Mahatauti + vauva

On yhtä kuin katastrofi. Onnistuin hankkimaan itselleni noroviruksen mummolasta pääsiäisen pyhinä, sunnuntaina käytiin Aadan kanssa mummolassa. Maanantaina iltapäivällä mies lähti työhaastatteluun toiselle paikkakunnalle ja mie jäin yksin Aadan ja koiran kanssa kotiin. Kävin illalla leppoisasti iltalenkillä Aada liinassa, kierrettiin jään kautta, kun vielä voi. Mie kävin suihkussa ja siirsin kuvat koneelle ja mietin, että vähän kyllä mahassa on sellainen ikävä tunne, mutta niinhän mulla usein on, kun on herkkä maha. Mies yritti soittaa, kun nukutin Aadaa ja soitin sille takaisin joskus puoli kymmenen aikaan illalla. Valittelin sillekin, että nyt taisi norovirus iskeä ja niinhän se teki.

Oli aika kauheaa yrittää imettää yöllä ja juosta vessassa puolen tunnin välein herättämättä lasta. Kolmen jälkeen tahti onneksi hidastui eikä vessassa tarvinut käydä enää niin usein. Mutta vitsi sitä oloa, sitä oli niin loppu ja poikki. Laitoin jo illalla äidillekin viestiä, että nyt iski mahatauti ja oon yksin kotona. Aadan kummitäti eli minun pikkusisko lupasi sitten töiden jälkeen tulla auttamaan Aadan hoidossa, mutta oli kyllä elämän pisin aamupäivä ennen sitä.

Vaippaa vaihtaessa mietin, että pökerrynkö vai enkö, tippuuko lapsi vai ei. Ja sitten piti miettiä, että miten saan syötettyä tuolle naperolle aamupuuron, kun pystyssä ei jaksanut yhtään olla. Onneksi olin ostanut kaappiin yhden Pirkan pussipuuron, jonka lämmitin vesihauteessa ja syötin Aadalle sylissä. Yritin ottaa Aadan kainaloon, että oltais nukuttu päiväunet, mutta ei se millään suostunut. Lattialla se vain huusi tai yritti kiipeillä jatkuvasti. Päiväruuaksi neiti sai hedelmäsosetta, jonka joten kuten sain syötettyä.

Onneksi sisko tuli, toi Aadalle ruokaa, mulle juomaa, siivosi keittiön ja tuli hoitamaan koirankin, joka muuten pidätteli kiitettävästi edellisillasta iltapäivään asti. Äitikin kävi siivoilemassa ja huolehtimassa Aadasta ja mie sain pari päivää lepoaikaa, kun mieskin tuli kotiin.

Torstai-aamuna sitten mieskin sairastui. Itse olin hädin tuskin kunnossa, mutta eihän se auttanut kuin lähteä ulos talsimaan koiran kanssa, käymään kaupassa ja laittamaan Aadaa päiväunille. Tauti kyllä onneksi nopeasti helpotti sitten, kun sai syötyä, mutta hirveä tauti oli. Mahataudilta voitais nyt välttyä taas seuraavat kymmenen vuotta, kiitos!

Turvaistuin ja mihin päädyttiin?

Turvaistuinviidakossa seikkailu on melkoinen työmaa. Turvaistuimia on niin mahdottoman paljon ja mistä sitä tietää, mikä on hyvä ja mikä ei? Isofix vai turvavyökiinnitys? Palkki vai 5-pistevyöt? Selkä vai kasvot menosuuntaan? Kuka näistä kaikista nyt voi tietää ja osaa ottaa kaiken huomioon?

No, meille oli ihan selvää, että selkä menosuuntaan mennään ja mahdollisimman pitkään, kun se on lapselle kaikista turvallisin tapa matkustaa. Alun perin olin suunnitellut meille istuimeksi Klippan Triofixiä. Olin päättänyt jo, että siitä saadaan istuin koko istuinajaksi, kun kiloiksi mainitaan 9-36kg. Todellisuudessa selkä menosuuntaan sillä ei olisi pystynyt menemään niin pitkään kuin todennäköisesti tarve vaatii. Kuvittelin myös, että isofix-kiinnitys olisi ihan ehdottomasti turvavyötä parempi, mutta tämäkään ei pidä ihan paikkansa, sillä isofix-kiinnitteisessä istuimessa lapsi menee n. 18kg asti, mikä ei sitten riitä loppuun asti, vaan turvavyöistuimeen tai kasvot menosuuntaan pitäisi siirtyä ehkä jo hieman liian pienenä.

