1v 6kk, mitä meille kuuluu?

Meidän neitokainen on nyt jo 1v 6kk ja touhukas huumorintajuinen ilopilleri, jolla on ihan höpsöt jutut. Meidän vanhempien mielestä hän on tietysti myös maailman suloisin lapsi. Ihan rehellisesti sanottuna en voinut uskoa, että rakkaus lapseen voisi jotenkin kasvaa ajan myötä, mutta kyllä se vaan voi. Jotenkin se, miten lapsesta tulee oma ihana persoonansa, tekee siitä joka päivä vaan ihanamman ja ihanamman. Sen kaikki omat höpsötykset, uudet taidot ja ylpeys niistä. Kaikkea sitä on niin ihana saada seurata. Joko olen maininnut, että hän on ihana? ♥

Aada alkoi kävelemään kunnolla 13.8., neiti käveli ihana kummitädin ostama mekko päällä pitkät pätkät ja selvästi nautti uudesta taidosta valtavasti. Jännittävääkin se oli ja piti ihan hihkua ilosta kädet korkealla ja olkapäät korvissa kiinni. 😀 Kävelyn oppimisen myötä maailma alkoi laajeta ja kaikesta löytyi kivoja uusia juttuja. Se helpotti taas myös äidin ja isän hommia, kun napero alkoi viihtyä paremmin ulkonakin. Onhan se kivempi kävellä kuin kontata. Käytiin syksyllä puistoilemassa ja leikittiin ulkona paljon. Keinuminen on Aadasta tosi kivaa ja lokakuussa Aada oppi laskemaan liukumäetkin yksin takaperin.

Syksyllä mie aloitin opiskelut sosionomiksi ja Aada oli muutaman kuukauden päiväkodissakin 10pv/kk. Sairasteltiin koko syksy oikein tehokkaasti, flunssaa oli flunssan perään ja yksi pissatulehdus ja sitkas silmätulehduskin meille rantautui päiväkodista. Nyt kun päiväkodissa ei ole käyty, niin eipä ole sairasteltukaan. Päiväkodissakin Aadalla sujui kyllä muuten hyvin, sairastelujen ja aika harvojen päivien takia ei kuitenkaan ihan kauhean hyvin sopeutunut, joten melkein joka kerta jäi pienten itkujen kanssa sinne. Päiväkodissa muuten oli kuulemma oma höpöttelevä itsensä ja viihdytti muita. Eiköhän siis pärjää päiväkodissa hienosti sitten, kun jossain vaiheessa pitää taas sinne mennä.

Avoimen päiväkodin tai perhekerhon suhteen voitaisiin kyllä vähän aktivoitua, ei Aadalle varmaan pahaa tekis silloin tällöin ikätovereiden seura. 🙂 Tänään käytiin neuvolakäynnin lisäksi avoimessa päiväkodissa, Aada touhusi siellä niin innoissaan, että pitää oikeastioikeasti ryhdistäytyä ja ruveta käymään useammin!

Neuvolassa käytiin tosiaan ja siellä oli sellainen ”laajempi” neuvolakäynti, johon kuuluu myös lääkäri, joka on kylläkin vasta helmikuun puolessa välissä. Neidin mitat on nyt 82,1cm ja 11,550kg. Varsin keskikokoinen tyttö siis on ja keskikäyrillä kasvaa. Muutenkaan ei mitään erityistä ollut, Aada puhuu jo useita sanoja ja täydentää jatkuvaa pulputustaan sitten omalla kielellään. Osaa sanoa mm. äiti, isi, tissi, ankka, kenkä, auto (auko), appa, ei, ihahhaa, hauhau, mau, pöllö (öppö), hana, mummo, pappa, amme jne.

Mistä tulikin mieleen, että imetyksen päätin lopettaa eilen. Aada on jo pitkään käynyt tissillä ihan pikaisesti ja sitten vetänyt paidan päälle ja taputtanut tissiä ja sanonut, että loppu. Eilen sanoin itse neidille, että loppu, eikä sen jälkeen enää tissiä pyydellyt edes saunassa. Ilmeisesti oli saanut tarpeekseen. Vielähän toki voi tulla kausia, että tissiä tekiski mieli, mutta eiköhän tämä alkanut olla Aadan osalta tässä – 1v 6kk imetystä on minusta ihan hieno määrä jo. 🙂 Lisää imetyshommia sitten toivottavasti joskus Aadan pikkusisaruksen kanssa.

