Imatran helmikuu

Imatran helmikuu näyttää tältä. Tuntuu ihan uskomattomalta, että aurinko paistaa, kadut on ihan puhtaat ja sulat lumesta ja jäästä, pihallakin pari hassua lätäkköä tai lumikasaa siellä täällä. Oma pää on sitä mieltä, että kohta on kesä. Myös facekirppiksillä olen ollut huomaavinani samaa, että kesä- ja kevätvaatteet menee kaupaksi ja ihmiset on ruvenneet hankkimaan niitä. Normaalisti helmikuussa ei vielä kauheaa kiirettä sellaisille ole, vaan ennemmin mietitään vielä, miten saisi nakerot pidettyä mahdollisimman lämpiminä.

Raskauden kannalta tämä on helppoa, kun ei tarvitse miettiä, miten tarkenisi, kun kaikki omat talvivaatteet ahdistaa ja kuukauden tai parin takia ei viitsisi paljon mitään hankkia. Aadaa odottaessa vielä ajattelin, että kaikki vaatteet voi hyvinkin tulla uudelleen käyttöön, kun/jos saadaan toinen lapsi. Nyt en ole ollenkaan varma, että tuleeko meille enää kolmatta ja jos niin kävisi, niin milloin. Yhden äitiystakin ostin, kun edellinen musta tuntui niin synkältä ja telttamaiselta omaan makuun ja leggarit myös, kun niitä tarvitsee kuitenkin. Minun mahalla ei todellakaan mennä omilla vaatteilla läpi raskauden kuten jotkut voi tehdä. Paitsi, että maha on niin iso, että tavalliset vaatteet ei sovi päälle, mulla alkaa jo hyvissä ajoin alkuraskaudessa supistelemaan kaikki vatsaa kiristävät vaatteet.

Taaperon mielestä tällainenkin sää on kiva, vaikka Aada haikaileekin papan luokse mäenlaskuun. Onneksi sinne ensi viikolla mennään. Nyt nautitaan lätäköissä uimisesta ja hiekkalaatikon mutavellillä leikkimisestä, veden räiskyttämisestä ja jääpalojen heittelystä ja hajottamisesta! Kurahaalarin vedenpitävyys on testattu huolella ja todettu ainakin toimivaksi. Kulingin haalaria voin siis suositella. ;) Kameraakin on ollut kiva ulkoiluttaa, kun aurinko on paistanut. Vähän jännittää, miten omituiselta se tuntuu, kun ensi viikolla lähdetään pohjoiseen ja siellä on kuitenkin talvi parhaimmillaan ja lunta enemmän kuin tarpeeksi. Ehditään vielä hiihtämään ja laskemaan mäkeä monet kerrat!

Taaperon päiväunet

Meidän tinttiksellä on ikää nyt 2,5v suurin piirtein ja päiväunien suhteen on käyty taistoa jo jonkin aikaa. Päiväunet tulevat selvästi tarpeeseen, ilman niitä illat on mahdotonta sirkusta ja neiti nuokkuu Pikku Kakkosen aikaan jo ihan väsyneenä (mutta ei toki nukahda). Iltalenkeistä ja iltaulkoilusta ei ilman päiväunia tule oikein mitään, kun tinttis on niin väsynyt. Nukahtamisen kanssa meillä on taisteltu suunnilleen koko tinttiksen elämän ajan joten uutta tämä ei sinänsä ole. Neiti vaan on melkoinen unitaistelija.

Päiväkodissa ollessa hoitajat saivat taistella unien kanssa joka ainoa päivä ihan tosissaan ja siitä huolimatta neiti jätti ne välistä toisinaan. Kotona ollessa tinttis nukkuu rattaissa, kun mie käyn lenkillä. Nyt raskaana ollessa ja liitoskipujen vaivatessa alkaa vaan käydä raskaaksi, kun kävelemään ois lähdettävä joka ainoa päivä säällä kuin säällä ja se vaatii sitten 45-60 min kävelyn. Hyväähän se pikku ulkoilu tekee, mutta kun ei vain tahdo pystyä.

Ollaan kokeiltu sisälle nukahtamisessa kupariketun rentoutussadut youtubesta, unilaulut, sadut, pimeä huone ja ihan kaikki. Rattaisiinkaan neiti ei nukahda, jos parvekkeella heijailen, vaan höpöttää vaan ja nousee jatkuvasti ylös. Välillä pidettiin jo päiväunetonta aikaa, kun neidillä oli joku vaihe, ettei nukahtaminen ylipäänsä tahtonut onnistua ja päivisin tuntui ihan hyvin jaksavan. Ilmeisesti kehityksessä on kuitenkin vaihteeksi sellainen vaihe, että unta tarvitsee selvästi enemmän ja päiväunet on erittäin tarpeelliset.

Mennään siis tällä taktiikalla nyt. Toukokuuhun ja pikkuveljen syntymään on vielä 3kk, silloin pikkuveli tarvitsisi jo vaunut itselleen, ellen sitten päädy hankkimaan tuplarattaita kuitenkin. Tai sitten kannan pikkuveljen liinassa tai repussa ja neiti melkein 3v saa nukkua rattaissa päiväunensa. Onneksi nyt ollaan muuttamassa rivitaloon, joten rappusissa ei tarvitse rahjustaa ja nukahtamisen jälkeen voin nykäistä rattaat vaan sisälle tai jättää ulos, ei tarvitse koko kylää kiertää neidin päiväunien aikana. 😉