Näitä juttuja en tiennyt ennen tämän turvaistuimen hankintaa, vaan meidän turvaistuimen hankinnan tielle tuli miehen pienoinen piheys. Se ilmoitti, että Klippan on vähän turhan kallis ja eikö niitä muka muitakin ole. Se löysi heti alennuksesta tämän Britax Hi-Way 2:n joka osoittautui pikaisella testien selaamisella oikein päteväksi istuimeksi (helppo kiinnittää, saa tukevasti paikoilleen), joten tähän sitten päädyttiin. Tämä onkin hyvin pärjännyt testeissä ja tähän pitäisi mahtua pitkään. Turvaistuimen valinnassa suuri hyöty on kyllä tästä Turvaistuinblogista ja sen facebook-ryhmästä.

Asennus oli aika helppo, tosin sovituskiila jouduttiin hankkimaan lisäksi, kun meidän auton penkit on niin kaltevat, että ilman asento olisi jäänyt liian pystyksi. Mutta siinä se napero nyt matkustaa isojen tyttöjen istuimessa, en tiedä viihtyykö yhtään sen paremmin tai huonommin kuin ennenkään. Autolla matkustaminen ei ole oikein Aadan juttu, jos ei väsytä.

Äitikin kuntoon?

Hankin joulukuussa salikortin Easyfitille ja olen siellä nyt käynytkin. Ensimmäisellä kerralla kävin spinningissä, se ei ehkä aivan ollut minun juttu, mutta sen jälkeen on tullut käytyä salin puolella. Vaati se melkoisen rohkaistumisen itseltä, mutta ylitin itseni kyllä hienosti. Nyt on hankittu selkä- ja rintalihakset kipeiksi yhdellä kertaa ja toisella kertaa jalat. Tekee kyllä niin hyvää! Toivottavasti voin tätä harrastusta jatkaa vielä tulevaisuudessakin. Tuntuu mahtavalta liikkua oikein kunnolla.

Äitiyden myötä olen muutenkin reipastunut. Olen uskaltautunut vauvakerhoon, salille, kokeilemaan liinoja vieraaseen paikkaan, juttelemaan rennommin vieraiden kanssa ja hankkimaan kirppispöydän yksin. Jotenkin ajatus siitä, että tämä edesauttaa sitäkin, että Aada kasvaa reippaaksi lapseksi, antaa mulle rohkeutta tehdä asioita, jotka menee oman mukavuusalueen ulkopuolelle. En halua, että Aada oppii minulta sen asenteen, että "en kehtaa, mitähän kaikki ajattelee", kun ei sillä ole tässä elämässä juuri merkitystä. Mulle tekee niin hyvää tämä äitiys.

Punnitsin itseni salilla lauantaina 20.1., silloin painoa oli 74,3kg ja viimeksi kun tein jalkaprässiä, tein yhdellä jalalla ensin 30kg painolla ja sitten molemmilla jaloilla yhteensä 60kg painoilla. Tuntuu hyvältä ajatukselta kirjata nämä ylös. Jos vaikka kehityksenkin huomaisi sitten. Mitat voisin myös ottaa ylös huomenna aamusta.

Aada 6kk

Meidän 6kk ikäinen Aada yrittää kovasti lähteä liikkeelle, pyörii napansa ympäri, nousee käsivarsiensa varaan, nauraa käkättää Tessulle ihan hulluna, tykkää puurosta ja hedelmäsoseista, mutta pitää herkkuna myös perunaa ja porkkanaa. Aada myös istuu pieniä hetkiä tuetta ja seisoo tukevasti jalkapohjillaan, kun kainaloista kannattelee.

Unihommat sujuu niin, että yleensä tyttö laitetaan pinnasänkyyn illalla ja ekalla syötöllä pääsee viereen nukkumaan loppuyöksi. Aada syö noin pari kertaa yössä. Yleensä nukkumaan mennään noin klo 20 ja uuteen päivään herätään klo 6 jälkeen.

Päivisin nukutaan kahdet noin kahden tunnin päiväunet ja yhdet lyhyemmät illalla. Rytmiä päivissä alkaa olla oikein mukavasti. Aamuisin äiti ja isä käy kuntosalilla vuoropäivinä ja Aada nukkuu sillä välin päiväunia. Kovin montaa kertaa ei äiti ole vielä raskinut vauvaa jättää, vaikka isäkin pärjää Aadan kanssa yhtä hyvin kuin äitikin.