Vuoden ikäinen

1-vuotias Aada on aurinkoinen, sosiaalinen ja reipas tyttö. Vuoden ikäisenä Aada ei vielä itsekseen kunnolla kävele, sisällä jotain askelia, mutta ei vielä ihan täysin. Ensimmäiset askeleet otettiin muuten 13.7. Aada osaa joitain sanoja kuten tärkeät äiti, isi ja tissi, sekä kukka. Koira on hauhau ja kissa oikein kimea iiii (miau). 😀

Neuvolassa käytiin saamassa parit rokotteet ja mittailemassa meidän tyttö. Tämän hetkiset mitat ovat 75,3cm pituutta ja 10,110kg painoa. Neuvolakorttiin kirjattiin: ”Paljon onnea 1-vuotiaalle! Ihana aurinkoinen Aada 🙂 Kävelee hienosti tuen kanssa, konttaa. Useita sanoja jo tulee; äiti, tissi, hauhau yms. Hyvin kehittyy ja kasvaa. Ruoka maistuu, normaalia ruokaa syö.”

Meillä tosiaan on alettu antaa Aadalle samaa ruokaa kuin mitä mekin syödään. Ei oikeastaan mitään poikkeuksia ole, paitsi jos on kovin marinoitua ruokaa tai grilliruokaa, niin sitten vähän mietitään, mitä annetaan. Syödään kuitenkin ihan tavallista kotiruokaa muutenkin.

Elämä 1-vuotiaan kanssa on kyllä ihanaa. Vaikka välillä harmittaakin, kun äiti ja isi ei ymmärrä, mitä toinen tarkoittaa, niin pääosin neiti 1 vee on niin hyväntuulinen ja tyytyväinen lapsi. Uutta opitaan kovaa tahtia ja vuorovaikutus on aina vaan helpompaa ja monipuolisempaa. Tämän hetken hitti on kaikenlaiset musiikkileikit ja lorut. Ja ne varmaan kyllä säilyttää suosionsa vielä pitkään. Leluista lempparit on syntymäpäivälahjaksi saatu pehmokissa ja edelleen rakas panda.

Ensimmäinen syntymäpäivä

Koti jossa on yksivuotias, omistaa elävän auringonsäteen.

Meidän ihana aurinkoinen Aada täytti vuoden 21.7. ja samana päivänä juhlittiin synttäreitäkin. Synttärit sattui helteisen heinäkuun keskelle, meillä kotona oli lämmintä helteiden ajan noin 28 astetta, joten pidettiin synttärit mummin ja papan luona. Vieraina oli vain isomummo, isotäti, mummot, papat, täti ja eno tyttöystävineen. Kummit ei päässeet töiden vuoksi juhlimaan oikeana päivänä, mutta kävivät sitten myöhemmin.

Juhlat meni tosi hyvin. Leivoin itse synttäreille mansikkakakun, Henkka teki pari pitsaa ja anoppi teki rieskarullia. Lisäksi ostin keksejä, joita kukaan ei tainnut syödä, mutta tulipa syötyä sitten myöhemmin itse. Koristeina oli 1v-ilmapalloja, tavallisia ilmapalloja, värikkäitä lyhtyjä ja kissaservetit.

Aada sai lahjaksi Marimekon mekon, pehmokissan (rakkautta ensi silmäyksellä!), Brion palikkalaatikon, paidan ja hameen, panda-tyynyliinan, Emo ja Poikanen -kirjan, Muumi-aterimet ja leikkipuhelimen. Mieleisiä ja mukavia lahjoja olivat.

Aadan juhlapäivä sujui hyvin, vaikka neiti ei nukkunutkaan kuin autossa hetken aikaa ennen kuin ajettiin mummin ja papan luokse. Yhtään kiukuttelua ei tullut, hieman yliväsynyttä hirinää sen sijaan kyllä juhlien loppupuolella. 😀

Ensi vuonna juhlitaan sitten mahdollisesti isommin ja toivottavasti hieman vähemmän hikisen helteisissä tunnelmissa kotona. Harmillisesti kunnon 1v-kuvat tuo ihana mekko päällä unohtui ottaa, mutta pitää yrittää muistaa ne myöhemmin!

Aada 11kk

Aada täytti viikko sitten 11kk, kuukauden päästä juhlitaan sitten jo 1v-synttäreitä! 11kk ikäinen Aada on reipas ja touhukas tyttö, joka osaa seistä ilman tukea, kävelee tukea vasten kovaa vauhtia, konttaa, osaa sanoa äiti, isi, tissi, kukka, hauhau ja namnam. Aada on hymyileväinen eikä ujostele juurikaan. Vieraissa ihmisjoukoissa, kuten juhlissa tai avoimessa päiväkodissa, Aada ihmettelee hetken ja sitten alkaa mahdoton touhu ja tohina.

