Turvaistuin ja mihin päädyttiin?

Turvaistuinviidakossa seikkailu on melkoinen työmaa. Turvaistuimia on niin mahdottoman paljon ja mistä sitä tietää, mikä on hyvä ja mikä ei? Isofix vai turvavyökiinnitys? Palkki vai 5-pistevyöt? Selkä vai kasvot menosuuntaan? Kuka näistä kaikista nyt voi tietää ja osaa ottaa kaiken huomioon?

No, meille oli ihan selvää, että selkä menosuuntaan mennään ja mahdollisimman pitkään, kun se on lapselle kaikista turvallisin tapa matkustaa. Alun perin olin suunnitellut meille istuimeksi Klippan Triofixiä. Olin päättänyt jo, että siitä saadaan istuin koko istuinajaksi, kun kiloiksi mainitaan 9-36kg. Todellisuudessa selkä menosuuntaan sillä ei olisi pystynyt menemään niin pitkään kuin todennäköisesti tarve vaatii. Kuvittelin myös, että isofix-kiinnitys olisi ihan ehdottomasti turvavyötä parempi, mutta tämäkään ei pidä ihan paikkansa, sillä isofix-kiinnitteisessä istuimessa lapsi menee n. 18kg asti, mikä ei sitten riitä loppuun asti, vaan turvavyöistuimeen tai kasvot menosuuntaan pitäisi siirtyä ehkä jo hieman liian pienenä.

Näitä juttuja en tiennyt ennen tämän turvaistuimen hankintaa, vaan meidän turvaistuimen hankinnan tielle tuli miehen pienoinen piheys. Se ilmoitti, että Klippan on vähän turhan kallis ja eikö niitä muka muitakin ole. Se löysi heti alennuksesta tämän Britax Hi-Way 2:n joka osoittautui pikaisella testien selaamisella oikein päteväksi istuimeksi (helppo kiinnittää, saa tukevasti paikoilleen), joten tähän sitten päädyttiin. Tämä onkin hyvin pärjännyt testeissä ja tähän pitäisi mahtua pitkään. Turvaistuimen valinnassa suuri hyöty on kyllä tästä Turvaistuinblogista ja sen facebook-ryhmästä.

Asennus oli aika helppo, tosin sovituskiila jouduttiin hankkimaan lisäksi, kun meidän auton penkit on niin kaltevat, että ilman asento olisi jäänyt liian pystyksi. Mutta siinä se napero nyt matkustaa isojen tyttöjen istuimessa, en tiedä viihtyykö yhtään sen paremmin tai huonommin kuin ennenkään. Autolla matkustaminen ei ole oikein Aadan juttu, jos ei väsytä.

Äitikin kuntoon?

Hankin joulukuussa salikortin Easyfitille ja olen siellä nyt käynytkin. Ensimmäisellä kerralla kävin spinningissä, se ei ehkä aivan ollut minun juttu, mutta sen jälkeen on tullut käytyä salin puolella. Vaati se melkoisen rohkaistumisen itseltä, mutta ylitin itseni kyllä hienosti. Nyt on hankittu selkä- ja rintalihakset kipeiksi yhdellä kertaa ja toisella kertaa jalat. Tekee kyllä niin hyvää! Toivottavasti voin tätä harrastusta jatkaa vielä tulevaisuudessakin. Tuntuu mahtavalta liikkua oikein kunnolla.

Äitiyden myötä olen muutenkin reipastunut. Olen uskaltautunut vauvakerhoon, salille, kokeilemaan liinoja vieraaseen paikkaan, juttelemaan rennommin vieraiden kanssa ja hankkimaan kirppispöydän yksin. Jotenkin ajatus siitä, että tämä edesauttaa sitäkin, että Aada kasvaa reippaaksi lapseksi, antaa mulle rohkeutta tehdä asioita, jotka menee oman mukavuusalueen ulkopuolelle. En halua, että Aada oppii minulta sen asenteen, että "en kehtaa, mitähän kaikki ajattelee", kun ei sillä ole tässä elämässä juuri merkitystä. Mulle tekee niin hyvää tämä äitiys.