Imetys alkoi takkuamaan silloin vajaan 2kk iässä ja vieläkin on hieman takkuista puuhaa. Makuultaan imetys kelpaa neidille hyvin, muissa asennoissa Aada ottaa vain hörpyt ja sitten kieltäytyy syömästä. Välillä se tuntuu vähän raskaalta ja aiheuttaa stressiä, jos pitää jonnekin lähteä. Kantoliinassa imetys kyllä sujuu. Kantoliinaa käytetään nykyään lähinnä iltaisin, mutta kevään tullen päästään toivottavasti hiihtämään ja ainakin kesällä metsään kävelemään tyttö liinassa tai repussa, mihin tässä sitten päädytäänkään.

Meidän suloinen Aada Alisa on äidille ja isälle ihan tolkuttoman rakas. Ihana ilopilleri, joka tuo päiviin niin paljon ihanaa sisältöä ja elämää. ❤

Aada 3kk

Meidän 3kk ikäinen Aada on hymyilevä hyväntuulinen tyttö, joka saa äidin ja isin aina hyvälle tuulelle. Kiukkua tulee lähinnä väsyneenä, minkä ymmärtää hyvin. Päivissä alkaa olla jo kivasti rytmiä ja pystyy vähän suunnittelemaan, että mitä tekee ja milloin. Kun ikää on  tullut enemmän, niin viihtyy hereilläkin myös itsekseen eri hyvin verrattuna kuukauden takaiseen. 

Juttu luistaa ja hereillä ollessa juttelee eli "huuhuilee" jatkuvasti. Aada viihtyisi mieluiten masullaan katselemassa maailmaa, mutta harmillisesti siinä ei vielä ihan mahdottoman kauan jaksa olla, selälläänkin on kyllä ihan ok katsella lelukaaren leluja. Kuten kuvasta näkyy, niin kannattelee päätään hienosti ja nojailee käsivarsiinsa masullaan ollessa. 

Päikkäreitä Aada nukkuu parhaiten vaunuissa, yleensä aika tarkalleen 3h. Ja nukahtaa vaunuihin tosiaan ihan itsekseen ilman heijailua tai mitään - kunhan pistää ulkovaatteet päälle, niin uni tulee. Harmillisesti iltaisin se uni ei sitten yksinään tule millään, vaan aina pitää päästä äidin kainaloon ja tästä syystä miekin olen nukkunut ihan hyviä yöunia, kun ei voi jäädä itse kukkumaan hereille. Nukkumaan mennään klo 21 aikaan. Pitäisi kyllä ruveta opettelemaan itsekseen nukahtamista sänkyynkin, mutta vielä ei ole jaksanut ruveta siihen hommaan. Aamuisin meillä heräillään klo 7 maissa, kun päivän kakkalasti törähtää vaippaan... Hauska, miten kellontarkka vauva voi olla.

Rokotuksista meidän neitokaiselle ei tullut mitään jälkivaivoja. Rotan ansiosta vatsa ehkä on vähän löysemmällä, mutta se on toisaalta vain hyvä asia. Ei tarvi sitä vähääkään ähistä sen kanssa. Neuvolakäynnillä 2kk kohdalla takerruttiin painoon, kun 6 viikkoa kestäneiden rintaraivareiden ja 4-5h päiväunien takia ei kauhean hyvin syöty. Tehostettiin imetystä ja painoa tuli viikossa lähes puoli kiloa, joten ei ollut aihetta huoleen. Nyt sitten pään ympärys ei ollut kasvanut ihan riittävästi, joten saa nähdä, pitääkö sen takia mennä lisätutkimuksiin vai ei. Ei kyllä sinänsä ihmetytä, kun sen on joka kerta mitannut eri ihminen ja se on kuitenkin hankala mitata hosuvalta vauvalta. Ja vain parista millistä oli kiinni. Muuten neiti kasvaa hyvin. Pituutta on 60,8cm ja painoa 6130g, Aada käyttää vaatekokoa 62/68 vähän merkistä riippuen.

Arki luistaa hienosti ja Aadan kanssa on helppo lähteä joka paikkaan. Imetyskin on ruvennut sujumaan ilman raivoa, joten senkään puolesta ei enää hermostuta. Ihana pieni rakas on hän ♥

Ristiäiset; Aada Alisa

Meidän pikkuneiti sai nimekseen Aada Alisa. Ristiäisiä vietettiin eilen, 9.9.2017. Nimi oli todella helppo päättää, se kelpasi heti meille kummallekin eikä muita vaihtoehtojakaan juuri ollut mielessä. Hieman mietittiin, että Alisakin olisi ollut hyvä ensimmäinen nimi ja sen olisi voinut jättää säästöön, mutta päätettiin kuitenkin näin. Alisa on myös miehen mummin toinen nimi.

