Mökkeilemässä

Täällä on kevät ihan totaalisen pysähtyneessä tilassa. Kaupungissa hanget niinkin on hävinneet, mutta kun käytiin mökillä viikko sitten, niin siellä sitä lunta vielä riitti, hyvä ettei metriset hanget vielä olleet. Mökkitie sentään oli ainakin suurimmaksi osaksi sula, että päästiin perille ja takaisin kotiinkin. Mietittiin mökille lähtöä pitkään ja jahkattiin, että kannattaako sinne edes lähteä, kun ei siellä tähän vuodenaikaan kauheasti pysty tekemään. Onneksi lähdettiin, oli ihanaa rentoutua ja vaan oleskella. Grillattiinkin, vaikka grilli piti hakea rantasaunalta lumikenkien kanssa ja grillatessa sai olla takki päällä ja pipo tiukasti päässä. Ihanaa, kun koirakin sai vaan juoksennella ihan kaikessa rauhassa ja vahtia pihaa, Tessu oli tosiaan elementissään.

Tällä viikolla käytiin serkun kanssa mummolassa ja juoksuttamassa koiria. Ihanaa saada välillä juttuseuraa ja vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa jostain ihan muusta kuin vauvasta ja raskaudesta, vaikka niistäkin toki puhuttiin. Toisinaan sitä kyllä kaipaisi jotain ihmistä, joka olisi tässä samassa elämäntilanteessa, saamassa ensimmäisen lapsensa. Miehelle ei kuitenkaan ihan aukene nämä kaikki raskauden ajan jutut, jotka itellä päässä pyörii. Onneksi on keksitty fb:n ryhmät, joissa voi jutella muiden tulevien heinäkuisten äitien kanssa.

Lomailua ja vaunupohdintaa

Kysynpä vaan, että mihin tämä aika oikein menee. En voi millään uskoa, että rakenneultrasta on jo kaksi viikkoa ja edellisestä neuvolasta neljä viikkoa! Tällä viikolla olisi nimittäin taas neuvola. Minusta ihan tuntuu, että kesä ja sen mukana vauva on tässä maailmassa ennen kuin ehdin oikein asiaa sisäistääkään... Tänään paukahti täyteen viikot 23+0.

Viime viikko meni mökillä lomaillessa. Teki kyllä niin hyvää! Oli ihana käydä rauhallisia hiihtolenkkejä järvellä, laavulla paistelemassa makkaraa, pilkillä ja ihan vaan oleskella. Saunottiin joka ilta oikein kunnolla, mikä sekin on aika parasta. Vauveli oli koko mökkireissun melko aktiivisella tuulella, melskasi masussa minkä ehti, mutta sehän sopii. Ihana tietää, että pieni on menossa mukana ja sillä on oletettavasti kaikki hyvin.

Kelit todellakin suosi lähes koko loman ajan. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja pakkasta oli päivisin vain muutama aste. Parin touhuntäyteisen päivän jälkeen teki ihan hyvää pari lumisateista harmaata päivää, jolloin oli kivempi loikoilla sohvalla lukemassa hyvää kirjaa.

Tällä viikolla huomasin, että lomia kertyykin näköjään aika tavalla enemmän, kun on ollut niin pitkään töissä kuin mitä mie olen. Se tarkoittaa sitä, että huhtikuussakin on pääsiäisen pyhävapaiden lisäksi jäljellä vielä kaksi lomaviikkoa. Ei tässä siis enää kovin paljoa töitä olekaan jäljellä, vaivaiset kolme viikkoa ja vähän päälle. Tavallaan ihan hyvä, istumatyö ja raskaus ei oikein sovi yhteen. Jos närästys tulee kiusaksi muutenkin helpommin, niin istuessa se vaivaa todella paljon enemmän.

Vaunuasioita olen myös pohtinut ja alan kallistua siihen suuntaan, että ostetaan ihan oikeasti uudet vaunut. Tarkoitus oli hankkia käytetyt, mutta toisaalta taas niiden on oltava hyvät. Me liikutaan paljon ja minun pitää päästä liikkeelle yksinkin vaunujen ja koiran kanssa, ja meidän pitäisi mahtua sillä kokoonpanolla hissiinkin, johon ei tosiaan ylimääräistä tilaa ole jätetty. Vaunujen pitäisi siis olla riittävän kapeat ja ketterät, ja kulkea muuallakin kuin asvaltilla mukavasti. Nyt pitäisi vielä vakuuttaa mies tästä tarpeesta.