Punnitsin itseni salilla lauantaina 20.1., silloin painoa oli 74,3kg ja viimeksi kun tein jalkaprässiä, tein yhdellä jalalla ensin 30kg painolla ja sitten molemmilla jaloilla yhteensä 60kg painoilla. Tuntuu hyvältä ajatukselta kirjata nämä ylös. Jos vaikka kehityksenkin huomaisi sitten. Mitat voisin myös ottaa ylös huomenna aamusta.

Aada 6kk

Meidän 6kk ikäinen Aada yrittää kovasti lähteä liikkeelle, pyörii napansa ympäri, nousee käsivarsiensa varaan, nauraa käkättää Tessulle ihan hulluna, tykkää puurosta ja hedelmäsoseista, mutta pitää herkkuna myös perunaa ja porkkanaa. Aada myös istuu pieniä hetkiä tuetta ja seisoo tukevasti jalkapohjillaan, kun kainaloista kannattelee.

Unihommat sujuu niin, että yleensä tyttö laitetaan pinnasänkyyn illalla ja ekalla syötöllä pääsee viereen nukkumaan loppuyöksi. Aada syö noin pari kertaa yössä. Yleensä nukkumaan mennään noin klo 20 ja uuteen päivään herätään klo 6 jälkeen.

Päivisin nukutaan kahdet noin kahden tunnin päiväunet ja yhdet lyhyemmät illalla. Rytmiä päivissä alkaa olla oikein mukavasti. Aamuisin äiti ja isä käy kuntosalilla vuoropäivinä ja Aada nukkuu sillä välin päiväunia. Kovin montaa kertaa ei äiti ole vielä raskinut vauvaa jättää, vaikka isäkin pärjää Aadan kanssa yhtä hyvin kuin äitikin.

Imetys alkoi takkuamaan silloin vajaan 2kk iässä ja vieläkin on hieman takkuista puuhaa. Makuultaan imetys kelpaa neidille hyvin, muissa asennoissa Aada ottaa vain hörpyt ja sitten kieltäytyy syömästä. Välillä se tuntuu vähän raskaalta ja aiheuttaa stressiä, jos pitää jonnekin lähteä. Kantoliinassa imetys kyllä sujuu. Kantoliinaa käytetään nykyään lähinnä iltaisin, mutta kevään tullen päästään toivottavasti hiihtämään ja ainakin kesällä metsään kävelemään tyttö liinassa tai repussa, mihin tässä sitten päädytäänkään.

Meidän suloinen Aada Alisa on äidille ja isälle ihan tolkuttoman rakas. Ihana ilopilleri, joka tuo päiviin niin paljon ihanaa sisältöä ja elämää. ❤

Aada 3kk

Meidän 3kk ikäinen Aada on hymyilevä hyväntuulinen tyttö, joka saa äidin ja isin aina hyvälle tuulelle. Kiukkua tulee lähinnä väsyneenä, minkä ymmärtää hyvin. Päivissä alkaa olla jo kivasti rytmiä ja pystyy vähän suunnittelemaan, että mitä tekee ja milloin. Kun ikää on  tullut enemmän, niin viihtyy hereilläkin myös itsekseen eri hyvin verrattuna kuukauden takaiseen. 

Juttu luistaa ja hereillä ollessa juttelee eli "huuhuilee" jatkuvasti. Aada viihtyisi mieluiten masullaan katselemassa maailmaa, mutta harmillisesti siinä ei vielä ihan mahdottoman kauan jaksa olla, selälläänkin on kyllä ihan ok katsella lelukaaren leluja. Kuten kuvasta näkyy, niin kannattelee päätään hienosti ja nojailee käsivarsiinsa masullaan ollessa. 

Päikkäreitä Aada nukkuu parhaiten vaunuissa, yleensä aika tarkalleen 3h. Ja nukahtaa vaunuihin tosiaan ihan itsekseen ilman heijailua tai mitään - kunhan pistää ulkovaatteet päälle, niin uni tulee. Harmillisesti iltaisin se uni ei sitten yksinään tule millään, vaan aina pitää päästä äidin kainaloon ja tästä syystä miekin olen nukkunut ihan hyviä yöunia, kun ei voi jäädä itse kukkumaan hereille. Nukkumaan mennään klo 21 aikaan. Pitäisi kyllä ruveta opettelemaan itsekseen nukahtamista sänkyynkin, mutta vielä ei ole jaksanut ruveta siihen hommaan. Aamuisin meillä heräillään klo 7 maissa, kun päivän kakkalasti törähtää vaippaan... Hauska, miten kellontarkka vauva voi olla.