Kummeikseen pirpana sai minun vanhemman pikkusiskon, Hannan, ja miehen isosiskon, Johannan. Aadahan on syntynyt heidän nimipäivänä. ;)

Ristiäiset sujuivat ihanasti ja vieraita oli juuri sopivasti, kun oli minun yksi ystävä, sisarukset, vanhemmat ja mummo ja ukki, sekä miehen sisko ja hänen mies, vanhemmat ja mummi. Yhteensä meitä oli 17. Oli kiva tunnelma ja pappikin oli ihana. Aada käyttäytyi hienosti, välillä vähän itkeskeli väsyä, kun ei saanut sylissä kunnolla nukutuksi, mutta muuten oli oikein kiltisti. Kasteen ajan neiti nukkui kummin sylissä tyytyväisenä.

Ristiäislahjaksi Aada sai pari mekkoa, yöpuvun, helistimen, Komsiopallo-korun, purulelun, sukat, villasukat, sieviä pantoja, muumikulhon ja muumiaterimet.

Kauniin kakun taiteili minun pikkusisko Maija. ♥

Vauva 1kk

Kuukausi ihanaa (ja välillä vähän kamalaa) vauva-arkea takana. Nyt alkaa tuntua siltä, ettei jatkuvasti stressaa jostain sellaisesta kuin nukkuuko se, huutaako se vai mitä se tekee eli ollaan päästy vähän kiinni tähän tavalliseen arkeen. Maanantai oli ensimmäinen neuvolakäynti ihan neuvolassa ja käytiin myös kaupungilla pyörähtämässä.

1kk-ikäinen pikkumytty painaa 5040g ja on 55,5cm pitkä. Pipo on 38,5cm. Neuvolakorttiin kirjoitettiin: "Suloinen tyttö! Täysimetyksellä hienosti kasvanut. D-vit+. Heijasteet ja aukile normaalit. Iho siisti. Jäntevä neiti. Kaikki hyvin. :)" Painoa syntymästä on kuukaudessa tullut tosiaan yli 1kg ja pituuttakin 6cm, joten ruokaa riittää. Aika pirteä ja suht hyväntuulinen vauva on kyllä muuten, viihtyy hereillä välillä aika pitkiäkin aikoja ihmetellen maailmaa, mutta sen vastapainoksi sitten kitisee yliväsymystä.

Imetys sujuu hyvin ja on ihanaa puuhaa. Välillä tissillä raivoavan vauvan kanssa tulee epätoivo, että onkohan kaikki menossa pieleen, mutta suurimman osan ajasta kaikki sujuu paremmin kuin hyvin. Tuntuu hyvältä ruokkia oma lapsi ja pitää sitä lähellä. Ihmettelen niitä, jotka ei halua edes kunnolla yrittää imettämistä, kun onhan tuo niin mukavaa. Sen ymmärrän, ettei se vaan kaikilla onnistu yhtä hyvin.

Masuvaivoja on jonkin verran pienellä ollut ja niitä on sitten kitisty. Välillä tahtoo olla vaikeaa päästä uneen, kun juuri nukahtamisen hetkellä masua vääntää, niin se unihan menee tietysti siinä. Itse lopetin maidon käytön, kun ajattelin, että masuvaivat johtuisi niistä, mutta en ole ihan varma siitä. Pahimmilta huudoilta on kyllä viime aikoina vältytty.

Raskausaikana haaveilin pitkistä vaunulenkeistä, mutta niitä ei tämän sylivauvan kanssa harrasteta juurikaan. Vaunuihin ei nimittäin todellakaan nukahdeta ja jos niissä herätään, niin loppumatka lenkistä on taistelua siitä, pidetäänkö tuttia suussa vai huudetaanko kurkku suorana. Koska lenkillä on kuitenkin käytävä ja jonnekin liikuttava, niin nyt meiltä löytyy kantovälineitä useampiakin. On trikooliina, Tula-kantoreppu ja puuvillainen liina. Katselin ennen vauvan syntymää kantoliinassa tai -repussa olevien lasten kuvia ja mietin, että tuota voisi kokeilla, mutta en kyllä osannut kuvitella, että siitä tulisi meidän ensisijainen tapa liikkua. 

 Trikooliinassa ja puuvillaisessa

 Tulassa Prismassa ja H&M:llä