, kun Henkan vanhemmat lähtee mökille. Meillä on myös Tessun kanssa ensimmäinen tokotreeni, huhhui!

14+0 uutiset appivanhemmille

Pitäisi oikeastaan ryhdistäytyä tämän blogin pidon kanssa ja kirjoitella enemmän asioita muistiin. Harmittaa varmasti jälkeen päin, jos mitään ei ole tallessa... 

Kerrottiin Henkan vanhemmille noin viikko sitten ennen mökille lähtöä. Hyvin vaivautuneina istuttiin pöydässä ja kun Henkan äiti rupesi kyselemään, että onkos teillä jotain salaisuuksia ja arvasi, että vauvauutisia (kysyi, että "Koska se syntyy?!"), niin Henkan isä tokaisi, ettei se halua kuulla koko asiasta, koska sitten olisi kaikki pilalla. Kylläpä tuntui ikävältä. Hipsittiin vähin äänin kotiin.

Henkan äiti kävi vielä yhtenä päivänä ennen mökille lähtöä meillä muka tuomassa postilaatikon avainta, kun Henkka oli yksin kotona ja se oli kyllä ihan innoissaan uutisesta eikä pitänyt asiaa pahana ollenkaan. Henkan isäkin soitti lauantai-iltana, kun oltiin mökillä ja pyyteli omalla tavallaan anteeksi ja pyysi käymään (tuomaan ne postit). Käytiin sitten sunnuntaina siellä. Ainakin mies on ihan isänsä poika. Vähän hidas suhtautumaan uusiin juttuihin...

Henkan mummi oli kuiskannut Henkalle, että "kyllä niitä vahinkoja on hänellekin tapahtunut". Ah, on ne ihania... Sitten Henkan vanhemmat hössötti jostain kehdosta ja sellaisista, kyseli, että miten menee ja miten mie olen voinut. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan ok, ei välit menneet eikä muutenkaan mitään ihan hirveää suhtautumista alun ajatuksen totuttelemisen jälkeen.

Me kaksi ollaan kuitenkin jo onnellisia siitä, että meille tulee vauva. Henkkakin, vaikka sitä pelottaakin. :D

Huono olo on tänä aamuna taas vaivannut alkuraskauden tapaan, mutta ei onneksi edelleenkään ole tarvinnut oksentaa. Eilen kävin ostamassa mammafarkut ja ai että, helpotti tämä töissä istuminenkin.

12+2 ULTRA

Käytiin ultrassa katsomassa meidän pikkuista miniä. Siellä se viuhtoi ja pomppi menemään välillä niin mahdottomasti. ♥ Kyllä siinä sydän suli, kun pienen näki ensimmäistä kertaa. Tuntui heti todellisemmaltakin koko juttu. Ultrassa muutenkin näytti kaikki olevan hyvin, joten nyt sitten varmaan vaan sitä rakenneultraa odottelemaan, joka on helmikuun lopussa. Neuvoloita ja lääkäreitähän tässä myös on.

Eilen kerrottiin minun vanhemmillekin, kyllä helpotti. Ne oli innoissaan, nuorempaa siskoa myöten. :D Ja onhan sitä itsekin innoissaan. Käytiin päivällä luistelemassa ensin koulun kentällä ja mentiin sitten syömään vanhempien luokse. Yritettiin kerätä rohkeutta melkein koko viiden tunnin ajan kunnes viittä vaille ennen kotiin lähtöä Henkka aukaisi suunsa ja sanoi äidille, että pitäisiköhän sinun hakea *isä* tänne, että olisi uutisia. Se varmaan arvasi jo siitä, ja lähti hakemaan isän ulkoa. Sitten me kerrottiin ja äiti hoki, että "sehän oli iloinen uutinen, oi että, sehän oli oikein hyvä uutinen!" ja isä vaan hymyili koko sen ajan, kun vielä oltiin siinä. Se kun ei paljon puhu.

Tänään kävin kirpparilla, löysin sieltä itelleni kengät, Tessulle pannan ja meidän minille ihanan pienen bodyn. Kuinka pieni sellainen vastasyntynyt oikein onkaan...