Rokotuksista meidän neitokaiselle ei tullut mitään jälkivaivoja. Rotan ansiosta vatsa ehkä on vähän löysemmällä, mutta se on toisaalta vain hyvä asia. Ei tarvi sitä vähääkään ähistä sen kanssa. Neuvolakäynnillä 2kk kohdalla takerruttiin painoon, kun 6 viikkoa kestäneiden rintaraivareiden ja 4-5h päiväunien takia ei kauhean hyvin syöty. Tehostettiin imetystä ja painoa tuli viikossa lähes puoli kiloa, joten ei ollut aihetta huoleen. Nyt sitten pään ympärys ei ollut kasvanut ihan riittävästi, joten saa nähdä, pitääkö sen takia mennä lisätutkimuksiin vai ei. Ei kyllä sinänsä ihmetytä, kun sen on joka kerta mitannut eri ihminen ja se on kuitenkin hankala mitata hosuvalta vauvalta. Ja vain parista millistä oli kiinni. Muuten neiti kasvaa hyvin. Pituutta on 60,8cm ja painoa 6130g, Aada käyttää vaatekokoa 62/68 vähän merkistä riippuen.

Arki luistaa hienosti ja Aadan kanssa on helppo lähteä joka paikkaan. Imetyskin on ruvennut sujumaan ilman raivoa, joten senkään puolesta ei enää hermostuta. Ihana pieni rakas on hän ♥

Ristiäiset; Aada Alisa

Meidän pikkuneiti sai nimekseen Aada Alisa. Ristiäisiä vietettiin eilen, 9.9.2017. Nimi oli todella helppo päättää, se kelpasi heti meille kummallekin eikä muita vaihtoehtojakaan juuri ollut mielessä. Hieman mietittiin, että Alisakin olisi ollut hyvä ensimmäinen nimi ja sen olisi voinut jättää säästöön, mutta päätettiin kuitenkin näin. Alisa on myös miehen mummin toinen nimi.

Kummeikseen pirpana sai minun vanhemman pikkusiskon, Hannan, ja miehen isosiskon, Johannan. Aadahan on syntynyt heidän nimipäivänä. ;)

Ristiäiset sujuivat ihanasti ja vieraita oli juuri sopivasti, kun oli minun yksi ystävä, sisarukset, vanhemmat ja mummo ja ukki, sekä miehen sisko ja hänen mies, vanhemmat ja mummi. Yhteensä meitä oli 17. Oli kiva tunnelma ja pappikin oli ihana. Aada käyttäytyi hienosti, välillä vähän itkeskeli väsyä, kun ei saanut sylissä kunnolla nukutuksi, mutta muuten oli oikein kiltisti. Kasteen ajan neiti nukkui kummin sylissä tyytyväisenä.

Ristiäislahjaksi Aada sai pari mekkoa, yöpuvun, helistimen, Komsiopallo-korun, purulelun, sukat, villasukat, sieviä pantoja, muumikulhon ja muumiaterimet.

Kauniin kakun taiteili minun pikkusisko Maija. ♥

Vauva 1kk

Kuukausi ihanaa (ja välillä vähän kamalaa) vauva-arkea takana. Nyt alkaa tuntua siltä, ettei jatkuvasti stressaa jostain sellaisesta kuin nukkuuko se, huutaako se vai mitä se tekee eli ollaan päästy vähän kiinni tähän tavalliseen arkeen. Maanantai oli ensimmäinen neuvolakäynti ihan neuvolassa ja käytiin myös kaupungilla pyörähtämässä.

1kk-ikäinen pikkumytty painaa 5040g ja on 55,5cm pitkä. Pipo on 38,5cm. Neuvolakorttiin kirjoitettiin: "Suloinen tyttö! Täysimetyksellä hienosti kasvanut. D-vit+. Heijasteet ja aukile normaalit. Iho siisti. Jäntevä neiti. Kaikki hyvin. :)" Painoa syntymästä on kuukaudessa tullut tosiaan yli 1kg ja pituuttakin 6cm, joten ruokaa riittää. Aika pirteä ja suht hyväntuulinen vauva on kyllä muuten, viihtyy hereillä välillä aika pitkiäkin aikoja ihmetellen maailmaa, mutta sen vastapainoksi sitten kitisee yliväsymystä.