Yleisesti ottaen Aada nukkuu yhdet päiväunet, parhaimmillaan klo 12-15. Yöimetys jätettiin pois ja meillä nukutaan yhtenäisesti noin 21-6. Aamulla ensimmäisenä pitää saada tissiä ja sitä nautiskellaankin sitten piiitkään ja hartaasti. Selvästi imetyshetket on kuitenkin tärkeitä edelleen ja imetystä jatketaan päivällä varmasti vielä pitkään. Öisin on kuitenkin ihana nukkua. Toki satunnaisesti Aada edelleen heräilee kesken yötä itkemään, ja vaatii hieman rauhoittelua, mutta nukahtaa uudestaan itsekseen ilman tuttia.

Ulkona parhaita juttuja on keinuminen, mäenlasku ja kiipeily. Valitettavasti myös hiekkaa ja etenkin kiviä on edelleen kiva lappaa suuhun… Leikkipuistossa ollaan käyty ahkerasti lähes joka päivä, meidän lemppari on Kirkkolammen leikkipuisto. Se on sopivan pieni ja rauhallinen eikä siellä ole liikaa soraa joka paikassa. Lenkkeillään edelleen myös ihan kivasti, mutta Aada ei enää viihdy rattaissa kuten ennen, joten välillä pitää pysähtyä jonnekin, että malttaa taas istua. Metsälenkeillä Aada matkustaa Manducassa ja siihen nukahtaa helposti ja nopeasti.

Mitä kuuluu imetykselle?

Meillä imetyksen alku oli melko takkuinen sen suhteen, että neiti ei suostunut syömään kuin makuultaan. Maidontulossa ei onneksi ollut ongelmaa, mutta muuten sen vaikeus yllätti. Nykyään se sujuu hyvin ja mie nautin imetyshetkistä. Aada on tällä hetkellä melkoinen tissimonsteri. Tissi kelpaa monenmonta kertaa päivässä, vaikka öisin ei enää syödäkään.

Tärkeimpiä imetyshetkiä itselleni ovat imetys ennen yöunia ja aamulla yöunien jälkeen. Silloin rauhoitutaan ja ollaan siinä ihan lähekkäin pitkään. Varsinkin aamuisin Aada myös vaatii tissiä kovasti tai muuten saa kuunnella itkua ja kitinää. Jos noustaan ylös vain lyhyiden tissittelyiden jälkeen, niin tissille pitää päästä lyhyiksi hetkiksi usein.

Imetys noin muuten on sujunut jo pitkään hyvin. Tietysti, kun kiinteiden ruokien myötä se ei enää ole välttämättömyys jatkuvasti, niin pärjätään tarvittaessa ilmankin. Kyläreissuilla tai jos ollaan kovasti menossa, imetykset unohtuu helposti eikä Aadakaan tissiä niin kaipaile.

Yöimetys lopetettiin kertarysäyksellä muutama viikko sitten. Meillä oli ollut pari huonoa yötä, jolloin Aada oli valvoskellut ja roikkui tissillä. Mie päätin, että hommaan on tultava muutos ja lopetettiin sitten yötissittelyt. Tein niin, että laitoin Aadan normaalisti nukkumaan omaan sänkyyn imetyksen jälkeen. Yöllä kun se heräsi vaatimaan tissiä, otin sen viereen ja rauhoittelin selästä silittämällä ja hyssyttelin. Melkoista huutoahan se eka yö oli ja Aada yritti repiä minun yöpaitaa tissin toivossa, mutta lopulta pieni nukahti unipeittonsa päälle. Vettä tarjosin mukista jossain vaiheessa, ettei ainakaan janoa tarvinnut huutaa. Tutti meillä jäi samassa rytäkässä pois, kun se ei tissin korvikkeeksi kelvannut. Sinä yönä oli tosi levotonta, mutta jo seuraava yö meni paremmin ja kolmantena yönä ei herätty kuin ihan hetkeksi itkemään. Nyt meillä nukutaan sitten pääosin kokonaisia öitä. Välillä Aada saattaa herätä vähän itkeskelemään tai roikkumaan pinnasängyn reunalle, mutta rauhoittuu kyllä, kun sanon, että nyt nukutaan ja taputtelen tyynyä hetken.