10+0 eka neuvola

Tänään oli ensimmäinen neuvola. Käytiin läpi syömisiä ja kaikkea sellaista yleistä, ja kuunneltiin sydänäänet. ♥ Ihanaa, tuntuu paljon todellisemmalta ja nyt mietin, että pitäisköhän ostaa itselleni doppleri :D Ja uskaltaisikohan sitä jo jouluna sitten kertoa. Ultraan tulee aika vissiin postissa...

Painoakin oli vain 71kg. Oon siis laihtunut siitä, mitä oon painanut vaikka vuosi sitten, ja siitä huolimatta, että nappi ei mene enää löysävyötäröisimmissäkään housuissa ihan sovinnolla kiinni, edes istuessa. :) Ei se ihan harhaa ollut, että persus mahtuu paremmin toppahousuihin. :'D Vaan eiköhän tuota painoa tule lisää, jos/kun tämä raskaus etenee.

Henkan kanssa puhuttiin eilen myös. Sitä kai vaan pelottaa koko juttu ihan hitosti, eikä se siksi tahdo uskaltaa puhua näistä. Se ei tullut neuvolaan mukaan, mutta aikoi se seuraavaan tulla. :)

9+3 jännää

9+0!

Nyt oltais niinku menossa jo raskausviikolla 10. Turvotusta on välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta kyllä sitä on. Alavatsalla ei enää ole makkaraa, vaan se on tasainen kiinteä kumpu. Jännää. :D

Ällöä oloa ei enää ole niin kovasti kuin tuossa reilu viikko sitten, mutta tänään jäi subwayssa lounasleipä kesken, kun en vaan saanut sitä enää alas ja Subista apteekkiin kävellessä mietin, että oksentaakohan sitä kohta ensimmäisen kerran. Työkaverin kahvi sai myös ällötyksen aikaan, se haju!!

Nenä on tukossa koko ajan ja välillä väsyttää kovasti, palelee myös välillä ihan kunnolla. Muuten menee ihan hyvin. Pelkään kylläkin koko ajan, että tämä raskaus menee kesken tai on jo mennyt kesken eikä meille mitään pikkuista tulisikaan. Jännää, miten sitä rakastuu siihen pieneen sisällään heti. Tai sen tuntee heti omakseen, vaikka se on vasta olematon möykky.

Henkkakin totesi tuossa yhtenä päivänä, kun näytin Facebookin hellevauvat -ryhmää, että oikeastaan on ihanaa, että meille tulee vauva (jos kaikki hyvin menee) ja että sekin on hyväksynyt asian, vaikka tulikin alkuun kovana järkytyksenä. ♥ Minun RAKAS :')

Tiistaina olisi eka neuvola, jännittää vähän sekin! Saa nähdä tuleeko Henkka mukaan.

8+1 ja voihan plääh

Väsymys, ällötys ja nälkä! Varsinkin niinä aamuina, kun pitäisi herätä aikaisin töihin, ällöttää ihan kiitettävästi. Huono olo tulee aina, kun ei syö tarpeeksi usein ja väsymys on ihan jokapäiväinen vieras, nukkui minkä verran hyvänsä. Nälkä tulee aina parin tunnin päästä, niin että kaupungilla käydessäkin pitää melkein olla eväsleivät mukana...


Ihmettelen, miten ihmiset jaksaa näitä raskauksia. Henkkakin totesi kauniisti, että näytät siltä niinku olisit parhaat päivät nähny.... Mikä kohteliaisuus........


Koiratkin on olleet rasittavia ja ollaan Halitsun myyntiä mietitty, mutta en tiedä sitten. Raaskiiko sitä? Se mokoma meni ja kusi sänkyynkin. Kaikki peitot, tyynyt ja petarikin jouduttiin pesemään. Tessu taas söi luuta vähän turhan touhuissaan ja sillä meni sitten vatsa sekaisin...


2 viikkoa ekaan neuvolaan.