Imetys sujuu hyvin ja on ihanaa puuhaa. Välillä tissillä raivoavan vauvan kanssa tulee epätoivo, että onkohan kaikki menossa pieleen, mutta suurimman osan ajasta kaikki sujuu paremmin kuin hyvin. Tuntuu hyvältä ruokkia oma lapsi ja pitää sitä lähellä. Ihmettelen niitä, jotka ei halua edes kunnolla yrittää imettämistä, kun onhan tuo niin mukavaa. Sen ymmärrän, ettei se vaan kaikilla onnistu yhtä hyvin.

Masuvaivoja on jonkin verran pienellä ollut ja niitä on sitten kitisty. Välillä tahtoo olla vaikeaa päästä uneen, kun juuri nukahtamisen hetkellä masua vääntää, niin se unihan menee tietysti siinä. Itse lopetin maidon käytön, kun ajattelin, että masuvaivat johtuisi niistä, mutta en ole ihan varma siitä. Pahimmilta huudoilta on kyllä viime aikoina vältytty.

Raskausaikana haaveilin pitkistä vaunulenkeistä, mutta niitä ei tämän sylivauvan kanssa harrasteta juurikaan. Vaunuihin ei nimittäin todellakaan nukahdeta ja jos niissä herätään, niin loppumatka lenkistä on taistelua siitä, pidetäänkö tuttia suussa vai huudetaanko kurkku suorana. Koska lenkillä on kuitenkin käytävä ja jonnekin liikuttava, niin nyt meiltä löytyy kantovälineitä useampiakin. On trikooliina, Tula-kantoreppu ja puuvillainen liina. Katselin ennen vauvan syntymää kantoliinassa tai -repussa olevien lasten kuvia ja mietin, että tuota voisi kokeilla, mutta en kyllä osannut kuvitella, että siitä tulisi meidän ensisijainen tapa liikkua. 

 Trikooliinassa ja puuvillaisessa

 Tulassa Prismassa ja H&M:llä

Synnytyskertomus

Mentiin yliaikakontrolliin äitipolille rv 41+2 klo 10:30. Vauvan painoarvio oli 4,2kg ja kohdunsuun tilanne täysin epäkypsä. Lääkäri arveli, että tuskinpa se siis on itsekseen ihan heti syntymässä, kun mitään siihen viittaavaa ei ole ja päätettiin aloittaa käynnistely Cytoteceillä. Klo 12 aikaan sain ekan tabletin puolikkaan ja lähdettiin verikokeisiin ja syömään. Syödessä tuntui selässä ekat juilimiset ja niitä tulikin sitten pari tuntia, mutta loppuivat vielä. Klo 16 aikaan sain seuraavan Cytotecin puolikkaan, joka ei alkuun tuntunut juuri vaikuttavan. Juteltiin kahviossa muiden kanssa. Mies lähti kotiin klo 20 aikaan ja mie jäin ihmettelemään sairaalaan, selkää juili edelleen lievästi. Sain viimeisen Cytotecin puoli kymmenen aikaan illalla ja supistuksia alkoi tulla 3-4min välein. 

Sain kipuun Panadolin ja kaurapussin puolen yön aikaan ja torkahdin hetkeksi. Yö meni supistuksia kuulostellessa, hengitellessä ja viereisen petipaikan vauvan kitinää kuunnellessa. Neljän aikaan sanoin yöhoitajalle, että sattuu sen verran, ettein mitenkään kykene nukkumaan kaurapussin ja Panadolin voimin, joutui oikeasti keskittymään supistuksiin. Kohdunsuun tilanne oli se, että olin yhdelle sormelle auki ja kaulaa oli vielä vähän, tästä katottiin synnytys alkaneeksi. Sain sitten Oxynormia kipupiikkinä pyllyyn ja se teki olosta ihanan tokkuraisen. Vaikka sattui, niin pystyin jollakin tavalla lepäämään pari tuntia kunnes vaikutus alkoi hävitä. Kauratyyny oli edelleen käytössä, mutta se lähinnä ärsytti.