Hyvästit isomummolle

Saateltiin minun rakas mummo eli Aadan isomummo viimeiselle matkalle 1.6. Mummo oli kuollessaan päivää vaille 95v, joten pitkä elämän ehti elää ja loppuun asti kotonaan. Elämässä niin moni asia muuttuu, kun yksi lähtee. Se tuntuu aina niin hassulta, että jollekin se on vain nimi lehdessä kuolleiden luettelossa, mutta meille läheisille niin tärkeä ihminen ja muutos valtava.

Mummo ehti nähdä Aadan monta kertaa ja viimeiselläkin kerralla, kun käytiin, mummo nosti Aadan ihan itse syliin ja Aada hymyili mummolle leveästi. Mummola kun oli mulle tärkeä paikka, niin siellä tuli käytyä. Aadan nimi oli mummon mielestä vähän outo – ”niitä uusia nykyaikaisia nimiä vissiin”, mutta muisti se senkin silti. ”Aatako se oli?”.

Mummo rakasti perhettään, lapsiaan ja lapsenlapsiaan, ja lapsenlapsenlapsiaan. Jokaisen meidän nimen se muisti ja jokaisesta välitti. Se välittäminen ei ehkä näkynyt sanoina eikä kosketuksina, mutta tekoina ja uteluina, miten menee. Se oli sitä, että mummo oli aina kotona valmiina odottamassa, jos joku tulisi käymään. Ja jos ei ollut kotona, niin oli huolissaan siitä, että jos joku olisi sillä välin halunnut tulla käymään. Mummo keitti kahvit ja viimeisinä kuukausina me keitettiin kahvit sille, kun mentiin kylään. Aina juteltiin kuulumisia ja puitiin läpi omat ja sukulaisten asiat.

Mummolassa oli aina mahdollisuus tavata sukulaisia, sen verran ahkerasti siellä oli tapana käydä. Nyt tapaamiset varmasti harvenevat satunnaisiin näkemisiin kaupassa tai käden heilautukseen, kun joku tuttu ajaa ohi. Enää tuskin samalla tavalla istutaan sohvalla ja naureskellaan yhdessä jollekin ohjelmalle, jota muuten ei ikinä katsottaisi. Tai pelata korttia. Tai katsota vanhoja kuvia yhdessä ja naureskella omien vanhempiemme nuoruuden tyylille. Ne ajat ovat nyt takana.

”Ei aukene tuttu ovi,

ei saavu keinuun istujaa,

joka kuunteli säveltä tuulen,

pihapuunkin sirkuttajaa.

Se istujan sija on tyhjä,

kotipihakin vailla kulkijaa.”

Hautajaiset meni Aadan osalta mukavasti. Se nukkui päivällä ennen hautajaisia hyvät päiväunet ja kirkossa jaksoi olla reipas ja pirteä (vähän liiankin, joten mies kävi Aadan kanssa välillä ulkona rauhoittumassa…). Muistotilaisuudessa Aada höpötteli ja huuteli. Adressien luvun aikana mie kävin sen kanssa käytävällä seisoskelemassa ja Aada konttaili edes takaisin kauheaa kyytiä. Oli sellainen hautajaisten valopilkku yhdessä kolmen pikkuserkkunsa kanssa. Mutta kyllähän lapset saakin näkyä ja lapsi saa leikkiä. Myös hautajaisissa.

Päiväunet ja hellekelit

Saimme viikon verran nauttia ihanista hellekeleistä. Oli todella ihanaa, kun pääsi ulos ilman, että tarvitsi pukea päälle ulkovaatteita eikä tarvinnut todellakaan miettiä, tarkeneeko. Ihanien ilmojen ainoa huono puoli on se, että Aada ei tahdo nukkua päiväunia. Se on niin tottunut siihen, että päiväunet nukutaan vaatteet päällä ja lämpöpussissa ettei ilman vaatteita tai edes vähillä vaatteilla nukkuminen tahdo onnistua. Hellepäivien päiväunet jäi aikalailla 2*30 minuuttiin. Tänään kun hellesäät loppuivat ja Aada pääsi unille fleecehaalarissa, nukuttiin taas 1,5h päiväunet.

Pitää yrittää nyt seuraavilla lämpimillä kuitenkin joku tolkku saada uniin. On vähän raskasta niin vanhemmille kuin Aadallekin, kun Aada ei saa nukuttua. Ehkä äp pussi ja ohut lakana auttavat? Saa nähdä.

Yhdet päiväunet Aada nukkui liinassa, ne olikin hellepäivien pisimmät unet, 45min. Mikäs siinä. Ihana pitää nukkuvaa vauvaa sylissä