Tässä vaiheessa mietin, että ihan järjetöntä hommaa tämä vauvan tekeminen ja tämä jää satavarmasti meidän ainoaksi. Tarkastettiin kohdunsuun tilanne ja olin 2-3cm auki. Siinä vaiheessa kello oli noin 6 ja hoitaja arveli, että taidetaan lähteä salin puolelle, että saan paremnat kivunlievitykset käyttöön. 6:45 menin saliin, jossa yövuoron kätilö otti käyriä ja opasti ilokaasun käyttöön. Se tuntui melko turhalta. Vuoro vaihtui ja supistukset oli melko kipeitä. Pyysin miehen sairaalaan kaveriksi, tosin sekään ei minun soittoon herännyt, mutta onneksi heräsi muuten ennen kahdeksaa ja huomasi, että olin kaipaillut sitä.

Valittelin supistusten kipeyttä aamuvuoron kätilölle noin klo 8, jolloin se päätti, että otetaan vielä yhdet käyrät, ja sitten voisi ajatella ammeeseen menoa, epiduraalinkin olisi voinut laittaa, mutta kätilö arveli sen ehkä hidastavan synnytystä vielä siinä vaiheessa. Hengittelin vielä ilokaasun kanssa supistuksia, joita edelleen tuli noin 4min välein. Pääsin ammeeseen 8:45, jolloin mieskin tuli seuraksi. Amme oli ihana! Supistukset tuntui siellä paljon helpommilta kestää. Oleskelin siellä kymmeneen asti, jolloin supistukset oli niin kipeitä, etten enää jaksanut. Ammeesta noustessa ne vasta kipeiksi muuttuikin ja niitä tuli 2-3min välein. 

Tässä vaiheessa nousi kyyneleet silmiin, kun sattui niin järjettömästi ja yritin ilokaasun avulla selvitä. Ruvettiin laittamaan epiduraalia, jonka laittaminen oli melkoista tuskaa, kun ei saanut liikkua, olin auki 4cm. Kello oli noin 11. Epiduraalista tulikin spinaali, mutta se vei ihanasti kaikki kivut pois. Kätilö arveli, että nyt voidaan sitten rauhassa odotella iltapäivään, se lähti toiseen synnytyssaliin, mies lähti syömään ja mie jäin nauttimaan kivuttomuudesta ja soitin äidillekin. Torkahtelinkin vähän, kun unta oli kertynyt aika vähän edellisenä yönä. 

Odottelin ruokaa, joka tuli 11:40. Se kylläkin jäi syömättä, kun siinä vaiheessa tuli yhtäkkiä ihan kipeän tuntuinen supistus, joka tuntui tosi kovana paineena persuksissa. Niitä ehti tulla toinenkin ennen kuin pyysin kätilön paikalle. Se tutki kohdunsuun tilanteen ja olinkin tunnissa auennut kokonaan ja jäljellä oli enää vähän reunaa. Soitin miehelle, että sulla ois nyt pikkuisen kiire takaisin sairaalaan. Lääkäri kävi laittamassa pudendaali-puudutteen, kun kipu tuntui minusta ihan hullulta. Ehdin jo ajatella, että mies ei ehdi paikalle ennen kuin vauva on syntynyt. Paine muuttui osittain ponnistamisen tarpeeksi ja kätilö sanoi, että jos siltä tuntuu niin voit ähkiä vähän sen ponnistamistunteen aikana, ei tarvitse erityisesti pidätellä. Mies tuli noin klo 12:15 ja mietin vaan, että nyt voin alkaa oikeasti ponnistamaan.

Ponnistusvaihe oli aluksi aika helpon tuntuinen, mutta sitten siitäkin tuli kipeää touhua. Kätilö kehui, miten hienosti jaksoin ja osasin ponnistaa. Jännä, miten se taito tulee vaan jostain. Parit viimeiset ponnistukset pystyin vaan voihkimaan aiaiaita ja se kipu oli jotain ihan kauheaa, mutta onneksi se loppui aika nopeasti, kun vauva tuli pihalle 12:52. Meidän pieni pulloposkinen pikku pallukka. Painoa oli 3965g ja pituutta 49cm.

Synnytys kesti noin 9h (merkittiin ilmeisesti alkaneeksi noin klo 4) ja oli erittäin hyvä kokemus, todellakin voisin tehdä tuon kaiken uudestaan. Kaikki meni lopulta suht helpolla ja spinaalin aiheuttama rentoutuminen varmaan edesauttoi tuota älyttömän nopeaa avautumista. Amme oli hyvä, sinne ois voinu mennä jo aiemmin lillumaan.